Vapaapäivä

Aiemmin luuhasin kaupungilla vähän joka päivä. Oli pakkokin kun työt oli siellä. Nykyään käyn siellä aika harvoin mutta, kun mulle iskee matkakuume, menen päiväksi Helsinkiin. Eilen minulla oli vapaapäivä, joten sen sijaan että olisin mennyt kotiin ja siivonnut (kuten mieheni luuli) haahuilin kaupungilla.

Aloitin päivän menemällä kahville La Torrefazioneen. Sieltä saa hyvää Kaffa Roastery:n kahvia. Mulle paras osuus on leipä, joka tehdään vasta kun asiakas on tilannut. Siis ihan mielettömän nerokas idea, hävikki pienenee ja asiakas ei joudu ottamaan kuivettunutta juustoa ja mössöksi kostunutta leipää. Suosittelen.

leipä.JPG

Koetin olla terveellinen ja ottaa jälkkäriksi muffinin enkä porkkanakakkua. Söin päällistä ja mietin samalla, et olisinpa ottanut sen porkkanakakun, kun sisältä paljastui yllätys: siellä oli sitä porkkanakakun päällystettä! Slurps.

porkkanamuffini.JPG

Torresta suuntasin Granitiin katselemaan. Hypistelin ja suunnittelin, mutta en ostanut mitään. Kävin pyörähtämässä Clas Ohlssonilla, koska siellä piti olla Work -lampun kopioversio. Halusin nähdä olisiko se kelvollinen. Ei todellakaan ollut. Jatkan siis haaveilua. Kävin Stoccalla kyselemässä laukkuuni varahihnoja. Ei myydä. Höh. Myytäis nyt. Laukku on muuten hyvä, mut hihnat on kärsineet kohta kahden vuoden päivittäisestä käytöstä. Suutarikaan ei luvannut hihnoja entisöidä, joten pitänee häiritä Mr Kors:ia ja kysellä voisiko hän toimittaa minulle uudet hihnat..

Hyppäsin ratikkaan, aioin mennä Skattalle katsomaan Johan & Nyström kahvilaa. Nelosen sijaan meninkin seiskaan. Kävelin tuomiokirkolta Skattalle, kuvailin kevätkukkia ja nautin niistä hetkistä kun aurinko paistoi. Piipahtelin pienissä liikkeissä matkan varrella ja hymyilin turisteille.

kukat_0.jpg

Lopulta päädyin punatiiliseen rakennukseen ja tilasin kahvia. Tarkoitus oli käydä kahvilla ja mennä sitten kävelylle Tervasaareen, mutta koska kahvilassa oli kivan kotoinen tunnelma (ja hullun söpö barista), niin siellä minä vain kökötin. Luin kirjaa, katselin ulos, katselin muita asiakkaita, mietiskelin, tekstailin kavereille ja vain chillasin. Ah se oli ihanaa. Olla ihan kaikessa rauhassa.

Kahvila on oikeasti tosi tunnelmallinen. Menkää käymään siellä! Ne oikeasti rakastaa kahvia ne tyypit siellä tiskin takana. Asiakkaita moikattiin kuin vanhoja tuttuja ja moni istuikin läppärin kanssa monta tuntia kahvilassa. Vähän kuin olisi ollut jossain olohuoneessa. Ja se sisustus. Vanhaa tiiltä ja Marimekon (?) jänniä kuoseja. Ei pelkästään graafisia vaan hullun söpöjä ja vähän salaperäisiä.

latte.JPG

 

Voi mä olin niin onnellinen siellä.

 

sugar.JPG

Niin onnellinen, että istuin vahingossa siellä tunnin liian pitkään. 🙂 Kipittelin tämän huomatessani kukkakauppaan ja puketti kainalossa menin katsomaan ystäväni uutta asuntoa. Se oli hurjan hieno. Vähän iski kateus, mut on se minunkin koti ihan hieno. Se pitäisi vain siivota..

Kotona olin vasta ysin jälkeen. Kävelin kevätsateessa kotiin ja olin samaan aikaan sekä väsynyt että virkistynyt.

Sellainen vapaapäivä se. Tuli kyllä niin tarpeeseen ja tämä väsynyt tyttö sai kaipaamansa lepoa.

Mä meen ihmettelemään tuota säätä. Ensin luin auringossa parvekkeella. Alkoi sataa, tuli täysillä rakeita ja olin onneksi sulkenut parvekkeen ikkunat. Vetäydyin sisälle blogien pariin ja nyt tuolla on taas kutsuva kirkas auringonpaiste! Ota tuosta ny selvää että mitä se oikein on. Kevät.

<3

Tällainen tuolla odottaa erästä pian kotiin tulevaa miestä.

nalle.jpg

Hyvää viikonloppua!

 

Hyvinvointi Mieli

Ei Hemmetti!

Aloiteaanko tämä kertomus siitä että olen allerginen chilille? Juu.

Oon jo pitkään odottanut, että mies laittaisit loput kuivattamansa chilit purkkiin, kuten ne muutkin (kaskuvausi loppui syyskuussa, voitte laskea kauan oon venannut). No tänään mä päätin laittaa ne itse. Ne ei mahtuneet sinne purkkiin. Ahaa, eli tän takia ne olleet tossa pöydällä. Tutkin hieman kuivia chileja ja laskin että jos poistan niistä varret, joita ei mielestäni käytetä ruoanlaittoon (se vihreä juttu mistä se roikkuu kiinni siinä kasvissa) niin saan ne kaikki mahtumaan purkkiin.

Kaadoin koko purkin lautaselle ja napsin varret pois. Nyt ne veivät vähemmän tilaa ja sain ne kaikki mahtumaan purkkiin. Joissain chileissä helisi siemet vähän kuin ne olisi olleet minikokoisia marakasseja. Helistelin niitä itekseni ja mietin että voisikohan niistä idättää miehelle oman chilitaimenen? Pelastin roskiksesta rahkapurkin, hain siihen multaa, kastelin, sirottelin siemenet ja vähän lisää multaa ja vettä vielä päälle. Hyvä.

chili.JPG

Tän täytyy olla rakkautta. Chiliallerginen täällä idättää pikku chilejä.. En kestä 🙂

Tähän asti tarina on ollut ihan suloinen, joten mistä toi otsikko sitten johtuu? Jokainen chiliä käsitellyt tietää, ettei chilejä käsitellyin käsin kosketa silmiin. Mä äsken ihan vain vähän hieraisin. Ai että kirveli. Hemmetti.

Muistelin että silloin pitää huuhtoa silmiä vedellä. Huuhdoin niitä ja oikein hieroin silmiä samalla, että kaikki chilin katku tulis sieltä ulos. Muistinko pestä ensin ne kädet? No en. Tuloksena kaksi kirvelevää silmää.

Pesin kädet, koetin huuhtoa silmiä mut en ihan uskaltanut. Lopulta otin pumpuliin perusvoidetta ja sivelin silmiä niillä, jos se jotenkin veisi sitä chiliä sieltä silmärajajasta pois? Sattuu. Päätin jättää silmät rauhaan, pesin kädet pariin otteeseen.

Täällä mä siis istun. Punasilmäinen paholainen. Sunnuntai-aamuna.

Pitää toivoa että mies on oikein pitkään fribeegolf-kierroksellaan enkä mä jää sille (taas) kiinni tyhmilyydestäni.

 

Koti Ruoka ja juoma Sisustus