KOTONA
Tän postauksen kirjoittaminen oli melko haastavaa. Olin saanut jo kirjoitettua melkein koko postauksen, kun yhtäkkiä tää hyppäsi edelliselle sivulle ja koko luonnos tuhoutui. Nice. Yritetään nyt kuitenkin uudelleen.. Muutama hiljainen blogipäivä takana, koska Roopella on kesäloma ja mä oon ollut välillä melko heikossa hapessa kivuliaiden supistusten takia. Aika on siis mennyt tuijottaessa Pretty Little Liarsin kuudetta tuottaria, Roopen kanssa hengaillessa, levätessä ja asioita hoitaessa. Oon leiponut pakkaseen omenapiirakkaa, nyt tän postauksen jälkeen menen keittämään omenahilloa ja kuivaamaan omenarinkuloita. Viime viikonloppuna tuli kerättyä ihan vain muutama hassu omena (lue: varmaan 6-7kg…) joten tuoreena syömisen lisäksi täytyy keksiä myös tapoja säilöä niitä. Tällä viikolla ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, joten palataan takaisin viime viikonloppuuna ja mun ekaan kesäloma viikonloppuun.
Lauantaina lähdin Lohjalle mun perheen luokse ja mennessäni illalla nukkumaan vanhaan huoneeseeni, mietin vain sitä miten kiva päivä mulla oli ollut. Ihan vain mun perheen kanssa istuessa ja jutellessa kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Jutellaan yleensä mun perheen kanssa kaikesta maan ja taivaan väliltä, oikeesti. Mun ja mun sisarusten jutut lähtee yleensä ihan käsistä ja yhtäkkiä ollaan kehitetty jostain yksittäisestä lauseesta jo tarina, josta ei meinaa tulla loppua, koska jokainen meistä heittää sinne lauseen väliin ja lopulta nauretaan kyyneleet silmissä. Äiti aina on onnellinen kun ollaan kaikki samaan aikaan kotona, mutta varmasti hengähtää myös hiljaisuuden tullessa illalla. Me ei tosiaan olla hiljaisemmasta päästä ja mun siskon naurukin kuuluu varmaan kilometrin päähän. Vaikka mulla on melko iso ikäero mun sisaruksiin, isoveljeen 9 vuotta ja isosiskoon 6 vuotta, niin nyt aikuisena se ei tunnu suurelta. Ollaan nykyään läheisiä ja välimatkakaan ei tunnu kummoiselta, kun jutellaan päivittäin meidän perheen Whatsapp -ryhmässä. Olen siis ainut meidän perheestä, joka ei asu Lohjalla.
Ikäerosta ja erilaisista elämäntilanteista huolimatta meissä on paljon samaa, mutta myös paljon eroja. Mä olen omalla tavallani rauhallinen, taiteellisin, tarkka ja kuitenkin samalla spontaani. Olen vauvan synnyttyä myös ainut perheellinen. Mun sisko, Laura, on enemmän sellainen luonnonlapsi: villi ja vapaa, ei välitä tietyissä asioissa muiden mielipiteistä, nauraa paljon ja kovaan ääneen! Meidän isoveli, Lari, on sitten taas fiksu, tietää varmaan kaikesta kaiken, tietyllä tapaa pikkutarkka, mutta kuitenkin sellainen halailija. Pitää huolta ja välittää. Ulkonäöllisesti meissä on myös samaa, mutta kuitenkin paljon eroja. Mä olen ainut joka on syntynyt porkkanatukkaisena (tulee meidän äidin suvusta), jolle tulee reilusti pisamia ja joka ei rusketu paljoakaan. Mun sisko ruskettuu tosi hyvin, on pienenä ollut luonnostaan vaaleatukkainen ja sinisilmäinen. Meidän veljellä taas on ainut jolla on ruskeat silmät ja tumma tukka, niinkuin meidän isällä.
Saatetaan mun sisarusten kanssa jutella poliittisista jännitteistä, veren tutkimisesta, unelmien ammateista ja katsoa videoita kameleontista joka synnyttää. Tai vaihtoehtoisesti yhtäkkiä juttu hyppää vaikka liikunnasta siihen, miten vauva voi syntyä sikiöpussissa tai miten hormonit vaikuttaa mieheen ja naiseen. Saatetaan jakaa mielipiteitä suuntaan ja toiseen, kuunnella toisen elämänviisauksia ja koska on kyse meistä, niin kyseessä on ennemminkin elämänhölmöykset.. Nauretaan sille miten pienenä iskä hommasi meille maatilalta lemmikkipupujen sijaan vahingossa jänikset, jotka murtautui häkistä ulos joka päivä varmaan ja miten luultiin alunperin ainakin toisen niistä olevan tyttö. No eihän se ollut ja sen nimi vaihtui Mymmelistä Elvikseksi. Tai Elvis-Mymmeliksi.
Saatetaan miettiä mun veljen kanssa hyviä leffoja tai sarjoja, miettiä onko kaikki sairaudet Housessa totta ja siskon kanssa naurettiin viikonloppuna esim. sille, kun iskältä ei löytynyt yhtään puhdasta kylpypyyhettä ja jouduin kuivaamaan suihkun jälkeen ITSENI ja mun hiukset kahteen pieneen käsipyyhkeeseen. Voin kertoa, että siinä oli haastetta.
Lauantaina kävin saunassa ja mietin vain silmät kiinni rentoutuen, miten mahtava päivä oli. Ihan sama, vaikka periaatteessa ei tehty mitään ihmeellistä. Istuttiin sohvilla, syötiin ja juteltiin. Laura istui mun oikealla puolella ja Lari vasemmalla ja kumpikin piti kättä mun masun päällä ja silitteli. Laura jutteli vauvalle masuun ja Lari aina iloisesti ilmoitti, jos vauva potkaisi. Illalla sängyssä vaan mietin, että on mulla oikeasti aika mahtavat sisarukset vaikka ollaankin kaikki kolme tosiaan erilaisia. Laura on hulivili ja ikuinen pikkumyy, Lari on tarkka, fiksu mutta älyttömän hauska ja mä oon mä – rauhallinen, mutta iloinen ja vähän hömppä. Oon onnellinen mun perheestä ja siitä, että mulla on sisarukset. On aina joku johon luottaa, jonka kanssa jakaa asiat ja vaikka aina välillä tapellaan, otetaan yhteen ja kinastellaan koska toinen ärsyttää, niin nauretaan aina myös yhdessä, ollaan toistemme puolella ja koitetaan auttaa toinen toisiamme.
Ihana viikonloppu perheen kesken siis ja lauantaina myös värjättiin mun siskon kanssa mun hiukset. Oon tähän asti käynyt kampaajalla nyt jo pari vuotta säännöllisesti, mulla oli ensin mun toinen luottokampaajaystävä Hangossa ja nykyään toinen luottokampaajaystävä Turussa joka on loihtinut mulle aina semmosen tukan kun oon halunnut, mutta nyt budjetti tuli vastaan ja oli pakko keksiä joku ratkaisu juurikasvulle. Kaupan hiusvärit pääsi ekaa kertaa pariin vuoteen mun ostoskoriin ja vaikka alkuun mua hiukan epäilytti ja hirvitti, niin oon todella tyytyväinen mun hiuksiin! Syksyllä pitää olla vähän väriä, vaikka tykkäsinkin niistä luonnollisen kuparisista hiuksista. Katsotaan millaiset mun hiukset on viikon päästä, koska lähden mun äidin kanssa ma-pe Naantalin kylpylään! Ei tosin haittaa vaikka vaalenee tästä, mutta kunhan eivät menisi kloorivedestä ihan hampuksi.
Olen värjännyt nyt raskausaikana hiuksia 3x ja joka kerta pitänyt semmoisen 3kk tauon välissä. Olen myös kysynyt neuvolasta saako hiuksia värjätä raskausaikana ja heidän mukaansa kemikaaleja voi imeytyä verenkierron kautta istukkaan – mutta se määrä on niin vähäinen, että 3kk tauoilla se ei vaikuta. Jotkut eivät lakkaa kynsiään, värjää hiuksiaan tai edes meikkaa raskausaikana – ja se on mulle täysin fine. Jokainen tekee omat päätöksensä, mutta koska mulla on terveelliset ja vastuulliset elintavat muuten, niin en koe että hiusten värjääminen, kynsien lakkaaminen tai meikkaaminen olisi ongelma. Tutkimuksienkin mukaan ne on sallittuja. Halusin nyt kirjoittaa vielä tämän, koska en kaipaa mitään paskamyrskyä. 🙂
Karoliina
