Musikaaliviikonloppu Lontoossa
Iki-iki-ihana Lontoo. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna suuntasimme ystäväni S:n kanssa Lontooseen viikonlopuksi. Reissun kohokohdaksi olimme ostaneet hyvissä ajoin liput Tina Turner-musikaaliin. Musikaalin lisäksi ehdimme kierrellä kaupunkia ympäri ämpäri hyvin parin vuorokauden ajan. Lontoo on yksi lempikaupungeistani ja jokaisella Lontoon reissulla löytää aina jotain uutta ja kiehtovaa!
Perjantai-iltana lennon saavuttua nappasimme Elizabeth Linen junan Heathrowlta Paddingtonille. Paddingtonin asemarakennus oli muuttunut hieman sitten viime käynnin ja kiersimme turhaan pienen kierroksen ennen kuin pääsimme tutummille reiteille. Asemalta hotellille oli lyhyt kävelymatka.
Majoituspaikaksemme oli tällä kertaa valikoitunut The Gresham Hotel läheltä Paddingtonin asemaa. Alueella on monia samankaltaisia hotelleja, hyvällä sijainnilla pieniä huoneita YLIHINTAAN. Eräällä Lontoon reissullamme nukuimme S:n kanssa saman peiton alla 120 cm leveässä sängyssä. Nyt olin tuplatsekannut, että meillä oli erilliset vuoteet.
Huone oli tällä kertaa siisti. ”Ihana” kokolattiamatto oli hiljattain uusittu emmekä joutuneet kapuamaan kapeita portaita pitkin ihan ylimpään kerrokseen. Silti hieman kirpaisi maksaa yli 400 euroa tästä kahden hengen huoneesta.
Heitimme matkatavarat hotellihuoneelle ja lähdimme pubiin syömään. Paddingtonin alueella on paljon hurmaavia katukortteleita. Alueella on myös edelleen yksi kortteli missä on edelleen toimiva hevostalli. Uskomatonta, eikö olekin?
S joutui moneen kertaan odottelemaan minua kuvatessani kännykälläni keväisiä kukkapuskia. Lopulta askeleemme veivät viehättävään Victoria-pubiin.
We Don’t Need Another Hero
Lauantaiaamuna matkasimme bussilla Tottenham Court Roadille ja kävimme kiertämässä muutamat Oxford Streetin kaupat läpi ennen kuin palasimme hotellille ja lähdimme kohti Covent Gardenia. Alueella olisi lukuisia ravintoloita, jotka tarjosivat teatterimenuita. Menolennon purseri lentokoneessa oli kehunut Lontoon intialaista ruokaa ja löysin meille lopulta yhden intialaisen Paro-ravintolan lähellä musikaaliteatteriamme. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ehkä emme olleet löytäneet sitä suurinta Lontoon intialaisen ruuan helmeä. Ruokailumme lasku tuotiin pyytämättä ikäänkuin merkiksi, että meidän olisi hyvä siirtyä jo pois uusien asiakkaiden alta.
Viereisestä korttelista Govent Gardenista löysimme italialaista Venchin jäätelöä jalkkäriksi, nam! Tätä jäätelöä jonotin viime kesänä Firenzessäkin.Täällä Lontoossa tämä jäätelö maistui yhtä hyvälle kuin Fizenzessä, jono oli onneksi hieman lyhyempi.
Siirtyminen Aldwych-teatterille sujui helposti kävellen muutama sata metriä. Ohitimme monta muuta musikaaliteatteria. Lontoo on todellakin musikaalien ihmemaa. Kummastelimme kuka oikein vuokraa värikkäitä äänekkäitä polkupyörätakseja itselleen? Niitä oli todella paljon Govent Gardenin lähistöllä.
Musikaaliteatteriimme oli useampi sisäänkäynti riippuen istuinpaikasta. Omille piippuhyllypaikoillemme saimme kavuta portaita tovin. Istumapaikkoja lähellä olevasta baarista olisi saanut hyvin juomia (ja niitä sai ottaa mukaan katsomoon), mutta vessajono oli tajuttoman pitkä joten tyydyin nauttimaan ginger alea.
Piippuhyllypaikoilla ei ollut käsinojia. Se mainittiin toki jo lippua ostettaessa, mutta tuolit olivat myös minimalistiset senttimetreiltään. Tunsin S:n vasemman reiden jokaisen liikkeen kuten myös vasemmalla istuneen nuoren naisen oikean reiden koko musikaalin ajan. Omat koipeni eivät onneksi ole mitenkään superpitkät, mutta kenenkään yli 180 senttisen tai muuten vaan pitkäjalkaisen ei piippuhyllypaikoilla kannata reissubudjettiaan säästää.
Tina Turner-musikaali oli koskettava ja hyvä. Laulajat ja tanssijat olivat taitavia! Polkupyörätaksit soittivat kaiuttimistaan kilpaa Tina Turnerin hittejä metsästäessään asiakkaita, mutta me pääsimme teatterilta suoraan yhdellä bussilla lähelle hotelliamme. Eräs ystäväni luuli meidän olleen Tina Turnerin keikalla, emme sentään. Kevyet mullat Tina!
Sunday – fun day
Sunnuntaina olimme jälleen hyvissä ajoin aamiaisella. Aamulla oli satanut ja koko kaupunki oli raikas sateen jäljiltä. Lähdimme kävelemään hotellilta lyhyen matkan Hyde Parkiin. Hyde Parkin läpi käveltyämme matkamme jatkui bussilla Thames-joen toiselle puolen.
Löysimme kivan ja ison Battersea Parkin puiston, jonka vieressä oli pitkään listallani ollut Battersea Powerstation.Täällä voisi hyvällä kelillä viettää pitempäänkin aikaa! Vanhan voimalaitoksen sisällä on nykyisin kauppakeskus ja ylhäällä tornissa olisi myös näköalamahdollisuus, se jäisi seuraavaan visiittiin. Katutaidetta ja urbaania puistoa oli silmin kantamattomiin!
Ihmettelimme Lego-liikkeeseen johtavaa pitkää jonoa. Kävimme parissa liikkeessä ja lounastimme M&S Foodin ihanilla valmisruuilla ulkona olevilla värikkäillä pöytäryhmillä. Samaan pöytään asettui kaksi lapsiperhettä syömään eväitään ja pääsimme kätevästi utelemaan heiltä mitä Lego-myymälässä oikein tapahtui: siellä oli yksivuotissynttärit ja jokainen vieras sai pienen legopussukan mukaansa. Nämä perheet olivat jonottaneet kauppaan sisään puolisentoista tuntia, aikamoinen saavutus pienten lasten kanssa.
Battersea Powerstation on täynnä mahtavaa arkkitehtuuria ja palveluita. Aluetta rakennetaan vielä kovaa vauhtia, mutta voisin mielelläni yöpyä alueen hotellissa ja ihmetellä pidempäänkin alueen maisemia.
Kello kävi ja oli aika taas napata bussi ja vaihtaa kohti hotellia ja lentokenttää. Bussimatkustaminen Lontoossa on hauskan helppoa, mutta Lontoon liikenne on arvaamaton ja olimme hieman myöhässä alkuperäisestä suunnitelmasta.Aina voi olla jossain jotain tapahtumia tai muita tietöitä minkä takia liikenne joutuu poikkeusreitille ja ruuhkautuu.Tänä viikonloppuna olisi suuri pyöräilytapahtuma, joka sulki Lontoon katuja. Mielenosoituksia olen nähyt myös viime aikoina jokaisella Lontoon reissullani.
Jos Lontoossa on tiukka aikataulu niin kannattaa napata mielummin metro. Pääsimme onneksi hotellille hyvissä ajoin ennen kuin otimme Elizabeth Linen junan kohti Heathrowta. Kiitos Lontoo, tulen varmasti pian taas uudelleen!
Söin välipalaksi pari pasteis de nata-leivonnaista ja lähdin kiertämään hetkeksi Larios-kauppakeskukseen ennen kuin nappaisin junan kohti Benalmadenaa ja ehtisin vielä lähi-Lidliin noutamaan tulevien päivien ruuat. Ruokakaupat kun eivät Espanjassa ole sunnuntaisin auki. Ehtisin vielä ennen pimeän tuloa pulahtamaan ystävien asunnon taloyhtiön uima-altaaseen, ihanaa!
Väistelin vastaantulevia ihmisiä ja ”merkkituotteiden” myyjien lakanoita kävellessäni määrätietoisesti eteenpäin. Osasin hyödyntää Puerto Marinan yleisen siistin vessan ja pääsin kurkkaamaan toinen toistaan vähäpukeisempien ja hyvin nesteytettyjen brittien lomahuumaa. Yksin reissatessa pääsin salakuuntelemaan myös ohitsekulkevien suomalaisseurueiden tarinoita.
Tukka hulmuten kävelin vielä hetken ennen kuin löysin ystävieni suositteleman kahvilabaarin minne jäin lounastamaan ranskalaisannoksen ja laittikolan pariin ennen kuin lopulta nappasin Bolt-kyydin Miramar-kauppakeskukseen.
