Tukholman risteily lasten ehdoilla
Tiidiidii tididittidi tididittidi, tiidiidii tididittidi tididittidi. Tiedätte sävelmän. Se on syöpynyt mainosten ja lukuisten risteilyiden jälkeen jokaisen suomalaisen takaraivoon.
Viime perjantaina mekin suuntasimme Silja Serenadella kohti Tukholmaa. Tukholman risteily lasten ehdoilla, sillä mukana olisi siskoni perheineen ja lisäksi äitini miesystävänsä kanssa. Olin buukannut meille edukkaat Promenade-hytit jo viime vuoden puolella ja nakittanut lapset (2- ja 3-vuotiaat) nukkumaan äidin/muorin hyttiin, jotta ”me nuoriso” voisimme illalla nauttia risteilyn viihdetarjonnasta muutaman tunnin pidempään kuin mitä se lasten kanssa olisi mahdollista.
Matkaliput sain kätevästi noudettua self check in –automaatista ilman jonotusta. Etsimme hyttimme ja lähdin tiedustelemaan lastenmaailmasta Siljalandista lainaan kantoreppua, joka oli mainittu ennen reissua lähetetyssä Siljan sähköpostissa. Onnistuin kantorepun saamaan kahdenkymmenen euron panttia vastaan ja laadukas reppu osoittautui erittäin käteväksi kapistukseksi, sillä kumpikaan lapsista ei lastenrattaissa viihdy, mutta varsinkaan nuorempi ei jaksa kävellä koko päivää kaupungilla.
Vuosi sitten olin siskon perheen kanssa risteilemässä ja viime vuoden risteilystä viisastuneena otin meille jo varausvaiheessa myös ateriapaketin, joka osoittautui todella käteväksi, sillä meidän ei tarvinnut jonottaa pöytävarauksen perään laivalla vaan pääsimme keskittymään täysin rinnoin itse ruuan jonottamiseen. Mikä siinä onkaan, että ihmiset villiintyvät buffet-noutopöydissä niin, että ihan kuin ruoka olisi loppumassa ihan just?
Aikuisten kesken emme olisikaan ehkä keskittyneet näin paljoa syömiseen ja lisää syömiseen, mutta lapset eivät tunne aikaeroa ja heräävät tuttuun aikaan aamulla, joten meillä oli varsin hyvin aikaa nauttia lauantai-aamuna Tavolata-ravintolan erikoisaamiaisesta. Meitä palveli aivan ihana tarjoilija, joka huomioi lapset mainiosti. Kirjoitin tänään vielä erikseen TallinkSiljalle kiitosta tästä kyseisestä tarjoilijasta. Jokainen pienten lasten kanssa ravintolassa asioinut tietää, että ruokailuhetkestä ei välttämättä tule yhtä keskeytyksetön ja rauhallinen kahden pienen lapsen kanssa kuin mitä se aikuisporukalla olisi. ”Mulla on pissahätä!” ”Mä haluan lisää keksiä!” ”Saanko tulla sun mukaan hakemaan mehua?”
Lauantaina laivan saavuttua aurinkoiseen Tukholmaan lähdimme kävelemään risteilymatkustajille niin tuttua siltakäytävää tai Via Dolorosaa kohti Gärdetin metroasemaa. Matka tuntuu yhtä pitkältä kuin kävely Ruisrockin aikaan drop off-alueelta itse festarialueelle. Tosin sillä erotuksella ettei matkan varrelta ole mahdollista ostaa kylmää lonkeroa 😉
Latasimme Tukholman matkakortilleni lisää kruunuja metroasemalla ja ostimme lippuautomaatista viiden hengen lipun. Lapset matkasivat mukanamme ilmaiseksi. Menimme henkilökunnan avustuksella läpi porteista, sillä ryhmälippu vaati henkilökunnan kontrollin. Kätevää. Henkilökunta tivasi minulta lipun oston mukana tullut kuittia jota en ollut mukaan ottanut, sillä luulin pelkän matkakortin riittävän.
Matkasimme kaksi metropysäkkiä kohti Tukholman keskustaa ja hyppäsimme pois Östermalmstorgin metroasemalla tarkoituksena vierailla Biblioteksgatanin kaupoissa ja kävellä siitä sitten kohti Gallerian-ostoskeskusta.
Listallani oli kaksi liikettä missä halusin ehdottomasti Tukholmassa käydä: Sephora ja Lagerhaus. Sephora osuikin kätevästi matkamme varrelle ja syöksyin kauppaan. Vanhempi lapsista halusi mukaan kauppaan. Hän käyttäytyi Sephorassa todella kiltisti vaikka etukäteen hieman jännitin. Olin määrätietoinen ostoksissani, sillä aion tsekata Sephorassa pelkästään Sephoran oman merkin tuotteet. Kaksi suihkugeeliä ja yksi naamaputsari, kassalle ja pois liikkeestä. Onnistuin hoitamaan koko dialogin kassalla på svenska! Olin niin ylpeä!
”Hej!”
”Ja, tack!”
”Tack så mycket!”
Myyjä ei missään vaiheessa vaihtanut kieltä! Jee!
Ilma ei ollut kovin keväinen, kylmä viima puski selkiimme, mutta selvisimme lauantain ihmispaljoudesta. Lasten isä teki vaatelöytöjä G-Starin liikkeessä Gallerianissa kun me muut rentouduimme kivassa kahvilassa nauttien ylihintaista kahvia ja kolaa.
Jatkoimme shoppailua vielä hetken Sergelin torin ympäristön kaupoissa. Designtorgetin myymälä on todella kiva ja inspiroiva jos tykkää sisistumisesta. Kevyen lounaan söimme Åhlensin alakerran kahvilassa.
Lasten kanssa lauantain ihmispaljoudessa oleminen on välillä pelkkää tosielämän videopeliä kun yrittää pitää kolmivuotiaan omassa näköpiirissään. Kauppaliikkeessä jossa hän ei halua olla, mutta hänen äitinsä haluaa löytää futsal-hanskat. Toinen lapsista oli onneksi isänsä selässä kantorepussa, silmät pilkkien unten mailla.
Vanhempi siskon lapsista sai muorin ostamaan ihka ensimmäisen rannekellon tulevaksi nelivuotislahjaksi. ”Mitä kello on?” , häneltä kysytään. ”En tiedä” vastaa hän rehellisesti 😀 Noh, hänellä on koko loppuelämä aikaa oppia kellon eri viisarit ja oppia juoksemaan rannekellonsa pillin mukaan. Tänä viikonloppuna hänen täytyy vaan yrittää totella käskyjämme ja pitää kiltisti kädestä kiinni.
Sephoran ostosten lisäksi paluumatkalle matkaani tarttui Lagerhausista muutama kukkien itsekastelulasipullo. Loppujen lopuksi kruunuja ei siis kulunut kuin julkisiin liikennevälineisiin ja syömiseen. Lagerhausin kierrosta tosin ”nopeutti” siskon ja hänen miehensä tappava katse lähellä itsepalvelukassoja. Ilman katseita olisin saattanut viettää liikkeellä vielä muutaman (kymmenen) minuutin 😉 Säästöä säästöä.
Ihmispaljous ja väsymys alkoivat painaa jalkojamme ja lähdimmekin kohti laivaa ja pikkupäikkäreitä. Lapset olivat lähteneet muorin matkassa jo lounaan jälkeen kohti laivaa.
Illalla laivalla söimme vielä hieman lisää ruokaa buffetissa ettemme pääsisi laihtumaan ja itse jään laivalta kaipaamaan buffetin pehmiskonetta kaikista eniten!
Lapset olivat kasvaneet vuoden takaisesta risteilystä ja reissaaminen heidän kanssaan oli helpompaa. Kuinka helppoa se olisikaan ensi keväänä? Sitä jäämme odottamaan ja suurella todennäköisyydellä teemme uuden risteilyn jälleen vuoden kuluttua.
Hej då Stockholm! På återseende!
