Kun ruokahifistelijä tekee pitsaa..

Aamulla sattui vähän tukkaan. Ajattelin tilata pitsan. Sitten muistin, ettei tänne korpeen kukaan normaali toimita pitsoja. Helpompi ehkä tehdä ite. 

Olis varmaan, jos ei sattuis olemaan minä. Aloitetaan pitsapohjasta.

Tein taikinan kutakuinkin näillä ainesosilla

2 dl vettä

1 pussi kuivahiivaa

n. 5 dl jauhoja

loraustus öljyä

0,5 tl suolaa

Taikinan tein juurimenetelmällä. Eli 2 dl vehnäjauhoja, hiiva ja vesi kuppiin, hämmennetään seosta ja jätetään se sinne. Vartin päästä seos on kohonnut jo hurjasti. Sekoita koko roskasta ilma pois (vähintään 10 minsaa vatkasin, mietin et jos syntyy jo sitkoa ja sitten ei tarvi alustaa taikinaa niin kauan) ja anna olla taas noin 15 minuuttia. Sekoita joukkoon suola, öljy ja vehnäjauhoja. Älä laita jauhoja liikaa. Kippaa koko komeus pois kulhosta ja alusta taikina palloksi. Leikkaa puolet pallosta pois, jos olet tekemässä vain yhtä pitsaa. Oma puolikas palloni meni pakastimeen odottamaan seuraavaa pitsasunnuntaita. Napsautappa muuten tässä vaiheessa uuni lämpiämään 250 asteeseen.

Alusta jäljelle jäänyttä palaa niin kauan, että se ärsyttää. Tee siitä täydellinen pallo ja jätä jauhotetulle pöydälle kohoamaan.

Saa tässä vaiheessa ihan järjettömän hieno idea jättää valmis tomaattosose säilykepurkissaan kaappiin, ja tehdä tomaattikastike itse. Kun noita tomaattejakin on ja kohta lähden matkalle enkä kerkee syödä niitä. Nosta siis kattila tulille, pilko tomaatit (4 kpl) ja laita levy vain vähän yli puoleenväliin asteikkoa lämpenemään. Hämmentele tomaattikastiketta nälkäisenä ja mieti samalla, että tuleekohan migreeni ennen kuin ruoka on valmis ja olisiko kuitenkin pitänyt maksaa gastronautille pitsan tuomisesta. Nimeä itsesi idootiksi ja mulkoile täydellisesti kohoavaa pitsataikinapalloa. Mieti eikö mitään voi tehdä vähän sinne päin. Mieti että olet ärsyttävin ihminen jonka tunnet. Ota kuvia siitä saakelin tomaattisoosista, koska kun sitä keitellään niin tehdään tästä sit blogiin juttu. Jollain tavoin sitä pitää ärsytyskin purkautua. 

pitsa_1.jpg

Huomaa että ainoa raastettava juusto on pakasteessa. Raasta jäätynyttä juustoa juuri sen verran, että siitä saa säälittävän vähän pitsan päälle. 

Ota seuraavaksi käsittelyyn pitsapohja. Lisää vähän jauhoja pallon alle ja ympärille. Hämmennä tomaattikastiketta. Litistä pitsapallo lettuseksi ja aloita sen pyörittely jauhojen päällä. Kaulinta ei tarvita, paitsi siihen kun se melkein täydellisen ympyrän muotoinen pitsapohja siirretään pellille. Koska ajoitus on täydellinen, alkaa tomaattikastike olla kiehunut sellaiseen koostumukseen, että sen voi levittää pitsalle. Mausta kastike suolalla, pippurilla ja pienellä hunajatujauksella (sokeri pyöristää makuja). Levitä kastike pitsapohjalle. Ripottele säälittävä määrä juustoa kastikkeen päälle. 

Kurkkaa jääkaappiin mitä sieltä löytyy, täytä pitsa kylmäsavustetulla härkäleikkeellä, vuohenjuustolla ja pikkupikku mozzarella palloilla. Koska ajoitat koko pitsantekosi näköjään täydellisesti, naksahtaa uuni sen merkiksi, että se saavutti juuri halutun 250 asteen lämpötilan. Laita köyhältä näyttävä pitsa uuniin. 

Tässä vaiheessa sinulla on jo niin nälkä, että hyppelet jo tasajalkaa. Samalla voit siivota keittiön. Älä laita pitsalle ajastinta, koska sen haistaa, kun se on valmis. Ainakin jos on tottunut leipomaan niin. Rösähdä sohvalle ja aloita blogikirjoitus ärsyttävästä pitsanteosta. Haistele välillä pitsaa. Päätä ottaa se ulos juuri sillä hetkellä, kun pitsa on täydellisesti paistunut, mutta ei ehtinyt kärtsätä, koska, tämän pitsan tekeminen on täydellistä. Muista kaapissa olevat pinaatit ja päätä lisätä ne pitsan päälle ennen syömistä. 

pitsa_2.jpg

Kirjoita blogijuttu loppuun. Pitsa ehtii jäähtyä juuri sen verran, että sen voi syödä. Kuvia ei vielä ehtinyt valita ja käsitellä. Tallenna luonnoksena. Syö pitsa.

Unohda koko blogi ja kato sarjoja netistä. Yleisarvosanana pitsa oli vähän kuiva. Tais olla kuitenkin vähän liian kauan aikaa uunissa. Muutoin se oli ihan hemmetin hyvää. Kannatti näköjään tehdä se tyhmä kastike ite. En jaksa käsitellä kuvia. Katotaan lisäänkö ne tänne myöhemmin. 🙂

Edit 1. Näköjään lisäsin. Heti kun olin julkaissut 🙂

Puheenaiheet Ruoka ja juoma DIY Ajattelin tänään

Ihan vain mietintää siitä kuka minä olen ja mihin minä olen menossa

tulppaanit.jpg

Olen miettinyt viime aikoina paljon sitoutumista. Olen miettinyt paljon parisuhdetta. Olen miettinyt paljon työtä. Olen miettinyt mikä määrittää minusta minun.

Olen miettinyt millainen mies minulle sopii. Koska toisen kanssa, ne yhteiset asiat korostuvat ja muut voivat jäädä piiloon. Mikä on minulle tärkeää. Mitä siinä toisessa pitäisi olla? Millainen haluaisin olla parisuhteessa.. Ystävänä? Perheenjäsenenä?

Olen miettinyt ajautumista suhteeseen. Olemista ja omien juttujen jakamista vain siksi, että se toinen on siinä. Että on joku jota kiinnostaa mitä tein lauantaina päivällä ja jolle kirjoitella junasta väsyneenä matkalla kotiin. Joku jolle soittaa kun pelottaa. 

Mistä voi joustaa, mitä kaikkia puolia toisesta voikaan löytyä? Entä jos toinen ei olekaan rehellinen heti alusta lähtien, jos sinut huijataan suhteeseen ja kun totuus paljastuu, kaikki on jo liian myöhäistä. 

Minä haluan sellaisen, joka antaa minun tehdä uraani. Minä haluan ihmisen, joka tasapainottaa uraa. Näyttää että elämässä on muutakin kuin työ. Antaa elämälle sisällön. Kokee tämän kaiken minun kanssani. 

Minä haluan ihmisen, joka lähtee minun kanssani urheilemaan. Tästä en enää jousta. Ei enää yhtään tappelua siitä mennäänkö iltakävelylle tai voinko lähteä juoksemaan niinä viikonloppuina kun nähdään, kun nähdään niin harvoin.

Haluan tyypin, jota kiinnostaa mitä minulle kuuluu, joka kertoo hassuista ja pöhköistä jutuistaan minulle. Ihmisen, joka laittaa illan viimeisen ja aamun ensimmäisen viestin minulle. Haluan pojan josta on kiva olla lähellä ja pussailemista ennen ei kuulu syvää huokausta. Sellaisen jonka kanssa voi höpsötellä ja sellaisen jonka kanssa voi puhuu niistä ihan kauheistakin jutuista. 

Musiikki. Siitäkään en voi luopua. Se on pakko pystyä jakamaan. Jollain tasolla.

Taide, piirtäminen ja maalaaminen. Siihen en tarvitse jakamista. Tiedän mikä minua puhuttulee. Puhuttelu menee niin syvälle, ettei sitä ehkä voi jakaa. Se on minun. Samoin valokuvaus ja kirjoittaminen. Näitä vain täytyy tehdä. Jaan näitä teille. 

Seikkaileminen. Se täytyy jakaa. Tylsää olisi jättää toinen kotiin ja lähteä itse tutkimaan, mitä kiemuraisilta teiltä löytyy. 

Jäänkö odottamaan unelmaani vai pitäisikö minun unohtaa kaikki ja tyytyä siihen mitä on. Riittääkö se? 

Suhteet Rakkaus Ajattelin tänään Syvällistä