Laura de Lille sen aloitti, Puutalobaby jatkoi. Aloin noiden kirjoitusten jälkeen tietenkin miettiä, millainen olin tammikuussa 2012. 

Missä olin? Tätä piti miettiä todella tarkkaan.. Ei ollut mitään muistikuvia. Olin kuitenkin töissä kokopäiväisesti. Olin siirtänyt edellisenä syksynä opinnot illoille. Asustelin Viikissä opiskelija-asunnossa ja etsin itselleni ostettavaa asuntoa. 

Olen myös ostanut lennot Pariisiin, ystäväni on ollut lähdössä vaihtoon Milanoon, koska olin ostanut lennot sinnekin. Olen luultavasti roikkunut jossain tapailun/suhteen rajamailla exäni kanssa (sitä harrastettiin kuulkaas monta vuotta).

Mutta oikeasti, vaikka selasin FB:n feedin läpi, niin en muista mitä silloin on tapahtunut. Tammikuu on aina kiireistä työni takia. Tuo taisi olla niistä ensimmäinen, jolloin se iski isommin. Mitään kovin henkilökohtaista en ole fb:ssä jakanut. 

Mutta mitä sanoisin 3 vuoden takaiselle minälleni? Ehkä sen, että pidä kiinni unelmistasi, äläkä osta järkevää asuntoa kaukana kaikesta. Tartu hetkeen, unohda se mies ja nauti elämästä. Urheile, sillä kylkiluusi ei ole poikki/murtunut. Älä ikinä ikinä suosittele kaveriasi samaan työpaikkaan kuin sinä, sillä siitä menee ystävyys poikki. Nauti matkustelusta ja siitä että rahaa on ihan siihen mihin haluat sitä laittaa. Ja että tulee aika, jolloin et joudu olemaan turhautunut kehitysihminen joka ei saa kehittää. Vielä tulee aika, kun keskiporras ei estä sinua sujuvoittamasta asioita. Ja vaikka työ on tärkeä, se ei todellakaan ole se mitä sinä olet.

Mitä sanoisin itselleni kolmen vuoden päähän? Toivoisin olevani tyytyväisempi työelämääni. Toivon ottaneeni isoja riskejä ja lopettamaan pelkäämisen ja jahkaamisen sen takia, etten uskalla tai etten luota itseeni. Etten voi syyttää aina itseäni rikkoutuneista ihmissuhteista, sillä vaikka olen masentunut, niin yritän yleensä korjata jälkeni ja välillä ne eivät vain korjaannu. Ja että on sellaisiakin ihmisiä, jotka sanoo jäävänsä viereen ja jäävät. 

Että vaikka olet ihan rikki, niin sinä korjaudut. Tulet mokailemaan ja selviämään niistä. Mikään ei yhtään mikään kaada elämää.