Hulluus ja miten sitä voi helpottaa

Jokainen varmasti tietää tapauksen: nainen alkaa haluta lasta, ja raskautta yrittäessään ja toivoessaan muuttuu vartaloaan ja sen oikkuja tarkkailevaksi neurootikoksi. Lisäksi tämä ennen niin järkevä tietoyhteiskunnan jäsen tarttuu jokaiseen kuulemaansa (netistä lukemaansa) vippaskonstiin, jolla voisi edesauttaa raskautta, koska eihän sitä koskaan tiedä ja voihan sitä kokeilla.

Voi voi, tältä en ole säästynyt minäkään.

Kauheinta raskauden yrittämisessä on mielestäni epävarmuus, epätietoisuus ja vähäiset vaikutusmahdollisuudet. Vaikka pitäisi lantiotaan koko yön kattoa kohti, joisi sitä juuri oikeanmerkkistä greippimehua, kävisi vyöhyketerapiassa, akupunktiossa, kristallihoidoissa ja ennustajalla, vaikka ostaisi vitamiinihyllyt tyhjiksi ja istuisi illat punaviinilasi kädessä, raskaus ei silti välttämättä ala. Todennäköisyys vain on alunperinkin niin ärsyttävän pieni.

Paras tapa selvitä tuskailusta on varmaan hyväksyä se, että raskautumisen todennäköisyys oikeallakin ajoituksella on vain 15-20 %. Piste.

Tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa vaan helpotusta. Oma hulluuteni vaati tiedon sisäistämistä pienellä empiirisellä testillä. Laitoin pussiin neljä punaista ja yhden valkoisen nappulan. Valkoinen nappula symboloi tässä siis sitä 20 % prosentin todennäköisyyttä tulla raskaaksi yhdessä kierrossa. Sitten aloin nostelemaan nappuloita pussista ja laskin, kuinka monta kertaa minun piti nostaa ennen kuin sain sen himoitun valkoisen nappulan. Tulokset olivat lohduttavia: vaikka joskus oikea nappula saattoi nousta ensimmäisellä kerralla, useimmiten täytyi nostaa aika monta kertaa ennen oikea nappulaa. Joskus valkoinen nappula ei millään meinannut nousta, vaan piti yrittää tosi monta kertaa ennen kuin sain nostettua sen haluamani nappulan. Vaikka se valkoinen nappula koko ajan oli siellä pussissa, välillä sen saamiseen piti vain nähdä enemmän vaivaa.

Tämä varsin havainnollinen testi siitä, mitä 20 % todennäköisyys tarkoittaa, helpotti yrittämisestä aiheutuvaa turhautumista ja kärsimättömyyttä (ainakin hetkeksi). Tosin kovin järkeväksi en itseäni tuntenut nostellessani pussista erivärisiä nappuloita, mutta no, laitetaan syy biologisen kellon niskoille.

Kommentit (5)
  1. Tervetuloa seuraamaan, Viljamato ja pinklady! Kiva löytää myös teidän bloginne 🙂

    Näinhän se tosiaan on, että kaikilla sitä valkoista nappulaan ei ole pussiin laitettu ollenkaan, ja joillain niitä punaisia on tosi paljon enemmän kuin yleensä. Mut jos tarpeeksi kauan nostelee tyhjiä, kannattaa kurkata pussiin ja tutkia tilanne. Onneksi lääkärit osaa pussin sisältöön vaikuttaa 🙂

    Aika lailla samoissa ajoissa mennään yrityksen kanssa, meillä oli juurikin vuosi sitten eka keskenmeno, josta yritys sitten lähti. Mukava löytää ihmisiä, joilla pyörii samanlaiset asiat päässä.

    Kovasti onnea teidän yrityksiin, ja pinkladylle tsemppiä neuvolaan soittamiseen, tiedän tuskasi!

     

     

  2. Tää kuulostaa just sopivan hullulta minullekin, täytyypä viikonloppuna kokeilla 🙂 Ja on se vaan turhauttavaa, kun ei asioille pysty itse paljoa tekemään.

    Meitä yrittäjiä tuntuu olevan Lilyssä aika paljon, olipa kiva että löysin sinutkin, sait uuden seuraajan 🙂 Meillä on yrityksen suhteen sama tilanne, eli parin viikon kuluttua olisi yrittämisen vuosipäivä ja tämän kierron päätyttyä lähestyn neuvolaa, kävi miten kävi. En ole saanut soitettua aikaisemmin, vaikka kovasti olen aikonut jo heinäkuusta saakka. Se tuntuu jotenkin niin musertavalta, varsinkin kun tosiaan saattavat vielä tässä vaiheessa käännyttää pois tekemättä mitään :/

    Olen hengessä mukana!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *