Jep, kun muut palaavat kouluihin tai töihin kesälomalta, mulla se loma vasta eilen alkoi. Tosin en meinannut edes muistaa koko asiaa, koska olen joutunut lääkärin määräyksestä olemaan pois töistä jo heinäkuun alusta asti. Eli eipä tämä loman alkaminen eroa käytännössä mitenkään edellisistä viikoista, mutta se tuntuu PALJON paremmalta. Mun ei tarvitse enää olla sairaslomalla, vaan mä saan vihdoin nauttia kotona olemisesta.

Lääkäri tietysti myös sanoi, että mun täytyy elää ihan normaalia elämää, ainoana erona se, että töissä ei saa käydä ja tietenkin omaa kroppaa ja oloa pitää kuunnella. Ja niin mä olenkin tehnyt. Olen levännyt heti kun on siltä tuntunut (eli 60% päivästä) ja kävellyt sen verran mitä aina on pystynyt. Toisena päivänä jopa 3km menee ihan helposti ja toisena päivänä jo 100m tuntuu kuolemalta, mulla siis on ihan perus raskauteen liittyvän väsymyksen lisäksi alhainen hemoglobiini, toukokuusta asti ollut kipeitä supistuksia ja selkä välillä t o d e l l a rikki. Kaikesta kuitenkin on selvitty lepäämällä jotenkuten ja kaikki on hyvin. Välillä jotkut ovat kyselleet ja olleet huolissaan mun jaksamisesta, mutta mulla on kuitenkin pääsääntöisesti tosi hyvä fiilis kokoajan. 

Silti huono omatunto on vaivannut mua aina välillä. Olen ollut tällainen aina tai niin kauan ainakin kun oon ollut työelämässä. Sairastan paljon, joten jouduin olemaan töistä pois jo ennen raskautta useita kertoja vuoden aikana. Se ei tuntunut musta koskaan hyvältä, päinvastoin, stressasin aina siihen hetkeen asti kunnes olin takasin töissä. Mietin ja kehitin eri teorioita päässäni, mitä musta puhutaan ja ajatellaan – vaikka en KOSKAAN ole toisesta itse ajatellut mitään jos joku toinen on sairastanut ja ollut pois. Se vaan on mun pään sisällä ja se on yksi mun huonoista puolista. Nyt kun jouduin jäämään raskauden takia kokonaan lopulta pois töistä, mua pelotti, ahdisti ja hävetti. Ihan sama vaikka tiesin, että se on normaalia ja monet muutkin ovat joutuneet jäämään – jo aiemmin kun minä. Onneksi muutaman viikon kuluessa mun pääkoppa rauhottui ja sain kasattua taas itseni. 

Näiden syiden takia virallisen kesäloman alkaminen tuntuu erityisen hyvältä. Mulla on oikeus nauttia elämästä, ihan niinkuin muillakin – ihan sama vaikka oon ollut jo kotona pitkään. Ja sen takia eilen tein kaiken just niinkun musta hyvältä tuntui. Olisin voinut nukkua pitkään, mutta heräsin samalla kun Roope lähti töihin ja söin hyvän aamupalan (voitteko uskoa, mä keitin ekaa kertaa itselleni puuroa – yleensä valmistan sen laiskana ihmisenä mikrossa!), valitsin Viaplaysta leffan ja katsoin sitä peiton alla samalla omenaa syöden. Otin kuvia eri postauksiin, kävin kävelemässä keskustassa ja köllin Roopen kainalossa. Ensimmäisen lomapäivän kunniaksi joustin myös vähän sokerittoman arjen kanssa ja mutustin keksejä ja kaakaota illalla, hupsista. 

Kesälomalle mulla ei ole sen kummempia suunnitelmia, mutta muutamia kivoja juttuja on kuitenkin tulossa. Mä lähden mun äidin kanssa viideksi päiväksi Naantalin kylpylään rentoutumaan, uimaan ja nauttimaan laatuajasta, syömistä unohtamatta – vuosi sitten ainakin siellä oli ihan älyttömän hyvät ruuat ja sai koottua mieleisensä annoksen joka päivä. Sen jälkeen heti seuraavana päivänä on mun serkun häät, joita oon odottanut melkein mun KOKO ELÄMÄN, koska oon ollut viimeksi häissä joskus kuusi vuotiaana. Ja sitten sitä seuraavalla viikolla meillä on synnytystapa-arviointi ja ultra! Saadaan tietää paljonko vauva tulee suunnilleen ehkä mahdollisesti syntyessään painamaan ja päädytäänkö erinäköisten syiden takia suunniteltuun sektioon vai synnytänkö alakautta. Noiden juttujen lisäksi aion nähdä ystäviä, syödä herkkuja ja olla vaan! Meillä on Roopen kanssa huomisesta lähtien viikko samaan aikaan lomaa ja varmasti kehitellään sitten ensiviikolle jotain kivaa. Odotetaan kuitenkin kumpikin eniten sitä, että saa yhdessä nukkua pitkään ja herätä yhdessä. Vaikka meillä onkin ”aamukainis” eli Roope aina aamulla ennen töihin lähtöä kuiskaa mulle, että kainaloon saa tulla ja vetää mut sinne, niin on se paljon parempaa kun saa yhdessä rauhassa heräillä. Halailla sängyssä vähän liian pitkään, nauraa tyhmille memeille netissä ja jutella. 

Kirjoittelin viime viikolla postauksen ihmisten hyvyydestä ja siitä miten paljon ollaan saatu ihmisiltä tarpeellisia juttuja ihan pelkästään heidän hyvää hyvyyttään lahjoituksena! Taas on sattunut muutama niin upea yhteensattuma ja mun mielestä on mahtavaa, miten nykyään ihmiset haluaa kierrättää itselleen tarpeettomia juttuja! Eilen haettiin jumppapallo, joka auttaa mahdollisesti mun selkäkipuihin ja supistuksiin, eräs tuttava kertoi että hänellä saattaisi olla rintapumppu tarpeettomana varastossa ja nyt juttelen juuri erään tytön kanssa joka haluaisi tehdä vaihtokauppaa siten, että minä annan hänelle pari sisustussettiä ja hän antaa meille tarpeettomia vauvajuttuja, kuten vaunuverhon jne.. Oikeasti siis MITÄ!? Musta on aivan mahtavaa huomata, että ihmiset arvostaa kierrättämistä ja koittaa välttää kertakäyttökulttuuria. Meille ainakin jokainen juttu on tarpeellinen ja ihan periaatteesta haluamme löytää mielummin ensin käytettynä tai tarjouksesta hyväkuntoiset tavarat, kuin että ostaisimme heti uutena. Tähänkin asiaan on monia mielipiteitä ja niin kuuluukin olla.

Eilen muuten halusin pukea kirjastoreissulle jotain kivaa päälle ja vedinkin sitten paksut sukkahousut jalkaan, nahkatakin päälle, ylipolvensaappaat jalkaan ja huivin kaulaan – mietin vielä kotona, että sopiikohan hattu siihen asuun vai ei, mutta jätin sen sitten lopulta laittamatta. Ja onneksi jätin, koska ulkona oli helle! Jouduin heti ulos astuttuani ottamaan huivin ja takin pois.. Olin juuri kotona tuunannut erästä mekkoa jonka keväällä jo ostin syksyä varten, mutta siinä oli ihan liian piukat hihat mun käsivarsille. Leikkasin siis nopsaa hihat siitä pois ja jätin kiireessä siistimättä kainaloiden aukot, koska ajattelin että eihän niitä kukaan nää nahkatakin alta.. No eipä vissiin, kun samantien jouduin sen takin riisumaan.. 😀 Vähän hävetti, mutta ei se elämä niin vakavaa oo ja nauroinkin kavereiden kanssa mun pienelle tyylimokalle taas kerran! Kuvassa siis eilisen asu likaisen peilin kautta kuvattuna, täytyy selkeästi kaivaa kameranjalusta jostakin kellarista esiin, enkä muuten ymmärrä miksi toisessa kuvassa värit on erilaiset, kun en muokannut niitä mitenkään eritavalla..

Kivaa torstaita kaikille!

Karoliina