Niin paljon jää kirjoittamatta.

Oltiin miehen kanssa viettämässä kylpyläviikonloppua Tallinnassa. Kuljeskeltiin käsi kädessä vanhan kaupungin katuja. Sain shoppailla uusia vaatteita Rotermannin alueella, käytiin syömässä hipsterikahvilassa ja kahvilla ihan normaalipaikassa. Olisin halunnut pussailla kylpylän suihkulähdekatoksen alla, mutta koska olin ihan älyttömässä flunssassa, sain vain pari säälisuukkoa koko matkalla. 

Mut meillä on kivaa yhdessä. 

Ystävänpäiväksi kokoonnuimme vanhalla tiimiporukalla erään kaunokaisen luo. Tämä ihastuttava rouvashenkilö oli loihtinut meille hyvää ja ruokaisaa salaattia ja ruoan päätteeksi hän ihan siinä kahvinkeiton lomassa nosteli pöytään ensin yhden, sitten toisen ja vielä kolmannen kakun. Voi nam. Laskimme että tutustumisestamme on 12 vuotta. Miten aika menee niin nopeasti? Mutta siinä on ihana istua. Olla just sä. Rakastaa ja saada rakkautta. Olla me.

Mä niin rakastan.

Käytiin miehen kanssa valentiinuksen illallistreffeillä. Meille sattui jokin maailmaa vihaava tarjoilija, joka näytti hyvin happamelta aina kun joutui meille ruokaa kantamaan. Asiaa ei yhtään auttanut meidän todella tasokkaat jutut, jotka jäivät aina kuumottavasti kesken, kun hapannaama ilmestyi pöytämme luo. Olin kaikkien noiden hetkien ajan hihittämättä. Kertoilimme toisillemme kauhutarinoita tyypeistä, joita olimme tapailleet tai joiden kanssa olimme seurustelleet. Kaikki tarinat kertoivat toisistamme ja minusta oli ihan hulvattoman hauskaa neuvoa miestä hankkiutumaan heti eroon muijasta, joka räjähtää jos sille puhuu ennen kuin se on juonut aamukahvia. 

Hyvää ruokaa, hyvää viiniä ja outo palvelu. Menen toistekin jos vain tarjoilijan saa valita itse.

Huomenna on hammaslääkäri. En tiedä mitä ne mulle aikoo tehdä. Muistin soittaa sinne klo 15.36 kun ajanvaraus sulkeutui klo 15. Ilmeisesti mulle tehdään hampaille suojakuoret yöksi. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta ilmeisesti popsin taas diapamia ennen sinne menoa. Kumma kyllä ei pelota ihan hirveästi. Taisi se edellinen kerta olla niin pelottava, ettei sen jäljeen osaa enää pelätä mitään. Tai no juurihoito on vielä kokematta. Toivottavasti en koskaan joudu kokemaankaan. 

Ois kyllä ihanaa, jos tää leukakipu loppuisi.

Haaveilen pikku matkasta Italiaan. Tein äsken budjetin isoista ostoksista. Mun pitää ostaa tietokone, ulkoinen kovalevy, lennot kotiin pääsiäiseksi ja sitten laitoin budjettiin myös kampaajan ja pikku matkan. En laittanut siihen velkaa mamille enkä Sisustussuunnitelmaa. Ilman niitäkin piti ensin poistaa kampaaja ja sitten pikku matka. Huoh. Miksi se maksaa niin älyttömästi, että menee kotiin katsomaan perhettään? Miksei Lappiin ole jotain kiinteähintaisia natiivialennuksia. Miksi minun piti silloin 11 vuotta sitten ihastua poikaan, joka asui täällä etelässä. Olis niitä poikia siellä Oulussakin ollut. Ja sielläkin on meri. Ja E. 

Mut täällä ollaan. 

Ja ehkä, jos ostan sen ulkoisen kovalevyn, niin voin vielä selvitä esim puoli vuotta tällä koneella mikä minulla on. Kunhan kuvat ja tiedostot saa talteen, niin ei se sitten haittaa vaikka tämä leviäisi. Sitten sitä vain marssisi silloin kauppaan ja ostaisi uuden. Ja velat pitää maksaa ennen pikku matkoja. Vaikka pikku matkat ovat elämän suola. Ja ei, se matka ei ikinä maksa sitä 300 € millä saa ehkä lennot ja hotellin johonkin. Siellä syö, juo, ostaa tuliaisia, viinejä ja vaatteita niin että hupsista menikin 600 €. Joten jäitä hattuun ja jatka unelmointia. 

Ja muistaakseni se hammassuojan teettäminenkin maksoi mansikoita. Joten taidamme pyyhkiä myös uuden tietokoneen hankintalistalta. Ulkoinen kovalevy on ihan hyvä.