Pieni ja ihana Symi

”Ooksä menossa töihin? Vai ooksä menossa Romaniaan tai Bulgariaan?” kysyy Sörnäisistä bussiin noussut nuori mies, joka oli illan/yön aikana nauttinut jotain muitakin juomia kuin pelkkää jäävettä. Juttutuokiomme ei kuitenkaan (onneksi) kestä kovin kauaa, sillä hän jää parin pysäkin päästä pois ehtien kuitenkin kertomaan minulle, että hän menee ensi kuussa Bulgariaan lomalle.

En ole itse kuitenkaan itsekään tällä reissulla suuntaamassa Bulgariaan vaan hieman etelämmäksi. Lennämme ystäväni J:n kanssa Kreikkaan tarkoituksenamme saarihypellä viikon ajan eri saarilla.

Helsinki-Vantaa on heräämässä uuteen päivään aamuneljän jälkeen kun saavumme kentälle hyvissä ajoin ennen kello 6.10 lähtevää lentoamme. Helsinki-Vantaan ruuhkista on ollut puhetta kesän ajan paljon. Pääsen kuitenkin jonottamatta jättämään rinkkani ruumaan tyhjällä prioritytiskillä. Odotamme muutaman minuutin priority turvatarkastuksen aukeamista ja pääsemme ilman jonoja siirtymään lentokentän toiselle puolen. Päivän ruuhkat ovat ilmeisesti vasta edessäpäin.

Ennen aamuviittä lentokentällä ei ole oikein mikään liike tai kahvila auki. Syömme portin edessä pakkaamiamme aamupalavoileipiä ja pääsemme istumaan lentokoneeseen ensimmäisten joukossa. Lähtömme kuitenkin viivästyy ja kiitotielläkin törmäämme pieneen lisämyöhästykseen, edellämme lähtenyt kone on törmännyt lintuun ja kiitotie pitää tarkistaa onnettomuuden jäljiltä. Pääsemme lopulta noin tunnin myöhässä näkemään Rodoksen saaren turkoosin meriveden kun lentokoneemme kurvaa Rodos townin tuulisen rannan yläpuolelta kohti Rodoksen lentokenttää.

Rinkkani saapuu nopeasti ruumasta ja nappaamme bussin kohti Rodoksen keskustaa. Kolmen euron hintaiselle bussilipulla pääsee noin tunnissa lentokentältä Rodos townin keskustaan. Bussi täyttyy äärimmilleen ajaessaan Ixian ja muiden rantakylien ohitse haamien lisää turisteja kyytiinsä. Matka lentokentältä keskustaan on ainoastaan noin 14 kilometriä, mutta matkanteko on hidasta kun bussi pysähtyy jokaisella pysäkillä.

Lennon myöhästymisestä huolimatta meille jää hyvin aikaa nauttia lounas vanhassa kaupungissa ennen kuin Symin lauttamme lähtee. Ehdin kokeilemaan myös erilaisia hattumalleja matkalla etsiessämme lounaspaikkaa. Tällä Rhodes-hatulla saisin katu-uskottavuutta myös tulevilla Flow-festareilla?

Olemme kuuliaisesti melkein tuntia ennen satamassa odottamassa lauttaa. Saamme istumakatoksesta paikat ja pääsemme kuivattelemaan hikipisaroitamme. Olen hankkinut lauttalippumme jo etukäteen Ferryhopper-nimisen varaussivuston kautta. Tämä kello 13.50 lähtevän katamaraani matka kestää 1h 20 min ja maksaa 17 euroa per henkilö. Myöhemmin iltapäivällä lähtisi 8 euron hintainen nopeampi laiva, mutta tällä aikaisemmalla yhteydellä saamme lisää Symi-tunteja.

Alkumatkasta meno on tasaista.  Onkohan täällä  lautalla baari? Ajaessamme syvemmälle ulapalle kohti Turkin manteretta merenkäynti muuttuu ja ymmärrämme miksei täällä ole baaria. Tajuan pian myös etteivät matkustamossa olevat tangot ole tankotanssia varten vaan tärkeä apuväline jos haluaa siirtyä matkustamossa paikasta toiseen. Aallot lyövät matkustamon ikkunoihin peittäen koko näkymän ulos. Hamuan katseellani istuintaskujen yrjöpusseja. Nyt ymmärrän miksi niitä on jokaisen istumapaikan kohdalla. Tunnen huonovointisuuden lähestyvän vatsaani. Matkustamosalin toisella puolen joku  nuori tyttö yrjöää. Ummistamme silmät ja alamme torkkumaan jos uni estäisi yrjöpussien käytön. Kiitos aamun supervarhaisen heräämisen onnistumme torkkumaan ja pian lauttamme lipuu kohti Symin satamaa. Suosittelen lämpimästi matkapahoinvointipillerin nappaamista kurkusta alas ennen matkan alkua!

Siirryn katamaraanin takakannelle ottamaan kuvia. Henkilökunta siivoaa lattialta suurimpia vesilammikoita. Luojan kiitos emme jääneet ulkopaikoille istumaan. Katsellessani edessäni siintäviä söpöjä taloja en tajua edes vilkaista lahden toiselle puolen, siellä on yhtä paljon hienoa taloja rinteessä. Monet talot ovat peräisin italialaisten vallan ajalta 1800-luvun lopulta.

Nappaamme reppumme selkään ja astumme ulos katamaraanista keskustassa eli Gialos-nimisessä kylässä. Majapaikkamme miehen Costaksen pitäisi olla meitä vastassa harmaalla Nissanillaan ja siinähän mies on heti nenämme edessä. Yritän turhaan saada vanhan Nissanin takapenkillä turvavyötä päälleni. Huomaan Costaksen turvavyön olevan kiinni, mutta hän istuu turvavöiden päällä.Näppärää.

Vanha Nissan rupeaa kapuamaan ylöspäin rinnettä. Kartalla matka satamasta hotellille näytti lyhyeltä, mutta korkeuserot ovat kuitenkin huimaavat. Keskustasta pääsee kyllä nopeasti yläkylään Chorioon, mutta matkan varrelle osuu noin 500 porrasta. Nyt jos koska arvostan huoneemme hintaan kuuluvaa shuttle-palvelua.

Horio Village Rooms -nimen hotellimme huoneessa on oma kylpyhuone ja iso terassi, joka osoittautuu käteväksi vaatteiden ja pyyhkeiden kuivaamispaikaksi.

Symi ei ole heikkopolvisten paikka, eikä välttämättä lapsiperheidenkaan paras paikka ellei joku perheestä asu kuntosalilla ja nauti lasten ja lastenvaunujen roudaamisesta portaissa. Portaita on paljon ja liukkaita mukulakiviä on runsaasti kun kiertelee kapeilla kujilla ihmetellen toinen toistaan ihanampia taloja paahtavan auringon alla. Ollapa täällä keväällä kun kaikki on vehreää!

Aika söpöä, eikö? <3

Illalla lähdemme tutustumaan keskustaan ja pulahdamme keskustan takana olevalla rannalla. Vesi on rannoilla kirkasta, mutta isot kivet hidastavat hieman uimahaaveita. Uimakengät olisivatkin olleet reissussa näppärät!

Symin kylän keskustassa on reippaasti eri ravintolavaihtoehtoja. Me nappaamme ekana iltanamme pöydän yhdestä rantabulevardin ravintolasta.

 

Symin satamaan on rantautunut myös useita isompia veneitä henkilökuntineen, mutta tunnelma Symissä on silti ihanan leppoisaa ja rauhallista.

Seuraavana aamuna on aika tutustua läheiseen Pedin kylään ja sen lähellä olevaan Agios Nikolaos-rantaan. Pedin kylä on todella pieni. Rannalla on yksi isompi hotelli ja muutamia rantaravintoloita. Pedin kylästä pitäisi kylästä olla pelkästään 10 minuutin kävelymatka Nikolaoksen rannalle.

Pidämme pienen helletauon Pedin satamassa, josta pääsisi myös vesitakseilla läheisille rannoille, mutta uupuvan käteisen, täysien veneiden ja reippailumielen ansiosta päätämme kävellä rannalle. Edes Iivo Niskanen ei kävelisi tätä reittiä kymmenessä minuutissa!

Polku menee rinnettä pitkin nousten vuoren rinnettä pitkin. Rantaa ei vaan näy. Ystäväni J on kaukana edessäni kun itse pidän valokuvaustaukoja ja ihailen kirkasta vettä allamme.

Lopulta olemme lähellä rantaa ja pääsemme laskeutumaan portaita pitkin rannalle. Vuokraamme neljän euron hintaiset rantatuolit käyttöömme. Polskimme, luemme kirjaa ja nautimme olostamme. Rannalla olevassa kioskissa on maksupääte, mutta henkilökunta toteaa ettei heillä ole nettiyhteyttä. Noh, olisitte saaneet meiltäkin runsaasti enemmän euroja kassaan jos kortti olisi toiminut. Vesi on onneksi täälläkin edullista, pienen kylmän vesipullon saa omakseen viidelläkymmenellä sentillä.

Loppuiltapäivästä lähdemme kävelemään takaisin hotellille päin. Vajaan tunnin hikisen patikoinnin kuluttua olemme majapaikassamme. En muista milloin olen hikoillut näin paljon. Suihku tuntuu taivaalliselta. Päätämme illallistaa ”mäen päällä” eli lähellä majapaikkaamme Chorion kylässä. Tripadvisorissa on hehkutettu Zoe’s taverna -nimistä paikkaa ja päätämme jäädä illallistamaan tähän perheravintolaan, josta on mahtavat näköalat Pedin kylän suuntaan. Toinen vaihtoehtomme olisi ollut Secret garden -niminen ravintola, mutta tällä reissulla emme siihen ehtineet tutustumaan.

Ehdimme puolessatoista päivässä kokemaan Symin pääkohdat. Symillä olisi vielä hurahtanut helposti lisäpäiväkin! Vikana aamuna majapaikan Costas heittää meidät Nissanillaan satamaan. Laiva lähteekin Gialos-kylän toiselta puolelta. Joudumme kysymään muilta ihmisiltä, että olemmehan varmasti oikeassa paikassa, sillä missään ei ole auki olevaa lipputoimistoa. Meillä on toki liput jo etukäteen hankittuna Ferryhopper-nimisen firman kautta ja firman sovelluksen avulla pystymmekin helposti seuraamaan minne lauttamme kulkee. Erittäin näppärää!

Matkamme kohti Kosia on alkanut! Symille kannattaa ehdottomasti uhrata aikaa, edes päiväreissun verran.

Kiitos Symi! Viihdyimme kanssasi mahtavasti <3