Helpompi hengittää

On kevät ja kevyt mieli.

Lomamatkalla join viiniä ja päästin hiukan irti tästä. Töihin palattuani ollaan esimiehen kanssa jo puhuttu ensi syksyyn liittyvistä töistä. Sen keskustelun jälkeen sain itseni kiinni ajattelemasta hassua ajatusta:

Enpä ihan vielä tulisikaan raskaaksi. Vielä pari kuukautta ja sitten vasta. Niin ettei tarvisi kesken syksyä jäädä pois.

En tiedä, saako näin ajatella, kun on ensin ikuisuudelta tuntuvan ajan itkenyt lapsen perään (ja vielä julkisesti). Mutta kun tykkään työpaikastani. Haluan olla siellä töissä jatkossakin. Haluan hitsautua kalustoon niin, että minut huolitaan takaisin äitiysloman jälkeenkin. Koska meillä on töissä kaikkea kivaa: huumoria, hyviä tyyppejä, harrastusiltapäiviä, illanviettoja ja viikonloppumatkoja. Kaikkea sellaista, mikä ei riitä elämänsisällöksi, mutta mikä kuitenkin piristää arkea.

Toivottavasti ajattelen näin vielä ensi viikollakin, kun uusi kierto alkaa.

 

 

 

Kommentit (5)
  1. Tuttuja ajatuksia. Ja osittain myös niin hävettäviä ajatuksia… Ei näin saisi ajatella. Entä jos näiden ajatusten takia lasta ei kuulukkaan? Tai jos lapsi ilmoittaisi nyt tulostaa, osaisinko iloita siitä? Niin, ja jos lapsi saisi alkunsa nyt lähiaikoina, tulisi laskettuaika olemaan joulukuussa ja mielummin haluaisin lapseni syntyvän alkuvuodesta, lokakuun alkuun mennessä. Onko syntymäajankaan suhteen oikeutta esittää toiveitaan, kun pitäisi olla kiitollinen kunhan vain saisi sen oman lapsen?!

    Ja mikäänhän ei estä odottamasta sitä paria kuukautta, mutta oman historian tuntien ei haluaisi kuitenkaan hukata yhtäkään mahdollisuutta… Nyt kun näyttäisi siltä, että keho olisi valmis ja esteetön raskautta ajatellen. Eiköhän se mielikin sieltä tulisi sitten perässä…

    1. Sepä se kysymys taitaa juuri olla, että jos lapsen saaminen on muutenkin hankalaa, saako silloin olla ranttu sellaisten asioiden suhteen kuin vaikka syntymäaika tai sukupuoli, mitkä on loppupeleissä aika pikkujuttuja. Mun mielestä noita saa miettiä myös meikäläisetkin, miettiihän niitä muutkin. Eihän siihen kuitenkaan voi ajatuksilla vaikuttaa, mitä saa. Uskon myös, että tämmöset pikkujutut jää ajatuksissa taka-alalle, jos sattuisi käymään niin, että lapsi ilmoittais tulostaan 🙂

  2. Tuttuja ajatuksia! Mullakin tulee välillä hetkiä, et mietin et toisaalta sais se vauva tulla vähän myöhemmin..ja sit tulee heti kauhee morkkis, et apua saanko mä näin miettiä tässä tilanteessa..mut oon kyllä sitä mieltä että saa. Ei sitä voi lopettaa elämästä kuitenkaan. Ja elämässä on niin paljon kaikkea muutakin kuin vauvoja 😉

    1. Kyllä munkin mielestä saa ajatella välillä muutakin kuin sitä vauvatoivetta. Se on sitäpaitsi ihan tervetullutta vaihtelua, josta kannattaa nauttia, sillä pian kuitenkin alkaa surettaa se, ettei vauvaa kuulu!

      1. Sinäpä sen sanoit. Itse huidoin viime viikon menemään jossain kevätövereissä ja hyvissä fiiliksissä, kunnes taas tänään tuli pohja yllättäen vastaan ja surullinen olo. Tsemppiä ja toivottavasti hyvät fiilikset jatkuu!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *