Tiedättekös, viikko sitten sunnuntaina ystäväni vähän chatissa valitteli, että on niin väsynyt koko ajan.. Mitäköhän pitäisi tehdä..? Minä tottuneesti luettelin että pitää nukkua kunnolla, liikkua ja vähentää herkkujen syöntiä. No N latasi heti takaisin, että aletaanko herkkulakkoon, heti huomisesta lähtien toukokuun loppuun? Eihän tuohon voi vastata, että ole kuule herkkulakossa yksinäsi.. Neuvoteltiin sitten hetki sanasta herkku. Neuvottelin myös itselleni oikeuden syödä perjantaipullan töissä. Muuten tulee liikaa sanomista työkavereilta..

Virtuaalisen kädenpuristuksen jälkeen kaveri kurvasi Makuuniin ostaman viimeiset karkit. Minulla olisi ollut kaapissa suklaata ja pakkasessa jäätelöä, mutta ei tehnyt mieli herkutella viimeisen illan kunniaksi.

Pahin pelkoni oli unohtaa herkkulakko ja natustella jotain herkkuja ennen kuin ehtisin kissan sanomista miettiäkään.Niinpä pyysin ystävääni neiti M liittymään herkkulakkoon. Tein meille tsemppiryhmän whatsappiin ja menin tyytyväisenä nukkumaan. Maanantaina sain jotenkin lounastauon aikana työkaverinkin innostumaan herkkulakosta. Sovimme hänelle omat ehdot, joilla hän liityisi porukkaamme. Kahvitauolla neuvottelin vielä löyhemmillä ehdoilla toisenkin työkaverin mukaan lakkoon. Herkuton perhe oli jo viisihenkinen! Kyseessä ei ole mikään veto, palkintoa ei ole, ajattelimme pitää ehkä jonku illanvieton kesäkuussa, kun saa taas herkutella.

Mikä on ollut hankalaa?

Ulkopuoliset ja heidän mielipiteensä: Milloin ei saa syödä perjatai-pullaakaan, milloin on epäreilua että toisilla on löyhemmät ehdot, milloin pitäisi olla joku veto tai skaba siitä kuka pärjää pisimpää, milloin joku tieteellinen agenda herkkulakolle, turhan sokerin syömisen vähentäminen ei näköjään riitä, milloin joku alkaa määritellä mikä on herkku (mm. jogurttin on kuulemma herkku, kun siinä on sokeria.. jahas.), mitä jos joku huijaa? no pitää olla aika pieni elämä jos vapaaehtoisessa herkkulakossa huijaa, mitä jos joku syö herkkuja? no ei tässä ketään pihalle potkita, sitten vain vyötetään kupeet ja jatketaan.. Eräällä lounastauolla kerroin jo aika napakasti, että pitäkää mielipiteenne, sen ei pitäisi ketään häiritä, jos joku ei syö herkkuja, varsinkaan lounaalla, kun silloin syödään ruokaa..

Kaikistä ärsyttävin ulkopuolinen harhaluulo on, että olen laihiksella. Minä en harrasta laihiksia. Joskus kauan sitten yritin ja huomasin että jos olen laihiksella, niin lihon välittömästi 3 kg. Ei kovin kannattavaa. Minä en yksinkertaisesti syö 2 kk ja 1 viikkoon muita herkkuja kuin perjantai-pullan. piste. haluan eroon sokeriaddiktiosta. piste. haluan syödä oikeaa ruokaa sen sijaan, että syön suklaata nälkään. piste. olen jo huomannut, että usein karkinhimo iskee silloin kun on oikeasti nälkä. piste. en lisää liikuntaa herkkulakon takia, vaan siksi että samaan aikaan koetan kuntouttaa tuota olkapäätä, kun se on levännyt tarpeeksi. piste. 

Ja mikä tärkeintä, minä en todellakaan aio alkaa syömään maustamatonta rahkaa ja mehukeittoa. Minä syön luonnonjogurttia mustikoilla, hunajalla ja myslillä kuten tähänkin mennessä. Minä syön yhden treenirahkan ennen tennistuntia ja jos se on puolukanmakuinen ja sokerinen niin voi voi. Parempi sekin on kuin ei mitään. Enpähän pyörry tunnille. 

Miltä eka ja varmasti vaikein viikko on tuntunut?

• maanantai meni hyvin
• tiistaina laitoin vähän epätoivoisen viestin tukiryhmälle: onko jogurttipähkinät herkkuja? on! tuli salamannopea vastaus. Ostin sitten ihan vain cashew-pähkinöitä, että jaksoin töistä kotiin asti.
• keskiviikkona olisin halunnut suklaakeksejä. tyhmä lakko
• torstaina suklaakeksien tarve oli jo melkein maaninen.. uhuu
• perjantaina olisin saanut syödä pullan, mutta epäilin, että jos nyt syön jotain herkkua, niin mie romahan. säästin pullaan pääsiäiselle
• lauantaina lupasin tarjota luokkakavereille herkkuja ja kerroin että itse herkuttelen vain hedelmillä. ihanat tytötkin herkuttelivat sitten hedelmillä
• sunnuntaina ei enää tuntunut miltään. tässähän tämä menee. vau

Tsemppikerho auttaa siinä, että jos jotain tekisi mieli ja ei ole ihan varma lasketaanko se herkuksi, niin tytöt joko torppaa ajatuksen täysin tai sitten kannustaa että tuota kyllä voi syödä. Tsemppikerholla on ihanan rento asenne, jokainen herkku on vähemmän turhaa sokeria kehossa ja toukokuun loppu tulee pian. Tsemppikerholaisten kanssa on ihana mennä teelle, kun kumpikaan ei voi ottaa leivosta ja teen kanssa tullut karkki viedään solidaarisesti epäherkkulakossa oleville kavereille.

Tää on melkein kivaa. Odotan innolla lisää tuloksia. Vieroitusoireet, ne pahimmat on jo kärsitty. Olen jo oppinut tunnistamaan terveen nälän. Herkuttelen ruisleivällä. Ja lupaan kertoa teille välillä lakkoilukuulumisia.

p.s. jos haluat alkaa supportlakkoon, niin neuvottele itsesi kanssa säännöt, jos tuntuu että repsahdat, niin ei se haittaa, sitten vain takaisin lakkoilemaan ja omatunto on paras puntari siihen onko jokin herkku vai ei. Välillä tarvitset siihen rinnalle kyllä kaverin, joka kysyy sinulta että mitäs se sun omatunto tuosta sanoisikaan? Tärkeintä ei ole kielletyt aineet, vaan herkkulakon henki.