Lontoon päiväristeily
Pari vuotta sitten kuhistiin British Airwaysin (myöhemmin käytän lyhennettä BA) satasen lennoista lauantaille ja sunnuntaille Lontooseen ja takaisin. Tartuin kuponkihaukkana tietysti tarjoukseen, sillä Lontoo on yksi lempikaupungeistani. En ole enää ajan tasalla kuinka monta kertaa olen kaupungissa käynyt.
Ihkaensimmäille Lontoon päiväristeilylle sain ensimmäiselle houkuteltua mukaan kourallisen työkavereitani. Siihen aikaan BA:lla oli vielä maksuton juomatarjoilu Euroopan lennoillaan ja vietimmekin lauantai-illan paluumatkan melkein tyhjässä lentokoneessa omilla istumapaikkariveillämme janottomina. Siinä tuli satasen lennoille hyvä hintalaatusuhde! 😉
Sittemmin BA:kin poisti maksuttoman juomatarjoilun lennoiltaan, mutta se ei vähentänyt kiinnostustamme Lontoon päiväristeilyjä kohtaan. Edellinen Lontoon päiväristeilyni oli lokakuussa 2016 isommalla reilun kymmenen hengen työporukalla ja nyt toukokuun 26. päivä 2018 oli kolmannen Lontoon päiväristeilyn vuoro hieman pienemmällä neljän hengen porukalla, jossa mukana olivat entinen esimieheni ja kollegani, nykyiset ystäväni M, S ja J.
Ostin lentoliput meille jo viime syksynä. Arvoimme kahden viikonlopun välillä ja päädyimme lauantaihin 26.5. Toinen vaihtoehtomme olisi ollut Harryn ja Meghanin hääpäivä, joten säästyimme ehkä muutamalta lisävaivalta kun tulimmekin viikkoa häiden jälkeen maahan. Häistä kaupungilla näkyivät aikakausilehtien lööpit ja turistikaupoissa myytävä hääkrääsä, jota itsekin tavoittelin hankkivani, mutta nähtyäni Harry & Meghan -mukien huonon laadun päätin taltuttaa häähuumaviimani.
Ennen joulua vastaanotin sähköpostia BA:lta. Päiväristeilymme paluulento on peruttu. Uusi lentomme tulisi olemaan jo klo 11.20! Mitä hitsiä! Olemme klo 9.15 perillä ja meidän pitäisi heti siirtyä uudelle lähtöportille. Ystäväni JH:n vinkistä en suostunut siirtoon tai ehdottanut paluulennon siirtoa seuraavalle lennolle vaan pyysin kiltisti voisiko BA siirtää meitä Finnairin (AY) iltalennolle. Puoli tuntia kestäneen puhelun, jossa puhuin kolmen eri virkailijan kanssa sain meidät illan AY-lennolle, free of charge! Hurray! Tässä puhelussa vaikeinta oli lausua virallisesti varaustunnus englanniksi. Tavasin varaustunnusta monta kertaa ja googletin netistä virallisia ääntämysohjeita. A for Alpha, G for Golf ja sitä rataa. Ne olisi hyvä olla omassa muistissa aina, ei vaan vielä ole. Osaatko sinä tavata nimesi englanniksi virallisten kirjainselitteiden avulla? Niinpä, en osaa minäkään.
Lontoon päiväristeily, WTF?

Päivässä ehtii tekemään Lontoossa yllättävän paljon. Aamuherätys kello 4.50 ei tosin tuntunut lauantaiaamuna kropassani niin hyvältä vaikka odotinkin innolla pääseväni jälleen yhteen lempikaupungeistani. Hyppäsin 615-bussiin, joka oli lentokentällä kello 6.07.
Helsinki-Vantaa oli aamutuimaan yllättävän täynnä aasialaisia ryhmiä. Kiilasin tosin heidän suurten matkalaukkujensa yli jo ovella ja suuntasin ystäväni J:n vinkistä kohti perimmäistä turvatarkastusta, jossa ei ollut jonoa melkein lainkaan. Aasialaiset jonottivat ”pääturvatarkastusalueella” muutaman muun suomalaisen turistin kera. Hyvä turvatarkastusvinkki on myös käyttää business-turvatarkastuksen viereistä turvatarkastuspistettä yläkerrassa, se toki ei ole hiljaisempina aikoina lainkaan auki. Ja ole kiltti ja pakkaa ne nesteet jo kotona litran minigrip-pussiin niin pääset siirtymään lomatunnelmiin nopeammin.
Passintarkastuksessa ei ollut jonoja ollenkaan ja olin sutjakkaasti tapaamispaikallamme Starbucksissa. Iloinen yllätys oli, että pääsimme siirtymään koneeseen ilman bussikuljetusta. Viime aikoina matkustaessani BA:lla on useasti ollut hikinen ja epämiellyttävä bussimatka lentokoneeseen. Mikään ei ole ihanampaa kuin seistä hyytävässä tuulessa liukkailla ja kaakkuvilla portailla Helsinki-Vantaan lentokentän perukoilla matkalaukku kädessä ja odottaa pääsyä ahtaaseen lentokoneeseen!
Lentomme lähti tällä kertaa jopa hieman etuajassa ja olimmekin Heathrow’n kentällä noin kello 9 paikallista aikaa, noin vartti alkuperäistä aikataulua edellä. Sehän sopi meille vallanmainiosti! Varttikin tuntuu päivässämme pitkältä ajalta 😉
Kävelimme rivakkaasti läpi lentokentän. Usea Yhdysvalloista tullut suuri lentokone oli saapunut Heathrow’lle samaan aikaan ja melkein jo manasimme mahdollista pitkää passintarkastusjonoa, mutta suurin osa turisteista olikin EU:n ulkopuolisia kansalaisia joten EU-passintarkastuksessa ei ollut jonoa lainkaan! Kiitimme onneamme ja pohdimme kaihoisasti jo miten Brexit tuleekaan vaikuttamaan näihin jonoihin.

Kävelimme kansainvälisiltä vesiltä kohti yleisiä alueita ja poimimme lempparikaupastani Marks and Spencer Foodsista hieman ”lounasta” junamatkamme ajaksi. Miksei Suomessa ole M&S Foodsin tapaisia kauppoja? Damn it.
Löysimme Heathrow Expressin raiteet pidemmän puoleisen kävelymatkan jälkeen ja meillä kävi tuuri, uusi juna tulisi ihan juuri. Ehdimme siis kello 9.18 lähtevään junaan ja olimme heti puoli kymmenen jälkeen Paddingtonilla. Noh, uusi juna olisi tullut vartin kuluttua jos olisimme tämän junan missanneet.
Olin ostanut meille halvat 90 day advance –business class liput junan business-luokkaan ystäväni JH:n suosituksesta, kiitos JH vielä kerran! (https://www.heathrowexpress.com/tickets-deals/prices-fares) Kun business classin normaalihinta on 32 puntaa niin etukäteen ostettaessa hyvissä ajoin lipun hinnaksi tulee 7,50 puntaa. Ja kuponkihaukka kiittää! Olin aiemminkin hyödyntänyt etukäteishintoja Heathrow Expressissä, mutta business classin valintaa en ollut edes harkinnut. Ajattelin lippujen olevan huomattavasti kalliimpia!
Business class olikin aivan toisessa päässä laituria ja pääsimme spurttaamaan muutaman juoksuaskeleen kera junaan, jotta ehtisimme ajoissa oikeaan vaunuun. Huokasimme helpotuksesta kun pääsimme oikeaan vaunuun jossa oli lisäksemme ainoastaan kaksi matkustajaa. Tuolit olivat mukavat ja tilavat, edessämme olevan pöydän avulla pystyimme syömään M&S Foodsista ostamamme eväät mukavasti ja junamatkan ajan hyödyntäen. Vaunussa olisi ollut mahdollista ladata matkapuhelinta jos olisi ollut UK-adapteri mukana.
Jos taas vartin matka pitkästyttää eikä halua katsella junasta aukeavia maisemia niin vaunussa oli myös muutama sanomalehti ja aikakausilehti. Tällä kertaa meille ei tullut lehdille käyttöä, sillä vartin matka on sen verran lyhyt. Suosittelen lämpimästi business classin valintaa jos vaan pystyy ostamaan 90 day advance liput. Hintaeroa normiluokkaan ei ole kuin muutama punta, se tila ja avaruus on todellakin hintansa väärti. Paluumatkalla konduktööri jopa epäili meidän olevan väärässä vaunussa kun katsoi lippujemme hintaa. Hän ei ollut kai tieoinen tästä mahtavasta 90 day advance –hinnasta. Matkaliput junaan kulkivat matkassa kätevästi mukana matkapuhelimeni Wallet-sovelluksessa.

London baby!
Vartissa olimme sitten Lontoossa Paddingtonin asemalla. Suuntasimme kävellen kohti Oxford Streetia, joka on noin 20 – 30 minuutin kävelymatkan päässä Paddingtonin juna-asemalta. Sumuinen Lontoo oli juuri kääntymässä aurinkoiseksi (ja helteiseksi) Lontooksi ja päätimmekin piipahtaa Hyde Parkissa ihailemassa kevään vehreyttä. Jälkikäteen ajateltuna se ei ehkä ollutkaan niin hyvä idea, sillä koko Lontoo oli ihmeellisen siitepölyn vallassa ja iltapäivällä me kaikki neljä (ja muut kadulla vastaantulevat) aivastelivat ja yskivät siitepölystä. Onneksi meillä oli allergialääkettä mukana ja se helpotti hieman oloamme.

Pääkohteiksi reissullemme olivat valikoituneet Oxford Streetin Primark ja Uniqlo, joissa ostimme löytöjä reppumme täyteen. Molempien liikkeiden tarjontaan voi etukäteen tutustua jo nettisivuilta, mutta liikkeissä on paljon myös alelöytöjä joista ei välttämättä nettisivuilla mainita. Ostosten jälkeen suuntasimme juomille Uniqlon vieressä sijaitsevalla Dering Streetille ja The Duke of York –pubiin (https://www.greeneking-pubs.co.uk/pubs/greater-london/duke-of-york/), joka oli varsin miellyttävä brittipubi vaikka sijaitsikin niin keskeisellä paikalla. Oxford Streetiltä kannattaa astua pari katua sivuun jos haluaa löytää hieman enemmän rauhaa ihmisvilinästä ja löytää paikkoja joissa voi syödä ja hengähtää hetken ennen paluuta Oxford Streetin muurahaispesään.
Join muutaman hellejuoman pubissa ja suuntasimme kohti kävellen kohti Piccadilly Circusta, pieni kierros Carnaby Streetin huudeilla ja kävellen pikkuhiljaa kohti ruokapaikkaamme ja Paddingtonin juna-asemaa. Askeleita oli siihen mennessä tullut jo reilun 20 000 askeleen verran, mutta vielä jaksoi.

Piccadilly Circus

Carnaby Street

Olin varannut meille pöydän The Grazing Goat –nimisestä bistrosta lähinnä sijaintinsa vuoksi (http://thegrazinggoat.co.uk/). Olin monta kertaa aiemminkin käynyt ja bistro on siistin houkutteleva. Ruokalistalla on muutakin kuin fish & chipsejä, vaikkakin itse ne ruokalistalta eteeni nappasin 😉 Ilman pöytävaraustakin olisimme sisään vallan hyvin mahtuneet, mutta saimme pöytävarauksella mielenrauhan ja aikataulutuksen päivämme ohjelmaan. Bistron yhteydessä on myös mukavan näköinen hotelli. Jos budjetti antaa myöten niin tämän hotellin sijainti on aika jees shoppailumatkaa ajatellen.

Bistrolta on noin reilun 20 minuutin kävelymatka Paddingtonin juna-asemalle, jonne tähtäsimme kello 17.40 lähtevään junaan. Jos olisimme halunneet saada lisää Lontoo-aikaa niin olisimme voineet hoitaa syömisen jossain pikaravintolassa tai pubissa, mutta halusimme lepuuttaa jalkojamme ja nauttia seurasta ihan kanssa kunnon ravintolassa.

Heathrow
Junamatka lentokentälle kesti vartin, kävelimme turvatarkastukseen ja olimme puolessa tunnissa teleportanneet itsemme Paddingtonin juna-aseman ihmisvilinästä lentokentän ostosmahdollisuuksien äärelle, ei huono!
Ystävälle lehtiostokset WHS Smithin lehtivalikoimasta, pakollinen Boots-kierros ja kohti porttia 25 jossa lentomme AY1342 meitä jo odotti. Jos Heathrow on sinulle tuntemattomampi kenttä niin kuponkivinkkinä voin heittää, että lentokentän WHS Smith- ja Boots-liikkeistä on mahdollista napata itselleen kohtuuhintaiset eväät lennolle. 750 millilitran vesipullo Bootsilta ei myöskään maksanut kuin 1,15 puntaa.
Pärjäsin koko päiväristeilyn ajan korttimaksamisella, jossa ei ollut missään mitään hankaluutta eli päiväristeilylle sinun ei välttämättä tarvitse vaihtaa puntia tai nostaa seinästä rahaa. Hätävarana tällä reissulla minulla oli edelliseltä Lontoon reissulta säästynyt kymmenen punnan seteli, mutta se jäi jemmaan edelleenkin.
Heathrow’n lentokenttä sai mieleni surulliseksi, sillä se oli paikka missä näin viimeksi vanhaa työkaveriani SK:ää, joka menehtyi muutama viikko sitten. Se yhteinen lounge-käynti jäi viimeiseksi tapaamiseksemme. SK:ltä olen saanut monta matkustamiseen liittyvää vinkkiä ja olimmekin aina omilla reissuillamme tiiviisti viestien välityksellä yhteyksissä. Juuri viime kuussahan me vasta suunnittelimme Lontoon päiväristeilyä lokakuulle. SK:n menehtyminen äkillisesti tuo mieleen sen seikan kliseisesti, että jokaisesta päivästä pitää nauttia. Jos mielesi tekee Lontoon päiväristeilylle niin buukkaa ne lennot ja lähde! Se mikä minua lohduttaa on se, että SK:n liian lyhyeksi jäänyt elämä oli sellainen, jota moni meistä kadehtisi, sillä hän eli täysillä. Rest in peace SK! <3
Elämämme ensimmäinen ylösveto, mitä ihmettä?
Heathrow on iso lentokenttä ja palvelu porteilla ei aina ole maailman nopeinta joten suosittelen lämpimästi tulemaan lähtöportille hyvissä ajoin. Aamulla lentomme ei ollut fully booked, mutta paluulento oli suosittu joten ahtauduimme Airbus 321:seen vajaan kolmen tunnin ajaksi ostoksiemme kera.
Lentomme pääsi lähtemään hitaasti porttitoiminnasta huolimatta aikataulussaan ja ihailimme ikkunasta mahtavaa auringonlaskua melkein koko lentomme ajan, maksutonta teetä ja mustikkamehua maistellen. Laskeutuminen alkoi lopulta ja ennen laskua olimme mielestäni jotenkin oudon jyrkässä kulmassa kohti maata. Jaloissani ollut WHS Smithin muovikassi meinasi lähteä omille teilleen. Kummallista. Lennän vuosittain useita lentoja eikä laskeutuminen pelota minua, välillä laskeutumista ei melkein huomaa matkustajana ollenkaan ennen jarrutuksia.
Lentokoneemme pyörät olivat jo melkein koskettaneet Helsinki-Vantaan asvalttia kun kone yllättäen vedettiin ylös kohti taivasta. Säpsähdimme ja itsellekin tuli mahanpohjaan outo tunne, mutta kohta jo kaarsimme Tuusulan järven yllä turvallisesti. Riittääkö polttoaine? Milloin saamme jalkamme takaisin turvallisesti maan pinnalle? MH370 ja MH17 tulivat mieleeni hetkeksi, mutta pian sain ajatukset jälleen järkeviksi ja huomasin sykkeeni laskeneen ja levollisempien ajatuksien tulleen mieleen näistä ääripään aatoksista.
Toisella yrittämällä noin varttia myöhemmin pääsimme maahan. Puristin ystäväni S:n oikean käden sormia vasemmalla kädelläni ja hetken päästä olimme turvallisesti maassa. Lentokoneen jarrutukset maassa olivat silloinkin suhteellisen rajuja ja huomasin kroppani lähestyvän edessä istuvan matkustajan selkänojaa, joka Airbus 321:ssa ei tosin ole kovin kaukana matkustajasta muutenkaan. Matkustajat ryhtyivät helpottuneesti taputtamaan. Syytä kapteeni ei kertonut kuulutuksessaan ylösvedolle.
Päästyäni turvallisesti 615-bussiin päätin heti laittaa viestiä lentäjänä toimivalle kummipoikani isälle V:lle. V rauhoitteli minua ja kertoi ylösvedosta yleisiä asioita seuraavasti:
Ylösvedot ovat sinänsä ihan normaalia toimintaa. Jos koneen lähestyminen ei ole stabiili tai jostain muusta syystä ohjaajista tuntuu siltä, että on ehkä parempi yrittää uudelleen, niin tehdään ylösveto ja mennään uuteen yritykseen. Joskus siellä saattaa olla jotain kiitotiellä tai lennonjohdon vaatimat koneiden porrastukset toisiinsa alittuvat ja lennonjohto käskee tekemään ylösvedon (englanniksi Go-around). Toisinaan taas kelit saattaa aiheuttaa sen. Yllättävä tuulensuunnan vaihdos tai vaikka näkyvyyden katoaminen esimerkiksi sateen tai sumun vuoksi.
Jos pitäisi näillä keleillä arvata niin on tullut joko käsky tehdä ylösveto tai todennäköisemmin on tullut liian tiukka näkölähestyminen (eli hyvällä kelillä mennään niin sanotusti ihan silmällä vaan sisään eikä tarvitse tutkavektoreita ja mittarilähestymistä joten yleensä päästään nopeammin sisään). Se taas voi johtua siitä, että on arvioitu vaikka ylempänä olevat tuulet vähän väärin eikä kone hidastukaan ihan niin hyvin että päästäisiin stabiiliksi riittävän ajoissa. Tai sitten on ihan vaan toinen ohjaajista kohtalaisen kokematon ja tullut liian tiukka kuvio eikä ole vaan taipunut sisään. Siihen viittaisi se tuntemus jyrkemmästä kulmasta eli ovat yrittäneet lentojarrulla ym. saada koneen nopeammin alas. Kun sitten tiettyyn viranomaisen ja firman määrittämään rajaan mennessä ei ole liuku ja nopeus stabiloituneet niin ainoa oikea ratkaisu on vetää yli. Toinen yritys on sitten yleensä helpompi. Mutta sinällään ylösvedot ovat ihan normaalitoimintaa vaikka niitä nyt hirmu usein kohdalle osukaan. Itsellä 11 vuoden aikana ehkä kuusi ylösvetoa. Toisilla lentäjillä sitten enemmänkin, mutta sekään ei kerro kuin siitä että toisilla vaan saattaa olla vaikka enemmän huonoa tuuria ja tulla tilanteita eteen enemmän joihin ei voi itse vaikuttaa. Silloin yli ja uuteen uljaaseen yritykseen.
Kiitos paljon selvityksestä V! Itselleni tuli tämän tekstin lukemisen jälkeen sellainen tunne, että turvallisuutemme on hyvissä käsissä ammattitaitoisten lentäjien vuoksi! Ylösveto on siis aivan normaali toimenpide. Kellekään meille ei sitä vielä ollut tullut vastaan. Olemme jälleen viisaampia ylösvedosta. Tai takaisinvedosta niin kuin aluksi asiaa kuvailin, mutta onneksi tässäkin tilanteessa V oikaisi minulle oikean käsitteen 😀


Lontoon päiväristeilyn yhteenveto
Lontoon päiväristeily ei ole maailman helpoin päivä, mutta se on mahdollinen varsinkin kun seuraavan sunnuntaipäivän saa palautua reissusta. Lontoossa meillä oli peliaikaa eilen lauantaina kello 9.33 – 17.40 (prikulleen 8 tuntia 7 minuuttia) välisen ajan eli jopa enemmän maissaoloaikaa kuin normaalilla Tallinnan risteilyllä. Lentokentälle halusimme mennä hyvissä ajoin, jotta ehdimme tehdä viimeiset ostokset lentokentän kaupoissa.
Omassa sängyssä olin yöllä klo kahden aikaan, sillä ehdin kello 1.15 lentokentältä lähtevään 615:seen. Muutamaa tuntia vaille vuorokausi oli oltu reissussa ja olotila oli suhteellisen väsynyt, mutta onnellinen. Ei muuta kuin uutta Lontoon reissua suunnittelemaan!
Mitä mukaan Lontoon päiväristeilylle?
- Passi ja luottokortit
- Lenkkarit (tai muut supermukavat kengät joilla tiedät pystyväsi kävelemään 15 – 20 kilometriä)
- Kerrospukeutumista, Lontoon sää vaihtelee. Vaatteiden on toki olla helposti puettavia, jotta et hankaloita omaa sovituskoppityöskentelyäsi
- Tilava reppu
- Buranaa ja muita lääkkeitä pieni määrä jos yllättäviä kiputiloja yllättää 😀
- Iloista mieltä ja lehmän hermot ihmispaljouteen
Jos mukaan mahtuu/koet tärkeäksi voit ottaa mukaan myös:
- Varavirtalähteen kännykän lataamiseen, karttasovelluksen käyttö tuntui syövän akkua ja nettipakettiani.
- UK-adapteri ja kännykkälaturi
- Käsidesiä ja kosmetiikkaa oman maun mukaan, itselläni tällä reissulla oli mukana pieni käsirasva ja huulipuna
- Tyhjä vesipullo lennoille, jonka voit täyttää lentokenttien vesipisteissä
- Omat eväät aamulennolle ja ehkä jotain muuta naposteltavaa kuin suklaata (huomasin aamulla ostaneeni suklaapatukan vääntyneen täysin erimuotoiseksi ostosteni alapuolella repussani)
- Kamera (itse tein taktisen liikkeen ja jätin kameran kotiin, jotta reppuuni mahtuu enemmän ostoksia )
- Kaiken varalta sateenvarjo
- Erillinen pieni käsilaukku arvokkaimmille tavaroillesi
Mitä reissu maksoi?
- Lennot 103,98 euroa per matkustaja
- Heathrow Express –lippu 17,14 euroa per matkustaja
- Seutulippu aamulla + illalla 8,20 euroa
- Pakolliset kulut yhteensä: 129,32 euroa
Esimerkkihintoja Lontoossa:
- Tuoppi olutta pubissa noin 5 – 6 puntaa
- Fish & chips annos pubissa noin 10 – 20 puntaa
- Huonolaatuinen Meghan & Harry –muki matkamuistomyymälässä 9,99 puntaa (jäi ostamatta)