Viikonloppu Hampurissa
Kuulun siihen ikäluokkaan, joka on lapsena hoilannut Irwinin biisejä tajuamatta sanoituksista mitään syvällisempiä asioita. Kappale St. Pauli ja Reeperbahn kuuluu siihen kastiin. Nyt emme menneet Vexi Salmen kanssa Kolibriin vaan olimme matkalla ihailemaan Elben rantoja kolmen sukupolven viikonloppureissulle Hampuriin. Äitini oli antanut matkasuunnittelutoimeksiannon tyttöjen viikonlopusta. Ehdottelin eri Euroopan kaupunkeja ja Hampuri lopulta sai myönteisen vastauksen. Voisimme kutsua Hampuriin mukaan myös perheystävämme Münsteristä. Kivaa!
Kohti Hampuria
Reissun oli alunperin tarkoitus tapahtua helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna äidin eli muorin syntymäpäivän merkeissä, mutta helmikuun lakko sotki suunnitelmamme. Olin jälleen tyytyväinen, että olin ottanut peruutusoikeudellisen majoituksen. Sain lennot siirrettyä helposti Finnairin kautta maksutta maaliskuun ensimmäiselle viikonlopulle (tässäkin yksi syy lisää aina ostaa lennot suoraan lentoyhtiöltä). Hampurin musiikkitaloon hankkimani kolmen euron liput kärsimme lakon vaikutuksena , mutta lähdin heti varaamaan uutta majapaikkaa meille.
Matkaseurueeseemme kuului äitini ja siskoni lapsineen. Siskon toka- ja kolmasluokkalaiset eivät olleet kaupunkilomien suurimpia rakastajia, ainakaan vielä. Kysymysmerkkejä oli siis ilmassa, että miten kaupunkilomailu lapsille maistuu, mutta päätimme yrittää. Kaupunkilomat kun saattavat olla aikuisillekin rankkoja.
Lapsista vanhempi on innokas lentokoneiden ystävä. Reissussa melkein aina parasta on lentokoneessa vietetty aika, ikkunapaikalla tietenkin.
Finnairin lento kohti Saksan suurinta kaupunkia lähti liikkeelle perjantaina iltapäiväviiden aikaan. Lentokoneemme oli muuttunut pienempään Embraer 190:seen.Sisko sai nauttia hetken omaa aikaa ext-paikallaan kun muori ja minä istuimme lasten vieressä.
Lakon tunnelmista emme päässeet eroon täysin Hampurissakaan. Hampurin Instagram-sivustolta huomasin, että Hampurin lähiliikenteessä on lakko päällä. Lähijunat kuitenkin onneksi kulkivat ja pääsimme reilun 13 euron ryhmäpäivälipun turvin hotellillemme yhdellä junan vaihdolla. Lipun osto onnistui kätevästi HVV-sovelluksesta. Sovelluksen (ja nettilipun) kautta ostetulla lipulla sai lisäksi seitsemän prosentin lisäalen, sisäinen kuponkihaukkani hymyili jälleen.
Matkaseurueemme jäsenet kaivelivat koulusaksaansa esille kun illallistimme Nyx-hotellimme ravintolassa. Olen Saksan reissuillani huomannut, että jos ymmärrät ja puhut alkeellistakin saksaa niin englanninkielistä palvelua on turha toivoa. Päivä oli pitkä. Työ- ja koulupäivät lentomme alla olimme heti yhdeksän jälkeen valmiita laskemaan lampaita.
Keväinen lauantaipäivä Hampurissa
Aamulla olimme virkeinä hotelliaamupalalla heti kahdeksan jälkeen. Tarkoituksenani oli lähteä V:n kanssa käymään kaupungilla hieman shoppailemassa ennen kuin tapaisimme ystäväperheemme. Hotellin aamupala oli kattava ja kananmunapisteeltä saattoi tilata itselleen haluamansa munakkaan.Hotellin aamupalalla Nutella-automaatti sai aikaan sekä iloa että raivoa. Nutella-automaatti tulisi olemaan seuraavana aamuna lasten käyttökiellossa.
Lauantaina julkinen liikenne taas toimisi normaalisti ilman lakkoja. Ostin uuden ryhmäpäivälipun lähtiessäni V:n kanssa kohti keskustaa. Jungfernstiegin juna-aseman monilla eri uloskäynneillä emmin hetken ennen kuin löysin oikean uloskäynnin, joka veisi meidät kohti DM-liikettä. Ystävällinen naishenkilö olisi ollut valmiina auttamaan minua suunnistamisessa, mutta löysin viimein oikean exitin. Tämä DM-liike oli auennut juuri hetki sitten ja saimme V:n kanssa shoppailla rauhassa. Kassi täynnä kosmetiikkaa ja ponnareita suuntasimme kohti Raatihuoneentoria ja kohti seuraavaa kauppaamme Uniqlota. Sieltä mukaan tarttui V:lle kevätvaatetta,samanlaiset liilat kevätlaukut molemmille ja sitten olikin aika suunnata takaisin hotellille hakemaan muita liittymään lauantaisen päivän rientoihimme.
Ystäväperheemme saapui yhden aikaan junalla Münsteristä. Saksan rautateillä on useampi toimija ja he saapuivat FlixTrainin junayhteydellä Hampuriin. Ehdimme kuin ehdimmekin päärautatieasemalle heitä vastaan. Muorin ja I:n ystävyys alkoi jo 1970-luvun alussa kirjekavereina ja hauska, että vielä reilun 50 vuoden jälkeen yhteydenpito on säilynyt.
Oli aika ottaa Hampuri haltuun. I:n ja M:n kanssa kävelimme rautatieasemalta pääkauppakatu Mönckebergstrassea pitkin ihmetellen ihmisvilinää. S:lle kadun kenkäkaupasta tarttui mukaan uudet lenkkarit, mutta lauantai-iltapäivän ruuhkassa kahvilapöydän löytäminen seitsemälle henkilölle tuntui olevan hankalaa. Käveltyämme keskustan Europa Passage-kauppakeskuksessa ja hienojen autojen saartamalla Neuer Wall-kadulla löysimme lopulta kanavien luota kahvilan.
Kolat ja kahvit juotuamme jatkoimme kaupunkilomaamme ottamalla junan Elben rannalle Landungsbrückenin asemalle. Lapsillakin tuntui riittävän energiaa.
Suuntasimme kenkämme kohti Elben alittavaa tunnelia, Alter Elbtunnelia. Hissillä alas ja sitten parin sadan metrin kävely niin olimmekin joenhaaran toisella puolen. Tunneli on aikanaan rakennettu, jotta työläisten kulkeminen joen yli olisi helpompaa. Tunnelissa on myös oma pyöräkaista. Turistin silmät pitää välillä olla selässäkin, sillä paikalliset pyöräilijät tuntevat oikeutensa ja sinun ylitsesi ajetaan jos valokuvailet keskellä pyöräkaistaa.
Tunnelissa kävellessä on hassu tunne. Tuossa sitä parikymmentä metriä vettä virtaa pääni päällä. Tämä tunneli on ehdottomasti koettava Hampurin reissulla! Tunnelin toisella laidalla on hieno näköalapaikka, josta voi ihailla Elben virtaamista ja Hampuria.
Alter Elbtunnelin lähistöltä löytyy myös kuuluisa Reeperbahn. Tällä reissulla emme sinne suunnanneet vaikka lauantaipäivä rupesikin taittumaan kohti iltaa. Edellisellä Hampurin reissulla siellä kavereiden kanssa tietysti piipahdettiin. Muistan, että siellä oli Hesburgerin luukku! Mitä sitä muuta ulkomailla tekisikään kuin söisi Hesburgerin hampurilaisia!
Elben rannoilta olikin aika suunnata kohti päärautatieasemaa ja Block House-ravintolaa minne olin varannut meille pöydän. Söimme illallisen pitkän kaavan mukaan ennen kuin I:n ja M:n juna takaisin kohti Münsteriä lähtisi. Meidän lähijuna suuntasi meidän seurueen nopeasti yhden aseman verran kohti hotellisänkyjämme. Oli aika sanoa”Gute Nacht” vaikka vielä vartin auki oleva DM-myymälä takaraivossani houkutteli :D
Miniatur Wunderland
Sunnuntaina Hampurin reissumme saisi jatkoa Miniatur Wunderland-vierailulla. Hampurissa, kuten monessa muussa Saksan kaupungissa, kauppasunnuntait eivät ole yleisiä eikä aukioloaikojen vapautuksia olla edes ottamassa keskusteluun. Olin perjantaina varannut meille paikat Hampurin ykkösnähtävyyteen Miniatur Wunderlandiin saatuani siskoltani napakkaa palautetta siitä mitä me sitten sunnuntaina tekisimmekään. Netissä peloteltiin pitkillä jonoilla joten jonon ohi lippuja oli jäljellä ainoastaan jos nappasi ostoskoriinsa jonkin lisäpalvelun. Todellisuudessa emme nähneet jonoja sunnuntaiaamupäivänä paikan päällä laisinkaan. Toki kesäsesongin aikaan tilanne saattaa olla täysin erilainen.
Ostin meille puolen tunnin virtuaaliseikkailun lisäpalvelut, jotta saimme oman aikaslottimme sisäänpääsyyn. Kello 9.40 sunnuntaiaamuna olimme valmiina virtuaaliseikkailumme briiffissä. Saimme niskaamme kunnon varusteet ja olimme valmiita aloittamaan seikkailumme. Virtuaaliseikkailu toi Miniatur Wunderland-visiitillemme melkein tuplahinnan, mutta oli täysin sen arvoista! Seurueemme tokaluokkalaisesta muoriin nauttivat seikkailusta, joka vei virtuaalitodellisuuden hauskoihin syövereihin.
Seikkailumme eri kohdissa opastettiin vaihtoehtoisia tapoja mennä seikkailussa eteenpäin. Vuoristorataosuus tuntui ainakin omassa tasapainoaistissani liikaakin ja yhdessä hissiosuudessa opastettiin vaihtoehtoinen tapa siirtyä seuraavaan osuuteen. Nauroimme kippurassa kun muori ei neuvoistani huolimatta suostunut tulemaan ”helpompaan” paikkaan vaan jäi uskaliaiden hissivaunuun eikä meinannut uskaltaa kävellä ”parrua” pitkin seuraavaan paikkaan. Seikkailun olisi voinut minä hetkenä tahansa keskeyttää nostamalla oman kätensä ylös, joten täysin vasten omaa tahtoaan ei mitään tarvinnut tehdä.
Virtuaaliseikkailun jälkeen kiertelimme Miniatur Wunderlandin osastot läpi. Porukkaa oli selkeästi jo enemmän, mutta mahduimme joukkoon mukaan. Älä missaa Miniatur Wunderlandissa käydessäsi Lindtin suklaakonvehdin tehdasta missä nappia painamalla saa oman pienen suklaamaistiaisen ;) Lisäksi lentokenttäosiota ei kannata missata, näet lentokoneiden nousevan ja laskevan. Miniatur Wunderlandissa pääset saman vierailun aikana matkalle maailman ympäri.
Miniatur Wunderlandin jälkeen kävelimme Hampurin uuden musiikkitalon kupeeseen välipalalle. Tämä merellinen osa Hampuria on todella kaunista. Vanhoja rempattuja satamarakennuksia, liplattavia kanaaleita, kalliita asuntoja ja paljon sunnuntaipäivästä nauttivia turisteja navakassa kevättuulessa.
Musiikkitalon sisällä emme käyneet,sillä jono vaikutti olevan suhteellisen pitkä. Jääpä jotain odotettavaa seuraavalle Hampurin reissulle. Satama-alueelta nappasimme bussin allemme ja menimme lepäämään hetkeksi hotellille ja leikkipuistoon ennen kuin otimme junan kohti Hampurin lentokenttää.
Tällä seurueella toisen hotellihuoneemme maksullinen late check out oli kaiken 60 euron hintansa arvoinen, sillä meillä oli vielä iltapäivän puolella tukikohta missä tuijottaa puhelimiamme ja ladata akkujamme. Juna-asemalla lapsetkin sanoivat etteivät halua palata keväisen Hampurin keskeltä loskaiseen Järvenpäähän.Kyllä se kevät vielä Suomeenkin saapuu <3
Keväinen Hampuri toi sarveiskalvoillemme kauden ensimmäiset kirsikkapuunkukat ja antoi lisää energiaa kevään odotukseen. Hampuriinhan pääsee kätevästi Suomesta myös meriteitse tai Tukholman kautta junaraiteita pitkin. Hampuri on ehdottomasti hyvä paikka viettää muutama lomapäivä.