KAUNIS IHMINEN

Mun piti julkaista tänään postaus asioista joita en tiennyt ennen raskautta tai ensimmäinen osa siitä. Lähiaikoina on kuitenkin sattunut niin ihania asioita, pieniä, mutta sellaisia jotka ovat tuoneet mulle ja meille hymyn huulille, joten ajattelin kirjoittaa postauksen siitä.

p8201557.jpg

Sunnuntaina avasin blogin uudestaan yli kahden tai kolmen vuoden tauon jälkeen. Mua pelotti, jännitti ja jollain tapaa jopa ahdisti, joten sunnuntaina ensimmäisen postauksen julkaistuani laitoin läppärin äkkiä kiinni. Snapchatissa naureskelin, että ”noniin katotaas huomen aamulla millaisia trolleja sinne on jo eksynyt” vaikka oikeasti mua jännitti. Seuraavana aamuna kun avasin blogin, oli tykkäyksiä jo sadellut ja siitä asti on kommentteja ihmisiltä – tutuilta ja ventovierailta – on tullut pitkin somea; snapissa, instagramissa, whatsappissa ja facebookissa.Viestejä ihmisiltä jotka ovat kehuneet ja kertoneet olevansa niin innoissaan siitä, että kirjoitan taas! Kehuneet mun kirjoitustyyliä energiseksi, vauhdikkaaksi, rennoksi ja rehelliseksi.

Mä oon ollut joka päivä aivan ihmeissäni, että mitä ihmettä – mähän oon ihan tavallinen tyyppi, jonka elämässä ei tällähetkellä tapahdu muuta kuin sängystä sohvalle siirtymistä, pyykkien pesua ja päivien kohokohdat on vauvan liikkeet tai ”aamukainis” eli aamulla Roopen kainalossa torkkuminen ennen Roopen töihin lähtöä. Silti torstaihin mennessä tätä tavallisen tyypin blogia oli käynyt lukemassa jo yli 800 yksittäistä kävijää (kiitos vain Google analytics, muuten mulla ei olisi hajuakaan) ja tähän aamuun mennessä yli tuhat! Siis m i t ä, lähes 1200 yksittäistä kävijää eli eri ihmistä, oon aivan sen emojin näköisenä täällä, jolla on silmät lautasensa, punaiset posket ja suu viivana! Toki tää tästä varmasti tulee tasoittumaan (ja kuinka luotettava sitten toi analytics loppupeleissä oikeasti on), koska monet varmasti käyvät vain tsekkaamassa mutta ainakin tän viikon ajan kävijämäärä on pysynyt melko kasvusuuntaisena. Vähän pelottavaa, mutta aika siistiä, kiitän teitä jokaista! 

p8201550.jpg

Mutta siis, mä en kirjoita fitnessblogia (vaikka jaoinhan mä teidän kanssa eilen erittäin ”fitness” reseptin. Resepti sisälsi tosiaan sitä voitaikinaa ja tomusokeria, mut hei olihan siinä omenoita ja kanelia!), en postaile asukuvia joihin on käytetty tosi paljon aikaa ja vaivaa, en osaa muokata kuvia hienosti, enkä shoppaile kaikkea uutta ja coolia ja silti jaksatte lukea! Ehkäpä tämmösen tavallisen tyypin ajatukset ja elämä kiinnostaa sitten hyvällä tavalla teitä – ja musta se on oikeesti ihana juttu. Ei meidän kenenkään elämä oo kiiltokuvaa ja vaikka mä rakastan kauniita kuvia, enkä itsekkään lisää Instagramiin tai tänne kuvaa jota ei ole hiukan muokattu värien osalta, weheartit:ssä tykkäilen nimenomaan todella kauniista kuvista ja asioista joihin mulla ei ole varaa a) koskaan ja b) ikinä, niin blogissa haluan tuoda esiin sitä mun omaa tyyliä ja elämää. Saitteko kiinni siitä mitä tarkoitan?

Olen siis todella kiitollinen jokaisesta viestistä jonka teiltä saan. Kritiikkiä ja kehitysideoita tietenkin myös otan vastaan, mutta kunhan jokainen muistaa sen kritiikin, haukkumisen ja sairaan käytöksen eron, niin päästään jo pitkälle ja tää mun motivaatio kirjoittamiseen pysyy myös. Onneksi mulla on itsetunto terveellä pohjalla nykyään, en jaksa enää välittää trollien sekoilusta vaan esim. Instagramissa ne pääsee suoraan estoon – koska mun ei vaan yksinkertaisesti tarvitse jaksaa sellaista, eikä kenenkään muunkaan!

p8201554.jpg

Jokatapauksessa.. Teidän lukijoiden hyvyys on saanut mulle todella hyvän mielen. Eilen myös mulle ja Roopelle sai kestohymyn huulille eräs ihminen. Olin bongannut sellaisesta Turun Facebook ryhmästä, jossa annetaan tavaraa ilmaiseksi eteenpäin, pari vauvalelua ja kirjaa. Laitoin kuviin varauksen ja yksityisviestiä lahjoittajalle. Melkein heti selvisi, että hän oli mun kanssa viikon samaan aikaan juhannuksen jälkeen päivystävässä päiväkodissa duunissa, ennenkun jäin sairaslomalle. Jo töissä juteltiin paljon ja hänestä jäi jo silloin todella hyvä vaikutelma. Sovittiin, että tullaan hakemaan tavarat kun hänelle ja meille sopii ja aina välillä hän pisti viestiä, että halutaanko vähän kirjoja jne. 

Torstaina sitten käytiin hakemassa tavarat ja meillä oli siis tiedossa vain, että muutama kirja, toi kuvassa näkyvä suloinen leppäkerttukeinutuoli ja yksi lelu on tulossa matkaan. MUTTA MITÄ IHMETTÄ! Me saatiinkin sellaiset 18kpl vauva- ja taaperokirjoja ja leluja mukaan! Kirjoista ihan muutamaa on vain luettu enemmän kuin kerran ja kaikki muutkin jutut on todella hyvässä kunnossa! Ja ainut mistä maksettiin, oli toi leppäkerttu ja siitäkin vain 20€! Osa kirjoista menee odottamaan sopivaa ikää, mutta jos kerta ilmaiseksi saa noin laadukasta tavaraa, niin miksi ihmeessä ei olisi otettu vastaan, varsinkin kun meillä ei ole mahdollisuutta täysihintaisena ostaa ihan kaikkea.

p8201551.jpg

Ihmisten hyvyys on yksi maailman parhaimmista ja myös tärkeimmistä asioista ja me aiotaan laittaa hyvä kiertämään sitten joskus kun meillä ei ole enää tarvetta näille. Mun mielestä kaunis ihminen on sellainen joka on valmis auttamaan toisia, on empaattinen ja haluaa saada omalla käytöksellään toiselle hyvän mielen. Ihminen joka väkisin vänkää jatkuvasti kaikesta, provosoi toisia tahallaan, kiusaa ja arvostelee toisia aiheettomasti huonolla tavalla, ei ole mielestäni loppupeleissä kovin kaunis ihminen henkisesti, vaikka jokaisessa ihmisessä on tietysti myös hyvää. Vaikea selittää mitä haen takaa ja tarkoitan.Jokainen tietenkin joskus sortuu huonoon käytökseen, minä myös, mutta tärkeintä olisi se, että jokainen meistä muistaisi mitä hyvää on joskus saanut ja haluaisi auttaa itse myös mahdollisuuksien mukaan toisia. Sisäinen kauneus merkitsee ainakin mulle niin paljon enemmän kun ulkoinen ja itsekin pyrin luomaan hyvää fiilistä ympärilleni. 

Olkaa ystävällisiä toisillenne ja muistakaa pistää hyvä kiertämään, kivaa viikonloppua! Niin ja vielä tähän loppuun, monet teistä jo varmaan huomasivatkin, että tein facebookkiin blogille sivut: Karoliina L (löytyy hausta sivu/henkilökohtainen blogi) ja vaikka epäilen että edes 1/10 teistä ei jaksa tykkäillä Facebookissa sivuista (sama ilmiö näkyy isompienkin bloggaajien sivuilla) niin sinne kuitenkin aion jatkossa linkkailla juttuja ja höpistä ehkä välissä jotain muutakin!

 

Karoliina

 

 

Kauneus Mieli Meikki

APPLEROSES

Mun piti julkaista tänään kaksi ihan muuta postausta, mutta oon valehtelematta viettänyt koko päivän keittiössä – vapaaehtoisesti. En ollut ehtinyt kuvata postaukseen kuuluvia kuvia ja äsken unenpöpperössä pienten iltapäikkäreiden jälkeen lisäsin jossain mielenhäiriössä ihan muut kuvat siihen postaukseen ja julkaisin sen. Onneksi tajusin mokani, ennen kun linkkasin sitä postausta mihinkään, olisitte varmaan vähän ihmetelleet kuvien ja tekstin ristiriitaisuutta.. Anyway, tässä teille sitten viikonlopun kunniaksi syksyinen omenaruusujen resepti – suoraan Kinuskikissan sivuilta, tosin mä tein sen kolminkertaisena, vähän kun mokasin siinäkin keississä. 

 

Muistaakseni vuosi sitten nämä omenaruusut tupsahtivat pinnalle ja yhtäkkiä kaikkialla näkyi vain näiden kuvia, mukaanlukien 9GAG. Eräänä viikonloppuna teki taas kerran mieli jotain hyvää itse leivottua ja päätin etsiä näiden reseptin. Mä en ole tähän mennessä pahemmin omenoista välittänyt, mutta joka syksy haluan kuitenkin jotain omenoista tehtyä – yleensä se vaan on ollut se perinteinen omenapiirakka, protskuversiona tai tavallisena. Nyt yhtäkkiä muuten tänä syksynä suomalaiset omenat maistuu myös mulle ja eilen kaupasta meinasi lähteä sellanen perus 8€ maksava satsi mukaan.. Roopen ilmeen nähtyäni päätin tyhjentää pussista puolet takaisin ja silti se 4€ omenoista kirpaisi, mutta en todellakaan halua syödä jostain Chilestä roudattuja omenoita, kun meillä täällä puut notkuu niitä – vaikka ne saisi 2x halvemmalla.

Resepti on siis Kinuskikissan sivuilta, mutta itse tosiaan tein noin kolminkertaisena, koska olin ehtinyt jo ottaa sulamaan kaksi pakettia voitaikinalevyjä. Ohjeeseen tarvitsee siis vain kolme levyä, eli kymmentä. Ainakin on syötävää, mutta nää on niin hyviä, että muutama hassu on kadonnut jo kummankin masuun. 

Taikina:

  • 3 kpl voitaikinalevyjä (tai niin monta kuin haluat)

Täyte:

  • 1 1/5 isoa punaista omenaa (itse käytin noin 5kpl)
  • 1 rkl sitruunamehua (itse puristin kokonaisen sitruunan)
  • 1 1/5 tl sokeria (mä laitoin hiukan enemmän)
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • kanelia
  • tomusokeria

Tässä välissä viimeistään kannattaa ottaa voitaikinalevyt sulamaan huoneenlämpöön ja tsekata kuinka monta tarvitsee. Yhdestä levystä tulee kaksi ruusua. Meillä siis ruusuja tuli kaksikymmentä..

Laita sitruunamehu valmiiksi mikronkestävään kulhoon, vaikka sellaiseen perinteiseen leivontakulhoon jos omistat. Pese omenat, poista siemenkodat ja viipaloi noin 2mm paksuisiksi siivuiksi. Suosittelen oikeasti mahdollisimman ohuita, koska ne paksummat katkeavat rullatessa! Laita omenasiivut sitruunamehun joukkoon kulhoon ja kääntele niitä siellä mehussa – sitruunamehu estää omenoiden tummumisen. Laita kulhoon omenoiden sekaan sokeri ja kypsennä mikrossa noin 650W 3min – mä en katsonut lämpöä, koska uusi mikro ja olisin varmaan hajottanut koko vehkeen jos olisin alkanut painelemaan niitä nappeja. Laitoin siis kolmeksi minuutiksi ja hyviä tuli! Pysäytä mikro välillä ja sekoittele, valmiita siivut ovat kun ne ovat pehmeitä ja niitä pystyy rullata.

p8191507.jpg

p8191509.jpg

p8191515.jpg

Sitten eikun leikkaamaan niitä voitaikinalevyjä! Eli pituussuunnassa kahteen osaan, sitten kaulitaan jokainen pitkula vähän pidemmäksi, suunnilleen kaksinkertaiseksi. Mä en ollut tän kanssa ihan niin tarkka. Ripottele kaulittujen pitkuloiden päälle pinnalle vaniljasokeria ja reilusti kanelia. Sen jälkeen asettele omenasiivut, niin että se punainen kuorireuna on taikinan ulkopuolella! 

p8191514.jpg

p8191517.jpg

p8191518.jpg

Käännä voitaikinapitkulan toinen puoli omenoiden päälle kaksinkerroin ja kieritä rullalle. Rullausvaiheessa huomasin, että ei kannata liikaa alkaa miettimään miten ne omenat sieltä tulee, koska silloin ne takuuvarmasti irtoaa, liian paksut katkeaa ja ruusujen ulkomuoto ei muistuta enää ruusua.. Laita rullat muffinivuokiin ja jos omistat sellainen hienon muffinssipellin, niin muffinivuoat niihin koloihin – mutta jos et omista niinkuin minä, niin ihan hyviä niistä tavallisella pellillä myös tulee. Ehkä vähän lässähtäneitä osa, mutta eikö se maku olekin tärkein? 

Sitten eikun uuniin 200 asteeseen alimmalle tasolle noin 35minuutiksi. Kannattaa suojata foliolla, jos omenat alkavat ottamaan liikaa väriä! Näistä ei ole kuitenkaan tarkoitus tulla mustia ruusuja. Ja lopuksi sitten siivilöi tomusokeria pinnalle, jos muistat, minä en muistanut yllättäen.

p8191519.jpg

p8191522.jpg

p8191525.jpg

p8191526.jpg

 

Valmista, ulkonäkö ei ehkä just tossa ruusussa oo se parhain, mutta mitäs pienistä. Ei sen vaikeampaa ja vaikka olisit hölmö niinkuin minä ja tekisit kolminkertaisen määrän, unohtaen jotain juttuja välistä ja olisit parhaankaverisi mielestä säälittävä näky yrittäessäsi poistaa omenoista siemenkotia (jolloin hän otti veitsen multa ja tehtiin sarjatyötä), niin hyviä niistä tulee! Leipominen on rentouttavaa ja syöminen se vasta kivaa onkin, itse tehtyjen uunituoreiden herkkujen syömisestä puhumattakaan. 

Karoliina

 

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli DIY