Äitienpäivä

Sunnuntai-iltana puhelimessa minä ja mummoni:

Minä: No mitenkäs teillä on äitienpäivä mennyt?

Mummo: Hyvin on mennyt, oli niin mukava, kun oli näitä lapsenlapsenlapsia käymässä tässä, näitä pikkutyttösiä! Minä äitiltäs kysyinkin, että onko se kateellinen, kun muilla on vaan näitä lapsenlapsia ja se joutuu muitten lapsenlapsia paijaamaan. Se sanoi, että kyllähän se on ja eihän sitä tiedä, tuleeko se koskaan mummuksi.

Minä: Niin no, eihän sitä tiedä, voihan sitä…

Mummo: Niin minä sanoinkin, että nuoria ihmisiä, ehtivät vielä. Niin, jos siis haluavat!

Minä: Niin eihän sitä tiedä, sen näkee sitten…

 

Voi mummo, ethän sinä pahalla, mutta satutti se silti. Miten sinä voisit ymmärtää, kuuden lapsen äiti, joka taisi saada lapsia enemmän kuin olisi ehkä jaksanutkaan?

 

 

Kommentit (4)
  1. Tääläkin oli vähän haikeat fiilikset äitienpäivänä, kun ei vieläkään itse päässyt sitä päivää viettämään. Eipä nuo kommentit ole koskaan mukavia kuultavia, varsinkin kun toinen kärsii lapsettomuudesta ja itsellä ei ole mitään varmuutta siitä, tuleeko sitä koskaan äidiksi. Toivottavasti kuitenkin meidänkin päivä koittaa vielä!

    Tsemppiä! 🙂

    1. Kiitos, samoin sinne! Kyllä mekin varmasti saamme päivämme, ja se tuntuukin silloin miljoona kertaa paremmalta 🙂

  2. <3 Välillä sitä toivoo, että todellisuudessa olisi joku viive, jolla voisi suodattaa kaikki ei-toivotut kommentit. Kyllähän tässä nahka parkkiintuu, mutta viiltää se kuitenkin joka kerta. 

    Voi kun lapsensaaminen olisikin vaan omasta tahdosta kiinni!

     

    1. Niin, ja voi kun kaikki ymmärtäisivät, ettei se kaikilla ole omasta tahdosta kiinni!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *