Sofiasta matkamme jatkui bussilla kohti Pohjois-Makedonian pääkaupunkia Skopjea. Bussimme starttasi maanantaiaamuna heti klo 7 aikataulun mukaisesti. Sitä ennen olimme tulleet hyvissä ajoin rekisteröimään nettilippumme bussiyhtiön tiskille. Hotellilta saatu aamiaiskassi ja muut eväät mukanamme olimme valmiita aloittaman tämän viiden tunnin bussimatkan. Vaikka matkaa olisi linnuntietä vain päälle 200 kilometriä niin meillä menisi koko aamupäivä matkustamiseen. Rajamuodollisuudet Bulgarian ja Pohjois-Makedonian rajalla mietityttivät etukäteen.

Bussi pysähtyi pienelle huoltoasemalle hieman ennen rajaa. Jaloittelemaan ja vessaan! Olimme onneksi ensimmäisten mukana ulkona bussista kärppinä ja pääsimme jonottamaan huoltoaseman ainoaan naisten vessaan ensimmäisten joukossa. Nettilipuissamme tietysti luki, että vessa olisi myös bussissa. Käytännössä bussikuski lukitsi bussin vessan yksissä Sofian pidemmissä liikennevaloissa ja piti huolen ettei kukaan sitä käytä. Bussissa oli kuitenkin hyvin tilaa, ilmastointi toimi ja saimme molemmat omat kahden hengen istuimet pelkästään omaan käyttöömme.Ei moittimista siis.

Pohjois-Makedonian raja lähestyi. Rajalla ei ollut ruuhkaa. Yksittäisiä henkilöautoja ajoi bussimme ohitse, mutta olimme ainoa bussi paikan päällä. Siitä huolimatta rajavisiittimme ei ollut nopea. Odotimme ensin bussin sisällä.Sitten meidän piti poistua bussista ja nostaa matkatavaramme bussin vieressä oleville pöydille. Tullivirkailija paljain käsin tutki jokaisen matkatavaran. Omasta rinkastani hän tarkisti välipohjankin. Toivoin ettei vielä osittain nyrkkipyykin jäljiltä märät rintsikkani leviäisi pöydälle ihan kaikkien kanssamatkustajien sarveiskalvoille. Sitten menimme takaisin bussiin sisään. Tullivirkailija tuli luoksemme bussiin ja tarkisti, että passinhaltija ja passin kuva mätsäävät toisiinsa. Puolen tunnin kuluttua bussikuski toi passimme takaisin. Olisin pystynyt pläräämään kaikkien matkustajien passit ”GDPR-turvallisesti” läpi. Juri kun olin saanut passini takaisin laukkuuni niin pitääkin taas lähteä  ulos bussista ja kävellä näyttämään oma passi Pohjois-Makedonian rajaviranomaiselle ja kävellä STOP-puomin toiselle puolen. Kun kaikkien passit oli toiseen kertaan tarkistettu niin bussimme ajoi porteista läpi ja pääsimme jatkamaan matkaamme. Aikaa oli kulunut näihin rajajuhlallisuuksiin melkein yksi tunti. Ajatella miten pitkään olisimme olleetkaan rajalla jos siellä olisi ollut ruuhkaa ja täpötäysi bussilastillinen matkustajia. Prosessi vaatisi hieman hiomista…

Skopje

Maisemat vaihtuivat jylhempiin kun saavuimme Pohjois-Makedonian puolelle. Viimein olimme täällä! Meidän piti tulla Pohjois-Makedonian Skopjeen jo keväällä 2020 suorilla Wizzairin lennoilla Turusta, mutta maailma päätti toisin. Reissunettipalvelu pärähti puhelimeeni päälle Elisan liittymääni 21,90 eurolla laskuttamaan työnantajaani, sillä olimme poistuneet EU:sta.

Lopulta  noin viiden tunnin kokonaisbussimatkan jälkeen saavuimme Skopjen bussiasemalle. Rinkat selkään ja helteisessä säässä kohti Skopjen keskustaa kävellen. Vessaa emme olleet onnistuneet bussiasemalta löytämään. Kasino siellä sen sijaan olisi ollut.

Bussilla olisimme päässeet majapaikkaamme parissakymmenessä minuutissa, kävellen aikaa menisi puoli tuntia. Meillä ei ollut vielä paikallista valuuttaa käteisenä joten päätimme kävellä Skopjen vanhaan kaupunkiin missä hotellimme sijaitsi. Hotellia ei kuitenkaan meinannut löytyä. Hotellin kyltti oli pääkävelykadun varrella rakennuksessa kiinni. Kysyimme hotellin kohdalla olevasta pikaruokaravintolasta, että miten hotelliimme pääsee sisään. Hän viittoi käyttämään tiskin vieressä olevaa käytävää. Astuimme sisään käytävään ja sieltä lopulta löytyi ovi hotellin vastaanottoon. Tässä oli ehkä mielenkiintoisin hotellireitti vähään aikaan. Kokonaismatkamme hotellilta hotellille oli 211 kilometriä ja tähän kului aikaa yhteensä 7 tuntia!

Hotellin sijainti oli näppärä keskellä Skopjen historiallista vanhaa kaupunkia. Hanavettä emme hotellilla saisi juoda, mutta vanhassa kaupungissa olisi useita vesipisteitä mistä voisimme täyttää vesipullojamme, kätevää. Tulisimme tulevina päivinä tutuiksi vanhan kaupungin kujien kanssa. Hotellilta ei olisi pitkä kävelymatka myöskään joen toiselle puolen, uuden puolen kaupungin pääaukiolle.

Skopjessa kaikki on olevinaan niin suurta, mutta vain näennäisesti. Makedonian oikeistohallitus käynnisti vuonna 2011 Skopje 2014-projektin, jonka varjolla kaupunkiin rakennettiin 200 miljoonalla eurolla patsaita ja kirkkoja. Patsaita onkin kaupungin keskustassa JOKA PAIKASSA! Moni rakennus on myös todella mahtipontinen ulkoapäin, mutta sisältä täysin toista maailmaa. Skopjen arkeologinen museo on yksi keskustan hienoimmista ulkokuorista, sisältä huoneet ovat kuitenkin pieniä ja ahtaita.Museossa amerikkalainen mies puhuu työpuhelua kuulokkeilla samalla kun kiertää Istrian nimemimaan muinaista näyttelyä missä lähinnä esitellään taaperon kivikokoelmaa muistuttavia erivärisiä- ja mallisia kiviä. Museofiiliksemme kruunaa se, että arkeologisessa museossa on myös ehkä kököin museokauppa ikinä. Museokaupassa ei ole erillistä kassaa ja kaikki vähäiset tuotteet ovat pölyisten lasiovien takana. Museokaupan tuotteet jäivät odottamaan muita turisteja.

Osa Skopje 2014-projektin suunnitelmista arvatenkin jäi kesken. Skopjessa kuitenkin rakennetaan jälleen kovaa vauhtia. EU-lainsäädäntö ja -asetukset uhkapelailuun ei Pohjois-Makedoniaan vielä uloitu ja erilaisia kasinoita on silmiinpistävän paljon Pohjois-Makedoniassa. Luin erään artikkelin kasinoista ja täysin ongelmatonta kasinoiden ideologia ei Pohjois-Makedoniassakaan ole.

Hotellin tiskiltä nappaamme esitteen Matka-kanjonin retkestä. Kanjoni on yksi Pohjois-Makedonian päänähtävyyksistä. Tänne haluamme mennä ehdottomasti! Buukkaamme Whatsapp-viestillä retken seuraavalle päivälle. Kuskimme tulee hakemaan meitä pakettiautollaan seuraavana aamuna täsmällisesti. Olemme päivän retkiseurueen ensimmäiset asiakkaat ja kapuamme Opelin taaimmille penkeille. Kaupungin muilta hotelleilta poimimme lisää retkeläisiä mukaan. Pari eri jenkkipariskuntaa ja yksi kanadalaisperhe, jonka isällä on sukujuuria Pohjois-Makedoniassa. Seurueen San Fransiscosta kotoisin olevat matkaajat ovat aikanaan asuneet pari korttelin päässä toisistaan, maailma on pieni. Jenkkipariskunnan mies rehentelee asuvansa Manhattanilla ja kanadalaisperheen teinityttö on häkeltynyt suomalaisuudestamme ja kysyy onko oikeesti niin, että suomalaislapset eivät saa läksyjä kotiin? Mitä ihmettä?

Ajamme ensin Matka-kanjonille. Paikan päälle pääsisi halvemmalla paikallisbusseillakin, mutta kanssamme takapenkillä istuva sanfransiscolaisnainen kertoo etteivät bussit eilen ikinä tulleet eikä hän päässyt ihailemaan kanjonia. Kuski vie meidät ahtaan tien päähän ja jäämme odottamaan opastamme ennen kuin kävelemme polkua pitkin venesatamaan mistä nappaamme venekyydin ihailemaan kanjonin maisemia ja vierailemaan luolastossa. Täältä matkamme jatkuu kohti näköalahissejä ja Skopjen yhtä toista nähtävyyttä, Millenium-ristiä. Joudumme hetken odottamaan pääsyämme näköalapaikalle.

Hyppäämme manhattanilaispariskunnan kanssa samaan hissikoppiin. Ihailemme maisemia ensin ryhmämme mukana. Päätän mennä ottamaan kuvia vielä vuoren päältä toiseen suuntaan ja aika kuluu. Kun olen saanut kuvatuksi tarpeeksi niin hissimies ilmoittaa, että meidän pitää odottaa 25 minuuttia seuraavaa hissiä. Mitä ihmettä? Yritämme etsiä muita ryhmäläisiämme, ketään ei näy. Laitan matkanjärjestäjälle viestiä, että olemme edelleen ylhäällä.

Makedonialaisjuurinen mies ei ollut kertonut meille, että joka tunti hissi on puoli tuntia tauolla. Ei kuulemma hätää, he odottavat meitä. Saavun nolona pahoitellen viimein puolen tunnin kuluttua muiden ryhmäläisten luo. Odotellessaan meitä on selvinnyt, että takapenkillä istunut nainen onkin väärällä retkellä. Ihmettelimmekin, että autossa oli periaatteessa yksi matkustaja liikaa.

Koe nämä Skopjessa:

• Kale-linnan rauniot (ilmainen, muista varata vettä ja hattu jos menet hellekelillä)
• Retki Matka-kanjonille ja Millenium-ristille (suosittelen valmisretkeä)
• Retki Ohrid-järvelle (jos et mahdu reittiliikenteen busseihin sesonkikaudella niin voit varata helpon ryhmämatkan)
• Skopjen vanha basaari (tunnelmallinen illalla, päivällä monia kivoja kahviloita)
• Shoppailuun East Gate Mall (DM on myös Skopjessa hyvin edustettuna <3)
• Äiti Teresan talo (ilmainen!)
• Makedonian aukio
• Retki Kosovon puolelle Pristinaan ja Prizeniin (me emme tällä retkellä sitä ehtineet tehdä, sillä olimme istuneet eri busseissa ja raja-asemilla jo tarpeeksi)

Syö täällä:

• Vanhan kaupungin kebabravintoloiden keskittymä (halpaa ja hyvää ruokaa, huomaa ettei osassa tarjoilla alkoholia)
• Pelister (ihana terassi mistä näkymä Aleksanteri Suuren patsaalle)
• Pizzan nälkään Matto Napoletano (palkittu pizzaravintola hieman paikallista hintatasoa korkeammilla hinnoilla)
• Soul Kitchen (hyvää, halpaa ja monipuolinen menu, ravintolat keskustassa ja East Gate Mallissa)

Ohrid

Torstaiaamuna lähdimme Ohridin retkelle heti aamulla klo 7. Emme ehtineet hotelliaamiaiselle joten pyysimme varhaisen aamiaispussin mukaamme. Pysähtyisimme alkumatkasta toki makedonialaiselle aamiaiselle, mutta epäselvää oli mitä kaikkea se sisältäisi.

Tällä kertaa olimme matkaseurueen viimeiset mukaan poimittavat asiakkaat. Autossa istui jo sveitsiläisperhe. Perheen isänisä asui Pohjois-Makedoniassa ja perhe oli tullut tapaamaan vanhaa isää.Perheen teinityttö oli istutettu takapenkille kolmanneksi istumaan kanssamme. Luulin, että tyttö kärsi matkapahoinvoinnista. Tyttö tiuski vanhemmilleen kun vanhemmat yrittivät saada selville tytön fiiliksiä. Aamiaispaikassa pysähdyttyämme tyttö itki vuolaasti kun pääsi ulos autosta. Selvisi, että hän olisi halunnut istua etupenkillä poikaystävänsä vieressä. Ihanaa teinidraamaa! 😀 Aivan kamalaa joutua takapenkille kahden suomalaisen kanssa.

Aamiaispaikassa söimme kuivaa hieman pannukakun ja pitaleivän risteytystä muistuttavaa vaaleaa leipää ja saimme juotavan pienen jugurtin. Onneksi meillä oli myös hotellilta saatuja eväitä mukanamme. Aamiaisen jälkeen matka jatkui. Tie kulki vuoristossa mutkitellen eikä kuopiltakaan vältytty. Vuoristoteillä 30 ja 40 ovat vaan kylttejä. Oppaamme ajaa tuplanopeuksia kyltteihin verrattuna ja sulkuviiva ei tarkoita etteikö muita autoja voisi ohittaa.Tien vieressä huomasimme suuria moottoritierakennelmia. Jossain vaiheessa tuossa kulkisi nopea moottoritie kohti Albaniaa. Perheen isä oli vaihtanut tyttärensä kanssa paikkaa eikä tytön tarvinnut enää itkeä. Sveitsissä kesä on kuulemma ollut sateinen. En tiedä kumpi on pahempi keli, tämä melkein 40 asteen helle vai parikymmentä astetta ja jatkuvaa vesisadetta.

Reilun kolmen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Ohridiin. Ohrid-järvi näyttäytyi kauniina ja taustalla siintävät vuoret olisivat jo Albanian puolta. Siellä en vielä ole ollutkaan. Vierailimme parissa eri kirkossa ja Ohridin linnan muureilla.

Helle alkoi tuntumaan jälleen eikä oppaallamme ollut maailman käytännöllisimmät reittivalinnat hellekävelyllemme. Sää alkoi muuttumaan kun oli aika siirtyä Ohridin vanhasta kaupungista kaupungin rantaan ja veneajelulle.

Veneajelumme alussa alkoi satamaan ja vuorilla näkyi salamia. Ei paras veneilykeli! Itse en olisi startannut koko veneajelua tuossa säässä, mutta tulimme nopeasti takaisin satamaan. Sveitsiläisperheen pientä poikaa pelotti ja päätimme siirtyä lounaalle ja yrittää veneajelua myöhemmin. Opas suositteli hyvää ravintolaa. Sää selkeentyi kävellessämme Kajche-nimiseen ravintolaan ja pääsimme nauttimaan järvinäkymistä auringonpaisteessa. Lounaan jälkeen yrittäisimme veneajelua uudelleen. Tällä kertaa keli oli suosiollisempi, mutta veneajelu oli vain hieman pidempi mitä ensimmäisellä kerralla. J kuuli sveitsiläisperheen äidin antaneen palautetta asiasta, hyvä niin.

Ohridin retken aikataulussa luvattiin vapaata aikaa Ohridissa kolmen tunnin verran. Nyt vapaa-aika oli typistynyt puoleentoista tuntiin. Olimme haaveilleet uimisesta koko reissun ajan ja suuntasimme läheiselle rannalle sveitsiläisperheen lähtiessä ostoksille. Ohridissa olisi kuulemma hyviä koruhelmikauppoja, meitä kiinnosti uiminen enemmän. Ehdimme uimaan ja nauttimaan virkistävästä Ohrid-järvestä melkein tunnin ajan. Ihan kuin olisimme Kroatiassa! Vesi oli kirkasta ja uimaan pääsi betonisilta portailta. Säätila muuttui jälleen äkillisesti. Ehdin juuri vaihtamaan uikkarit pois ennen kuin sade alkoi. J riensi myös pukukoppijonoon ja hetken odottelin häntä rännin alla ennen kuin juoksimme ensimmäiseen avoinna olevaan baariin. Vesisade oli yltynyt yltymistään ja katselimme baarin isojen maisemaikkunoiden läpi miten isot sadepisarat osuivat Ohridjärveen. Sateen loppuvaiheessa oppaamme tuli noutamaan meitä ison sateenvarjon kanssa kohti autoa.

Ohridin kaupunki on yksi suosituimpia matkailukohteita Pohjois-Makedoniassa. Kaupunki oli nätti, mutta meille ei tullut tunnetta että olisimme tehneet todella väärin kun päätimme Pohjois-Makedoniassa majoittua Skopjessa Ohridin sijasta. Skopjesta oli paremmat jatkoyhteydet Thessalonikiin, joka olisi kesälomareissumme viimeinen kohde. Huomasimme ravintoloiden hintatason olevan myös korkeampi Ohridissa kun vertasimme hintoja Skopjen vastaaviin hintoihin.

Kotimatka Skopjeen sujui samaa tietä pitkin Tetovon kaupungin kautta, loppumatkan ajan pääsimme huristelemaan kaksikaistaisella moottoritiellä nopeasti. Tietullissa ohitimme poliisisaattueessa kulkevan urheilujoukkueen. Joukkueen yhden tilataksin sivuovi oli auki, ilmeisesti ilmastointi ei autossa toiminut. Ehkä poliisisaattue takasi sen ettei kukaan päässyt reilun satasen vauhdista putoamaan aukinaisesta sivuovesta?

Liikennekulttuuri oli muutenkin hieman erilaista. Monessa ohiajavassa autossa kuskilla on kessu huulessa. Älä ikinä siis osta käytettyä autoa Pohjois-Makedoniasta! Tupakoitsijoille Pohjois-Makedonia ja muut Balkanin maat ovat paratiisi. Meille ei-tupakoitsijoille tupakansavu tulee liiankin tutuksi ja monessa ravintolassa piti osata erikseen pyytää ei-tupakoitsevien alueelta pöytää.

Mitä reissu meille maksoi?

Kokonaisuudessaan Pohjois-Makedoniasta jäi hyvä maku suuhun. Vuokra-autolla olisimme saaneet vieläkin paremman otteen tähän pieneen maahan, mutta liikennekulttuuri jännitti liikaa. Kortilla pystyi maksamaan useimmissa paikoissa, mutta olimme jälleen käteisautomaateilla nostamassa usein myös käteistä. Retketkin piti maksaa käteisellä. Euroseteleillä maksaminen olisi onnistunut monessa paikassa, tätä emme etukäteen tienneet joten säästelimme eurovaluuttaamme Kreikan puolelle.

Pohjois-Makedonian päivien kulut:

• Ensimmäinen päivä 29,90 euroa
• Toinen päivä 83 euroa (Matka-kanjonin retki puolet tästä)
• Kolmas päivä  29,80 euroa
• Neljäs päivä 111.30 euroa (75 euroa Ohridin retken osuus)
• Viides päivä 20 euroa (Skopjen osuus)
• Neljän ja puolen reissupäivän välisumma: 274 euroa

Hotelli oma osuus neljästä yöstä 135 euroa.

Bussimatka Sofia – Skopje 26 euroa.

Yhteensä: Pohjois-Makedonian osuus reissubudjetista 435 euroa eli noin 100 euroa per päivä.