Hulluus ja miten sitä voi helpottaa
Jokainen varmasti tietää tapauksen: nainen alkaa haluta lasta, ja raskautta yrittäessään ja toivoessaan muuttuu vartaloaan ja sen oikkuja tarkkailevaksi neurootikoksi. Lisäksi tämä ennen niin järkevä tietoyhteiskunnan jäsen tarttuu jokaiseen kuulemaansa (netistä lukemaansa) vippaskonstiin, jolla voisi edesauttaa raskautta, koska eihän sitä koskaan tiedä ja voihan sitä kokeilla.
Voi voi, tältä en ole säästynyt minäkään.
Kauheinta raskauden yrittämisessä on mielestäni epävarmuus, epätietoisuus ja vähäiset vaikutusmahdollisuudet. Vaikka pitäisi lantiotaan koko yön kattoa kohti, joisi sitä juuri oikeanmerkkistä greippimehua, kävisi vyöhyketerapiassa, akupunktiossa, kristallihoidoissa ja ennustajalla, vaikka ostaisi vitamiinihyllyt tyhjiksi ja istuisi illat punaviinilasi kädessä, raskaus ei silti välttämättä ala. Todennäköisyys vain on alunperinkin niin ärsyttävän pieni.
Paras tapa selvitä tuskailusta on varmaan hyväksyä se, että raskautumisen todennäköisyys oikeallakin ajoituksella on vain 15-20 %. Piste.
Tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa vaan helpotusta. Oma hulluuteni vaati tiedon sisäistämistä pienellä empiirisellä testillä. Laitoin pussiin neljä punaista ja yhden valkoisen nappulan. Valkoinen nappula symboloi tässä siis sitä 20 % prosentin todennäköisyyttä tulla raskaaksi yhdessä kierrossa. Sitten aloin nostelemaan nappuloita pussista ja laskin, kuinka monta kertaa minun piti nostaa ennen kuin sain sen himoitun valkoisen nappulan. Tulokset olivat lohduttavia: vaikka joskus oikea nappula saattoi nousta ensimmäisellä kerralla, useimmiten täytyi nostaa aika monta kertaa ennen oikea nappulaa. Joskus valkoinen nappula ei millään meinannut nousta, vaan piti yrittää tosi monta kertaa ennen kuin sain nostettua sen haluamani nappulan. Vaikka se valkoinen nappula koko ajan oli siellä pussissa, välillä sen saamiseen piti vain nähdä enemmän vaivaa.
Tämä varsin havainnollinen testi siitä, mitä 20 % todennäköisyys tarkoittaa, helpotti yrittämisestä aiheutuvaa turhautumista ja kärsimättömyyttä (ainakin hetkeksi). Tosin kovin järkeväksi en itseäni tuntenut nostellessani pussista erivärisiä nappuloita, mutta no, laitetaan syy biologisen kellon niskoille.