Noniiiin, joko nyt toimii blogi? Yhdestoista kerta toden sanoo, vai onko tää jo kahdestoista? Joko nyt ollaan kaikki vihdoun terveitä? Joko kesä on nyt oikeasti täällä? Joko nyt pääsen kirjoittelemaan teille kaikista ihanista jutuista, mitä tässä lähiaikoina on tapahtunut? Eli siis – blogi ei ole jostain syystä toiminut. En ole saanut julkaistua tai edes tallennettua postauksia, sivusto on herjannut vain erroria viikko sitten sunnuntaista lähtien. Olisin halunnut jo heti viikko sitten sunnuntaina tulla kirjoittamaan mun ensimmäisestä äitienpäivästäni, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Aloitetaan siis siitä aiheesta. 

Viikko sitten sunnuntaina se koitti. Päivä jota olen odottanut elämässäni kauan, haaveillut siitä, Adelinan syntymän jälkeen pohtinut millainen se mahtaa olla ja ollut onnellinen, että saan kokea sen. Ensimmäisen äitienpäiväni. Päivä oli mun tyylinen – rauhallinen, kiva ja hauska, siihen sisältyi yhdessä olemista, halailua ja päikkäreitä, ystävien seuraa, herkullinen aamupala, sekä hyvää ruokaa. Eli siis erittäin onnistunut päivä. Roope nousi Adelinan kanssa aamulla hoitamaan aamutoimet ja mä jäin sänkyyn lepäämään. En saanut enää unta, joten kuuntelin välillä musiikkia, välillä katsoin Viaplayta ja välillä vaan fiilistelin auringon paisteessa valkoisten lakanoiden syvyyksissä. Roope toi aamutoimien jälkeen mun kainaloon aina yhtä iloisen Adelinan ja sen jälkeen tarjottimella aamupalan. Oli herkkuvoileivät, mun lemppari limua, suklaamoussea mansikoilla ja kermavaahdolla, sekä teetä ja mehua. Pelkkä rauhassa sängyssä makoilukin olisi mulle riittänyt, mutta aamupala kruunasi sen ja oli ihana juttu. 

Muistan kun pienenä askartelin aina äidilleni lahjan ja kortin päiväkodissa ja koulussa, kuljetin ne iskän kanssa piiloon kotiin, mutta lopulta en malttanut enää pitää salaisuutta vaan ihan vaan vähän paljastin äidille mitä olin tehnyt. Olinhan kuitenkin niin ylpeä niistä hienoista taideteoksista jotka sain äidille lahjaksi antaa. Ja tietysti salaisuuden paljastamisen jälkeen vannotin äidille, että hänen pitää silti olla yllättynyt ja iloinen sunnuntaina! Eihän muut saa tietää, että hän tiesi jo. Ja aina yhtä yllättyneen ja onnellisen näköinen äiti olikin. Ja luultavasti myös on säilyttänyt kaikki meidän tekemät taideteokset. Nyt olikin mun vuoro leikkiä yllättynyttä, koska sain samalla myös Roopen ja Adelinan askarteleman kortin, jonka he tekivät vauvakerhossa mun ollessa samassa huoneessa. Kortista jää ihana muisto jonka säilytän Adelinan vauvakirjan välissä.

Oma äitini on opettanut mulle tärkeitä ohjeita ja asioita elämässä. Hän on opettanut miten itseään täytyy varjella, itsestään pitää huolta ja muistaa kuunnella sydäntä. Hänen ansiostaan en koskaan mene vihaisena nukkumaan tai lähde ovesta ulos. Ei koskaan mennä nukkumaan tai lähdetä kotoa Roopen kanssa kertomatta, että rakastaa toista. Äiti opetti, että koska koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, niin riidat täytyy aina sopia, tärkeistä asioista keskustella ja antaa hali ennen kotoa lähtemistä. Ja edelleen me äidin kanssa aina halataan ja pussataan ranskalaisittain poskille. Vietimme oman äitini äitienpäivää päivää ennen piknikin parissa syöden pannukakkua, leikkien pihalla Adelinan kanssa ja naurukin kuului varmaan kilometrin päähän kun me sisarukset taas oltiin saman pöydän ääressä..

Ja nyt kun itse olen saanut seikkailla hetken tässä äitiyden ihmemaassa, oppia elämästä, vauvasta ja itsestäni uusia asioita, kasvaa henkisesti aikuisemmaksi ja ehkä myös varmemmaksi, on oman äidin opettamat asiat usein mielessä. Joskus valitsen tehdä eri tavalla, joskus kiitän mielessäni, että olen saanut oppia hänen tapansa jossakin asiassa. Äitiys on ikuista kasvamista, eikä siinä koskaan tule valmiiksi. En ainakaan usko niin, koska lapsi kasvaa ja roolit muuttuu. On tärkeää osata antaa tilaa, läheisyyttä, väistyä välillä ja antaa kokeilla omia siipiä. Mulle on tärkeää kertoa joka päivä miten paljon rakastaa (vaikka sitten 627x niin kuin minä Adelinalle kerron) ja olla tukena kun toinen sitä tarvitsee. On tärkeää opettaa, että vaikka raha on elämässä tärkeää, niin hyvinvointi, sosiaaliset taidot ja onnellisuus on paljon tärkeämpää. Ja on tärkeää opettaa lapselle, että hänestä voi olla mihin vain, jos hän vain luottaa itseensä ja tekee töitä sen eteen. 

Olen onnellinen, että saan olla äiti. Tällä hetkellä yksi lapsi tuntuu erittäin hyvältä ja pohdinkin usein miltä tuntuisi olla kahden lapsen äiti. Sen aika ei ole vielä, mutta toivottavasti ehkä joskus tulevaisuudessa. Toisaalta haluaisin kolmekin lasta lisää, toisaalta taas yhden lapsen kanssa kaikki on myös oikein hyvin. On ollut mahtavaa saada kasvaa äitiyteen, koska en vielä vuosi sitten tiennyt mitä tämä on. En voinut kuvitella tätä rakkautta, tunneskaalaa tai muutosta. Ja kun ensimmäinen äitienpäivä koitti, olin koko päivän hymy huulilla. Fiilis oli jotenkin erilainen, ihan kuin se päivä olisi jotenkin ollut taianomainen. Samalla kuitenkin mietin myös miten etuoikeutettu olen ja miten moni ei saa viettää äitienpäivää vaikka haluaisi tai on jopa menettänyt lapsensa. Teille ja kaikille äideille nostan hattua. Koska ilman äiteijä, ei olisi meitäkään.

Karoliina