Lapsettomuuden alku

Minä ja mieheni olemme yrittäneet lasta kohta vuoden. Syyskuussa saamme virallisesti kutsua itseämme lapsettomiksi. Sen takia haluan kirjoittaa tänne: käsitelläkseni ajatuksia, joita tämä väistämättä kipeä aihe herättää. Olen lukenut paljon lapsettomuusblogeja. Taisin aloittaa ne jo, kun lasta ei puolen vuoden jälkeen kuulunut. Sujuhdin siihen maailmaan aika syvälle, ja muiden tekstit ovat antaneet minulle vertaistukea. Se, mikä on myös antanut toivoa tulevasta, on monien lapsettomuusblogien vaihtuminen odotusblogeiksi.

Tällä hetkellä ajattelen, että lapsettomuus on meille vain väliaikainen tila. Tilastollisen todennäköisyydenkään mukaan kaikki eivät voi saada lasta heti, kun haluavat, ja me nyt vaan satumme olemaan ne, jotka joutuvat odottamaan. Tällä ajatuksella yritän huojentaa omaa mieltäni, mutta totta puhuakseni ei se tee odottamisesta ja jatkuvaa toivomista ja pettymistä kovin paljon helpommaksi. Mutta odottaa minun täytyy, kärsivällisesti. (Ja siinä odotellessani kokeilla kaikki mahdolliset vippaskonstit, sillä pakkohan sitä jotain on tehdä asian eteen.)

Tietenkään minäkään en voi säästyä siltä pelolta, että lasta ei koskaan tulisi. Jos tässä virallisesti lapsettomaksi siirtymisessä on kriisinsä, niin en osaa edes kuvitella sitä kriisiä, jossa joutuisi luopumaan ajatuksesta omasta lapsesta. En tiedä, miten siitä voi selvitä.

Ensi viikolla soitan meille ajan lääkärille.

Kommentit (13)
  1. Hei! Löysin blogisi vasta nyt, mutta jään kyllä seuraamaan. Tuttu aihepiiri täälläkin: meillä kesti neljä ja puoli vuotta ja kolme koeputkihoitoa, ennen kuin ”Eddie” kesti matkassa. Toivottavasti teidän odotusajastanne tulee paljon lyhyempi!

    1. Hei, ja mukava jos jäät seuraamaan 🙂 Minäkin olen lueskellut teidän tarinan läpi. Paljon onnea suloisesta pojastanne! Pitkä oli teillä(kin) odotusaika, mutta onneksi tulos oli mitä parhain. Tällaisia tarinoita on aina lohdullista lukea, vaikka itse vielä alussa onkin. Lisäksi sun blogia lukiessa tulee aina vähän ikävä Englantiin, missä asuin vähän aikaa vuosia sitten 🙂

      1. Kiitos! 🙂 Mahtavaa jos meidän tarina tuo toivoa muillekin. Siksi aloinkin kirjoitella alunperin tänne enkä pöytälaatikkoon.

  2. Kiitos kommenteista! Vau, joku lukee minun juttuja ja vielä ymmärtää, tuntuupa kivalta 🙂

    MinNea, sinun blogia olenkin jo jonkin aikaa lukenut, ja iloinnut juuri siitä, että noin pitkän yrittämisen jälkeen saitte tyttönne. Tuollaiset tarinat liikuttavat ja saavat uskomaan onnelliseen loppuun 🙂

    Norppa85, tuokin on tuttu tarina 🙂 Mukava, että teille kävi lopulta noin. Sitähän tässä itsellekin toivoo!

    Baby Bubble, kiitos ja mukava, jos alat seurata:) Onnea kovasti kakkosen saamiseen! Toivotaan, että hoksaa saapua nopempaa kuin isoveljensä! Tosiaan nuoruus ei aina tarkota, että vauva napsahtais heti, mut on se mukavampi ootella nyt kuin esim. kymmenen vuoden päästä.

    Tindeka, kiitos tervetulotoivotuksista, ja kiva kun luet 🙂 Itse oon kanssa miettinyt, että oonko turhan pessimisti, kun jo aikaa sitten otin selvää lapsettomuushoidoista ja tiesin kaikki clomeista ICSI:in, mutta minkäs sille voi, jos on sellanen tyyppi, jolla pitää aina olla vaihtoehdot etukäteen selvillä. Ja sehän on oikeastaan vaan helpottavaa tietää, että apuja löytyy 🙂

     

    1. Nyt vasta huomasin tämän vastauksen! Ihanaa jos olet saanut toivoa meidänkin tarinastamme, se on kuitenkin yksi niistä syistä miksi kirjoitan! <3 Toivottavasti kirjoitukseni ”viihdyttävät” jatkossakin 🙂

      Teitä jään ainakin seuraamaan!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *