Ahdistaa

Olinko se minä, joka viime viikolla kirjoitti, että on kevyt mieli? Jos sellainen silloin todella oli, se taisi hävitä samalla kun painoin julkaisunappia.

Viime viikonlopusta lähtien olen ollut äärettömän ahdistunut. Itkuinen ja surullinen. Sitä ei parantunut ollenkaan se, kun viimeinen toivo siitä, ettei meidän tarvitsisikaan mennä OYS:iin, tipahteli vessanpönttöön. Nyt viikon päästä maanantaina oleva ensikäynti on väistämätön ja täyttä totta.

Olen kehittänyt itselleni kauhean huolen siitä, miten saan lääkäriajat sovitettua yhteen töitten kanssa. Jo ensikäyntiä varten minun pitää ilmoittaa olevani poissa, ja se ahdistaa. Minun töitäni ei pysty tekemään jälkikäteen, vaan minulle pitää aina hommata sijainen. En todellakaan halua olla joka viikko ilmoittelemassa, että pitäisi taas päästä lääkäriin. Voi jospa vaan saisin polikäynnit sellaisiin aikoihin, ettei mene töitten päälle! Katselin jopa yksityisen klinikan hintoja, koska ajattelin, että siellä saa paremmin itse vaikuttaa lääkäriaikoihin.

Jostain kumman syystä ensikäynti itsessään ei jännitä. En pelkää ollenkaan, että paljastuisi jotain kamalaa. Olen ihan varma, että kaikki näyttää normaalilta eikä mitään syytä löydy, ja meidät laitetaan selittämättöminä inseminaatioon. Olen laatinut jo suunnitelman, kuinka inssien jälkeen menemme julkiselle IVF-jonoon, mutta käymme kuitenkin jonottaessamme ensimmäisen IVF:n yksityisellä.

Tiedän, ettei näitä kannattaisi ajatella ja stressata etukäteen, mutta voisiko joku kertoa, miten se onnistuu?

 

Kommentit (12)
  1. Tsemppiä odottamiseen! Meillä myös ensimmäinen polikäynti tulossa juurikin tulevana maanantaina… Raportoithan, kuinka sujuu, on mielenkiintoista kuulla, millaisin eväin lähdette Oysista, voi verrata vähän tätä pohjoisen-etelän toimintaa ja jonoja, hoitosuosituksia jne. Jos ei tästä mitään muuta iloa saa irti, niin ainakin tällaista semi-tieteellistä tilastointia 😉
    Ja itsekin kerroin pomolle (samalla alalla käsittääkseni ollaan), että mahdollisesti on tulossa ”yksityisasioiden” poissaoloja, ja kerroin siis syynkin – toivotti tsemppiä ja onnea. Että ymmärrystä onneksi täällä löytyy ainakin toistaiseksi.

    1. Hei! Tsemppiä teillekin käyntiin! Mua ainakin jännittää kyllä jo hulluna… Raportoin varmasti käynnistä, ja tulehan sinäkin kertomaan omia kokemuksia. Kiva olisi kuulla, miten muilla hommat etenee 🙂

      Onpa kiva, että sait jaettu pomon kanssa tuon asian! Helpottaa varmasti, kun ei tarvi miettiä, miten käyntejä selittää. Itse en kyllä tuohon pysty, ensinnä tietty siksi, että oon määräaikainen, joten lapsiaikeita en haluaisi töissä jakaa, ja sen lisäksi mulla on kolme (!) esimiestä, joiden kanssa joudun töistäni sopimaan, ja noin monelle en kyllä halua jakaa tätä asiaa..

  2. Halusin vain rohkaista, että nythän te kohta olette hyvissä käsissä. 🙂 Meillä selittämätöntä lapsettomuutta oli lähes kolme vuotta, mitään syytä ei löytynyt. Kun sitten pääsimme hoitoihin, ekasta inssistä (!) tärppäsi, ja tuolla tuo ihana lapsi nyt nukkuu. Inssissähän on aina huonot onnistumisprosentit, mutta kyllä niistäkin voi onnistua! Itsekään en olisi uskonut tätä lopputulosta niin pitkän lapsettomuuden jälkeen.

    Tarkoitus olisi aloittaa sama rumba uudestaan, mikäli sisarus ei tärppää parin kuukauden sisällä… Tsempit sinne!

    1. Kiitos rohkaisusta! Kylhän nämä tällaiset tarinat piristää mieltä 🙂 itelläkään ei tuohon inssiin hirveenä luottoa löytyny, mutta nyt kun on kuullut onnistumistarinoita, niin alkaa vähän olla toiveikkaammat fiilikset. Tosiaan hyviin käsiin toivottavasti pääsemme! 

      Toivotan kovasti onnea teille, että saisitte pian toisen alulle!

       

       

       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *