Kun kaikki tunkevat sinne salille elokuussa…

seriously.jpg

 

Minäkin tungin! Piti mennä heti alkukuusta sinne treenailemaan, mutta heräsin tuossa maanantai-iltana siihen tosiasiaan, että tää kuukausi alkaa olla tässä. Nooh, päätin, että käyn niin usein kuin vain voin tällä viikolla, vielähän tätä on jäljellä. Tuleepahan sitten heti alkuun (toivottavasti) sellainen sopiva treenirytmi, eikä mikään käyn kerran viikossa koska maksan tästä letkoilu 🙂

Rakas tennikseni oli pakko jättää pois syyskaudelta, koska teen kohta henkilökohtaisen konkurssin, ellen ala suhteuttaa menoja tuloihin. Salilla mulla on määräaikainen soppari, joten en voinut oikeasti valita näiden kahden väliltä. Salille siis. 

Vaikeinta oli taas se meneminen. Tuttuihin rytmeihin vain sujahtaa, kun sinne menee. Lämmittely, treenit ja jäähdyttely. Uimapuku oli jäänyt kotiin, huomenna sekin löytyy laukusta.

Päätin, etten kiusaa olkapäätä treenaamalla liian kovaa. Kuntoutan häntä pikkuhiljaa ja hups vain kohta siellä pikku vamma unohtaa kitistä koko treenistä 🙂 Mut hitsit on outoa tehdä pienillä painoilla varovaisia toistoja. Koetan kiinnittää extrapaljon huomiota miten treenin teen näin alkuvaiheessa. Mielummin rikon rytmin, suoristaudun, katson peilistä mitä teen ja korjaan asentoa, kuin löysäilen ja aiheutan olkapäälle hallaa väärillä liikeradoilla. 

Miltä siellä tuntui olla? Katsoin kateellisena kaikkia, jotka treenaavat oman PT:n kanssa. Minäki tahon. Tyydyin vain salakuuntelemaan hyviä vinkkejä niiltä.

Hippusen kyllä huvittaa ne miehet.. Se ähkyntä.. huoooh. olisitte hiljaa. Entäs sitten nämä istuskelijat? Mä tein niin saakelin kovan treenin, et istun tässä puoli tuntia katselemassa ja sit otan toisen sarjan. Tai kaverukset, jotka selittää toisilleen kovaan ääneen kaikki syömisensä ja treeninsä ja edistymisensä.. Kun meitä kaikkia niin kiinnostaa just sun rahkansyönti. Paras oli kyllä sellainen tosi trendikkäästi pukeutunut poika, joka istui ainakin varttitunnin laitteessa selaillen fb:tä kännykästä. Teki niin mieli mennä kysymään et miks sä tulet tänne, jos some on kiintoisampaa? Itseä ei kyllä kiinnosta puhelin salilla ollenkaan. Kivaa kun se jää kaappiin eikä saa huomiota ainakaan tuntiin. 

once_in_a_gym.png

En ole vielä kuullut yhtään halveksivaa mies-kommenttia naisista, jotka valtaa salin alkusyksystä, kaikkiin laitteisiin pitää jonottaa ja sitten ne lopettaa treenaamisen. Voi kyynel, se on teidän sali, joka ottaa sinne liikaa asiakkaita ja toisekseen tekee tuottavaa businesta niillä raasuilla, jotka sitoutuu kahdeksi vuodeksi ja huomaa seuraavassa kuussa, että työpaikan lähelle on perustettu uusi 20 €/kk ei jäsenyyttä sali. Ja ainakin ne tyypit yrittää! Ja ne saattaa jäädä pois sieltä treeneistä juuri sen takia, että itteä on kauheaa kattoa peilistä, kun on huonokuntoinen eikä treeni suju ekoina viikkoina juuri ollenkaan. Sitten vielä kuuntelet jotain sikaniskaa, joka on maailmankaikkeuden kanssa samaa mieltä siitä, että lopeta nyt toi yrittäminen ja mene kotiin syömään pullaa.. 

Ketä se auttaa? Terveys ja hyvä kunto on elämän ja hyvinvoinnin avaimia. Antakaa kaikkien yrittää omalla tyylillään, omassa lajissaan ja omalla etenemisvauhdillaan. Eikä se teidän ylipumpattu sikaniskamaisuus muuten edes näytä hyvältä. Liika on liikaa. 

balloon_animal.jpg

Vielä tuosta hyvästä mielestä: mulla on normaali nälkä illalla ja teki mieli ruisleipää; lihaksissa tuntuu kiva tuttu väsymys, että jotain on tehty; tekee mieli mennä nukkumaan, eli unirytmi saattaisi normalisoitua ja mikä parasta, ketuttanut työpäivä jäi sinne salille jonnekin pepputreenin ja selkälihasten välille.

No nyt, julistan treenikauden avatuksi ja toivotan kaikki seuraani kaipaavat vammat niin kauas kuin vain pääsette. Tuolla etelämantereella ois teille varmaan jotain kivaa. Katsotaan montako viikkoa menee, ennen kuin treeneihin menosta tulee rutiini 🙂

motivational-saying-e1380591759769.jpg

p.s. anteeksi jos on vähän negis juttunen.. oli tosi huono työpäivä/kuukausi

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys

Kun elämä on sitä mitä sen toivoo olevan

Tuon otsikon jälkeen voikin mennä pöydän alle ja odotella niitä järkäleen kokoisia kiviä, jotka kohtalo tiputtaa päälleni. Siitäkin huolimatta aion sanoa sen: olen onnellinen, tyytyväinen ja iloinen tänä sunnuntai-iltana.

Menin Flow’hun. Seuralaiset olivat kivoja (niin fyysiset kuin virtuaalisetkin) ja tunnelma ihana. Hieman siellä on jo liikaa niitä ”muita”, mutta päätin toivottaa heidät tervetulleeksi. Huomasin taas kerran nauttivani ihan eri keikoista, kuin mitä olin luullut meneväni kuuntelemaan. 

Niitä hetkiä elämässä, kun istuu sunnuntaina Balloon 360 stagella, aurinko paistaa, musiikki on hyvää ja joit juuri hyvän kahvin ja sen söit sen kanssa maailman parhaan red velvet cup caken. Ja kaverilta tulee viesti ”Kohta siellä!”.

Piti meikkailla vähän junassa. Unohdin meikit kotiin, kun tuli vähän kiire. Sitten astelen alueelle ja huomaan Yellow Tailin kojun, jossa tehdään pikameikkejä. Vau. Olin niin nätti.

Mutta se oli viime viikolla..

Tänä viikonloppuna minulla oli ihania ystäviä Oulusta kylässä pienten tytärtensä kanssa. Ne on niin söpöjä. Pikkuiset majoittautuivat makkarissa mun kanssa ja kunnon tätinä heräilin yöllä silittelemään äidin perään itkevää pikkuista. Se on rakkautta se, olla täti. 

Ja ystävyys, kun se kestää. Me kasvetaan ja kehitytään. Silti minä saan olla minä ja rakastettu. Ja rakastan takaisin. Siitä yhdessäolosta saa sielullisesti ravintoa. 

Hengailu kaupungilla, kahvilla käynti, uudet paikat ja oleilu ja sieltä täältä mukaan piipahtavat tutut. Kivaa. Sain taas hyvää kahvia ja marjakorileivoksen, joka on juuri sellainen kuin leivoksen kuuluu ollakin.

Näin myös ensimmäistä kertaa Hotel Katajanokan, joka on perustettu Skattan vanhaan vankilaan. Ihan mieletön paikka. Todella hyvin toteutettu ja sisustettu. Tänne sijoittautuisin ehdottomasti hotelliin, jos tulisin Helsinkiin ilman majapaikkaa. Vau mikä paikka!

hotel_katajanokka.jpg

Ja illalla, kun pieni perhe suuntasi toiseksi yöksi hotelliinsa, minä olin treffeillä. Käytiin katsomassa Torikortteleiden katujuhlaa. Rumaa pissaava poika patsasta Kauppatorilla. Noustiin taivaisiin Finnair Sky Wheelin kyydissä (miksi siellä on siniset ikkunat???) ja sen jälkeen istuskeltiin Allas-pop-up terassilla ihailemassa merimaisemia, lasissani oli hentoa roseeta. 

archipelago.jpg

Kun tuli kylmä, mentin takaisin Bockin pihalle. Siellä oli valaistu puu keskellä pihaa, Street Gastron ruokakoju ja tyttö joka löysi harvinaisen istumapaikan meille molemmille. Siellä istuttiin sitten valaistun puun alla ja jaettiin herkkuleipä. Käytiin vielä yksillä Bryggerissä, kunnes eräs väsynyt tyttönen halusi kotiin.

bockin_piha.jpg

Tänäänkin on ollut kivaa, loikoilin aamukahvilla parvekkeella muutaman tunnin, sain ihan luvan kanssa syödä suklaata aamupalaksi. Kun kahvi loppui, keitin teetä. Tutkittiin kasvit ja minun tomaanttiin oli tullut lisää pikku tomaatinalkuja. (kyllä, olen röyhkeästi ominut toisen tomaatin, minusta ne miljoona chili/paprikakasvia joiden satoa en voi edes maistella, riittävät herralle). 

Iltapäivällä kotona oli kerrankin ruokaa (koska tein sitä eilen kyläilijöille ja sitä jäi vähän). Söin, vajutin masun ja lähdin pyöräilemään. Tarkoitus oli tehdä noin 12 km retki Oulunkylään, mutta olin mennyt jotain maisemareittiä 3 kilsaa ylimääräistä. Olin laittanut Sports Trackerin päälle, joten ette joudu ihailemaan miljoonaa kuvaa Vantaajoen varrelta, kypsymässä olevaa viljaa ja kauniita taloja. Vähän yli puolivälissä meinasi iskeä epätoivo, luulin että olisin ollut jo kehä I luona, mutta olinkin vasta Tammiston kohdilla. Selvisin kuitenkin voittajana perille. Kotiin tulin pyörän kanssa junassa, olisi ollut turhan rankkaa pyöräillä pimeällä vielä takaisin kotiin. Ja sitä paitsi unohduin taas juttelemaan, kunnes äkkiä kello olikin jo puoli kymmenen ja huomenna työpäivä.

Tällaista tämä on, pieniä juttuja, mutta niin hyviä tyyppejä, että elämä on ihan onnellista <3

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe