God laughs at the plans of man

Eräänä päivänä radiossa:

”Mä voin suunnitella mun koko elämän
vaimon ja viran ja talonkin
Mut kaikki menee toisin
joku suunnittelee mua paremmin”

Täytyy uskoa tuohon. Tässä vaiheessa lapsettomuuskoettelemustani minä vielä uskon tuohon. Jos kaikki olisi mennyt niin kuin suunnittelin, meillä olisi nyt melkein vuoden ikäinen lapsi. Mutta sen sijaan minulla on työ, huiput työkaverit, uusi mahtava harrastus, kuusi uutta maata vierailtuna, lisäpätevyyden opiskelut menossa, eilisen hauskan illan aiheuttama kepeys sekä kaikki mahdollisuudet tulla vielä äidiksi.

Onhan sekin jo paljon!

Jos nyt saisin valita, otanko sen yksivuotiaan lapsen vai tämänhetkisen tilanteeni, en varmaankaan antaisi tätä pois. Jos olisin saanut valita sen ennen tätä kaikkea, olisin varmasti valinnut helpomman tien. Mutta nyt, kun on kuljettu pitkä matka tähän pisteeseen, en antaisi lapsettomuuttani pois. En nyt, kun edessä on vielä niin paljon mahdollisuuksia. En nyt, kun vielä uskon, että tälläkin on tarkoitus.

Lapsettomuuspolilla käynnin jälkeen olen ollut koko ajan hyvällä mielellä. Vaikka olen ajatellut lapsettomuutta ja hoitoja, en ole stressannut enkä ahdistunut. On ollut kaikkea muuta kivaa, ja välillä koko lapsettomuus on tuntunut jopa yhdentekevältä. Näin on hyvä; nautin tästä niin kauan kuin se jatkuu.