Pristina ja Prizren – Kosovon suurimmat kaupungit

Tupakoitko? Mietitkö tupakoinnin aloittamista? Matkusta Kosovoon! Tupakka-aski irtoaa kioskilla kahdella eurolla ja lähestulkoon kaikkialla saa polttaa. (Sota)historia on vahvasti läsnä Kosovossa. Pääkaupungissa Pristinassa on sekä pilvenpiirtäjiä että perinteisiä matalia pikaista remonttia vaativia rakennuksia.

Aika nopeasti tulee huomaamaan, että kosovolaiset tykkäävät hengailla. Yksin, ryhmässä, kunhan hengaillaan. Erilaisia kahviloita on paljon ja niihin tullaan matalalla kynnyksellä kahville.

Autojen käytetyin osa heti renkaiden jälkeen on töötti. Aina jossain taustalla näkyy kauniita vuoristomaisemia. Ja näin toukokuussa pystyy näkemään vielä lumihuippujakin Pohjois-Makedonian rajan vuoristoseuduilla.

Yövyimme Balkanin reissullamme yhden yön Pristinassa ja kaksi yötä maan kulttuurikaupungissa Prizrenissä. Kosovo ei ole pinta-alaltaan iso, mutta välimatkoihin saa kulumaan aikaa. Bussimatka pääkaupungista Prizreniin kestää yli kaksi tuntia vaikka kilometrejä näiden kahden kaupungin välissä on satakunta. Bussimatkan viiden euron hinta ei päätä huimaa ja busseissa on vielä erillinen rahastaja. Bussilippua ei osteta bussiasemalta tai kuskilta vaan rahastaja kiertää bussissa keräten kolikoita ja seteleitä. Sanomattakin on selvää, että mitään erillistä bussilippua ei kukaan saa vaan kaikki on rahastajan oman muistin varassa.

Saavuimme Pristinan vanhaan kaupunkiin myöhään tiistai-iltana ystäväni J:n kanssa. En ole millään lennolla aiemmin ole nähnyt yhtä paljon alle kaksivuotiaita lapsia. Lensimme Norwegianin siivin suoraan Helsinki-Vantaalta Pristinan lentokentälle. J näki kuinka yksi lentomme lapsista puhalsi lennolla saippuakuplia. Henkilökunta puuttui tilanteeseen välittömästi. Yhtä hyvä käsimatkatavara oli kerran kollegani sukulaislapsella: nokkahuilu. Silläkin sai nopeasti lentohenkilökunnan nopean huomion itselleen.

Olin tilannut hotelliltamme etukäteen taksin, sillä julkinen liikenne loppui samaan aikaan kun lentomme laskeutui. Taksikuski odotti meitä lentokentän aulassa nimilappuni käsissään. Hotelli ei suostunut ottamaan taksitilaustamme vastaan kuin vasta 1-2 päivää ennen tuloamme, joten onnistuin kolmannella kerralla lopulta tilaamaan kyydin meille. 17 euron hinnalla olimme puolessa tunnissa uuden sähköauton kyydillä Pristinan keskustassa Emery-hotellillamme, joka sijaitsi vanhan kaupungin pääkävelykadun välittömässä läheisyydessä. Palvelu hotellissa oli Balkanin maille tyypillistä; palvelua sai, mutta hymy oli piilossa. Olin valinnut tupakoimattoman huoneen, mutta huoneen haju kertoi jotain toista. Toisaalta jos maassa poltetaan missä tahansa niin tupakanhaju kulkeutuu joka paikkaan. Oli harvinaisempaa nähdä ihmisiä, jotka eivät polttaneet tupakkaa kuin ihmisiä joilla oli savuke käsissään.

Vesijohtovettä ei suositella juotavaksi Kosovossa joten suuntasimme lähikioskille ostamaan vesipulloja heti illalla. Keskiviikkoaamuna lähdimme tutustumaan Pristinaan hotelliaamiaisen jälkeen. Saimme hotellilta vinkin vierailla paikallisella torilla.Vanhan kaupungin kierrettyämme haimme rinkkamme selkään ja aloitimme kävelyn kohti kaupungin toisella laidalla olevaa pääbussiasemaa.

Emme onnistuneet löytämään matkan varrelta lounaspaikkaa ja kapusimmekin bussiaseman yläkerran ravintolaan. Miten hyvää palvelua ja halpaa ruokaa saimmekaan siellä! Busseja Prizreniin lähtisi puolen tunnin välein joten meillä ei ollut kiire syödä ja juoda. Vessavierailusta bussiasemalla maksettiin 50 senttiä miehelle, joka pienessä kojussaan poltti tupakkaa. Vessakopeissa oli 50% todennäköisyys löytää vessapaperia. Bussiaseman infopisteessä oli yksi henkilö töissä rupattelemassa mukavia kaverinsa kanssa. Yhteistyö rulaa?

Reilu kaksi tuntia bussissa ja olimme Prizrenin bussiasemalla. Prizrenin hotellimme Denis sijaitsi lähellä bussiasemaa, sillä lähtisimme aamuvarhain parin päivän päästä jatkamaan matkaamme kohti Albaniaa. Kaksi yötä keskitason hotellissa parvekkeella ja pienellä aamiaisella maksoi 90 euroa, ei paha. Kosovossa puhutaan albaniaa. Englantiakin puhutaan turistipaikoissa, mutta välillä aika heikosti. Hotellillamme pyysin lisää käsisaippuaa kylpyhuoneeseemme, sain käteeni ison rullan vessapaperia.

Prizrenin keskustaa halkoo joki. Sen varrella on paljon ravintoloita ja kuppiloita joista saa oluen parhaimmillaan 2,5 eurolla. Hyvän burgeriaterian ravintolassa joen varrella saattaa saada hieman päälle kolmella eurolla. Lompakkoni kiittää.

Toisena Prizrenin päivänämme hengailimme kaupungilla paikallisten tapaan ja söimme hyvän aikaisen illallisen italialaisessa ravintolassa Napoletana Nostrassa (vahva suositus!). Henkilökunta tunnisti meidät suomalaisiksi, sillä yksi henkilökunnan jäsen oli työskennellyt aikanaan Suomessa. Loppuiltapäivästä kiipesimme kaupungin maisemaa hallitsevalle Kalajan linnoitukselle.

Linnoitukselle kävelee suhteellisen jyrkkää kävelytietä pitkin kunnosta riippuen 15-30 minuuttia. Sadekelillä en suosittele linnoitukselle kipuamista, sillä kivipolku on kuivaankin aikaan suhteellisen liukas. Linnoituksen takaosaan kiinnittyy myös autotie. Siitä ei ollut kuitenkaan missään mainintaa eli tie on vain harvojen ja valittujen paikallisten tiedossa. Linnoitukselta on hienot näkymät yli Prizrenin kaupungin.

Joka puolella kaupunkia on patsaita miehistä aseiden kanssa. Kerjäläiset ovat keksineet äänikidutuksen voiman. Suurilla rummuilla tullaan korvan juureen rummuttamaan, koko kaupungin keskusta raikaa joko moskeijan rukouskutsuista tai kerjäläisten rummutuksesta. Äänikidutusta harrastetaan myös yhdessä kivassa keskusaukion terassilla missä koko ravintolan soittolista koostuu Pitbullin tuotannosta. Pari ekaa biisiä meni nostalgiahumussa, mutta kymmenennen biisin jälkeen tekee mieli vaan tilata lasku ja lähteä. Tai lisää kaljaa.

Prizrenissä saa muutaman päivän kulumaan rennosti. Tärkeimmät Prizrenin nähtävyydet pystyy kiireinen kiertämään puolessa päivässä, mutta kaupungin halvan hintatason vuoksi kaupungissa on hyvä viettää vähintään yksi yö. Kaupungin keskusta on varsin pieni eikä haittaa vaikka majapaikka ei olisikaan ihan keskustassa, sillä kävelyetäisyydet ovat lyhyitä.

Keskellä kesää tänne ei kuitenkaan kannata tulla ellei ole todella lämpimän ystävä. Viime kesänä olimme heinäkuussa naapurimaassa Pohjois-Makedoniassa ja yli 40 asteen lämpötiloissa tuli tutuksi lähinnä ilmastoidut ostoskeskukset. Sellainen yksi löytyy Prizrenistäkin.

Kosovo on budjettitietoisen matkailijan valinta. Mene Kosovoon ennen kuin hinnat sielläkin nousevat. Kosovossa valuuttana on eurot, joka helpottaa matkustamista entisestään. Varaathan mukaan käteistä ja kolikoita.

Kosovon reissun budjettia:

• Norwegianin suora lento Pristinaan 89,90 euroa ja isompi käsimatkatavara 29,90 euroa
• Hotelliyö Pristinassa 78,48 euroa
• Kaksi yötä Prizrenin hotellissa 90 euroa