Luonnonvalintaa?

Törmäsin jokin aika sitten biologian oppikirjassa luonnonvalinnan käsitteeseen. Mahanpohjassa kouraisi. Sitäkö tämä on? Survival of the fittest. Siksikö me ei saada lapsia, koska me kuulutaan häntäpään porukkaan, jonka ei kuulukaan jatkaa sukua? Paha mieli jäi kiertämään rintalastan alle.

Kunnes mietin tarkemmin, mitä luonnonvalinta tarkoittaa. Ja silloin tajusin, ettei sillä voi selittää meidän ongelmia. Luonnonvalinta on sitä, että parhaiten ympäristöönsä soveltuvat yksilöt pärjäävät ja lisääntyvät, kun taas ympäristöönsä soveltumattomat yksilöt kuolevat eivätkä geenit jatku. Tällä tavoin laji kehittyy ympäristönsä mukaan. Ihmiset ovat lajina sopeutuneet elämään kaikenlaisissa oloissa ja pitämään huolen myös heikoimmista yksilöistä. Luonnonvalinta on varmasti johtanut ihmislajin ainutlaatuisuuteen, mutta se on tuskin pitkään aikaan ollut lajin jatkuvuutta määrittävä tekijä.

Luonnonvalinnan teorian mukaan parhaiten ympäristöönsä sopeutuvat yksilöt pärjäävät. Uskallan väittää, että me kuulumme tuohon ryhmään. Olemme fyysisesti ja psyykkisesti terveitä. Hyödytämme ympäröivää yhteiskuntaa tekemällä töitä. Osaamme huolehtia hyvin asioistamme emmekä ole niitä penaalin tylsimpiä kyniä. Olemme siis sopeutuneet hyvin ympäristöömme, ja jälkeläisillämme olisi varmasti hyvät lähtökohdat pärjätä elämässään, niin geneettisesti kuin muutenkin. Miksi ihmeessä luonto estäisi kahden terveen, tavallisen ihmisen lisääntymisen?

Luonnolla ei ole mitään suunnitelmaa. Se on yksi suuri sattumusten sarja. Joskus lisääntymiselimiin sattuu tulemaan joku pikku bugi, joka aiheuttaa suurta surua, mutta luonnonvalintaa se ei ole.

 

Kommentit (6)
  1. Ensimmäinen samanlainen
    24.3.2015, 19:52

    Hei,
    eksyin lukemaan kirjoituksiasi ja näin äkkilukemalta näytät pohtivan paljolti samoja aiheita, joita itse olen pyöritellyt 3,5 yritysvuoden aikana päässäni. Tässä ajassa olen oppinut itsestäni niin paljon, että ellen olisi samalla kärsinyt, pitäisin tätä positiivisena elämänvaiheena. Mutta, varsinaisesti positiiviseksihan näitä koettelemuksia ei kuitenkaan saa väännettyä parhaimmallakaan tahdolla.

    Haluan kuitenkin kertoa sulle yhden tärkeän oppimani asian: tällaiset asiat eivät ole rangaistuksia mistään. On turha kiduttaa itseään miettimällä, maksaako tässä jostakin jo tehdystä/saadusta tai ehkä jostakin tulevasta etukäteen. Ei, vaan tämä on vain epäreilua, ilman mitään syytä. Kertakaikkisen epäreilua, mutta sitä elämä välillä on. Elämän epäreiluudesta näkee todisteita joka puolella, vaikkahan sitten tilanteita maailmalla ajatellen. Toki, se ei paljon mieltä lämmitä kun sattuu sekä fyysisesti että henkisesti, ja silloin ei huvita muiden murheisiin omiaan verrata.

    Itse olen kuitenkin huomannut, että pelkän oman navan ajattelulla ei pääse mihinkään. Tai ehkä pääseekin, mutta se ei ainakaan helposti johda sellaiseen tilaan, mikä auttaisi havainnoimaan ympäristöstään ja itsestään energiaa ja valoa tuottavia seikkoja. Toki, suru ja raskaat kokemukset tulee käydä läpi ja työstää, se on ensisijaisen tärkeää. On maltettava antaa itselleen aikaa kerätä jaksamista ja ymmärrystä jokaisen pettymyksen jälkeen. Mutta, lopulta kokonaisuus ratkaisee. Tämä jatkuva haave ajatuksissa on yksi lähestymisnäkökulma osaan elämää. Ei suinkaan ainoa, eikä koko elämään. Uusia ajatuksia ja haaveita syntyy, kun niille on valmis antamaan tilaa ja aikaa. Toivon, että sä voit hyvin ja olet murheista huolimatta kokonaisuudessaan onnellinen. Esittelytekstisi ”hassuttelu ja höpsöttely” miehesi kanssa kuulostaa hyvältä. Elämässä ei ole harjoittelukierroksia ja siksi on hyvä miettiä, kuinka tavoitteisiinsa haluaa pyrkiä eli minkälaisen ainutlaatuisen seikkailun haluaa kokea.

    1. Viisaita ajatuksia! Näkee, että olet kärsimyksestäsi saanut oppeja ja viisautta. Ehkä minäkin yllän joskus moisiin oivalluksiin. Nyt kuitenkin tuntuu, että en pysty muuhun kuin vellomaan omassa pahassa olossani… Vaikka välillä toki olen tässä aaltoliikkeessä siellä aallonharjalla, josta näkee kauemmas ja laajemmin. Kiitos kuitenkin muistutuksesta, että lapsen saaminen ei ole kaikki (vaikken sitä nyt kyllä ihan uskokaan)!

  2. Luin blogiasi omaan ahdistukseeni. Kiitos kirjoituksistasi. On hyvä todellakin tietää, ettei ole yksin ongelmansa kanssa. Meillä kaksi vuotta ja toinen toinen Letrazol-kuuri takana.. Tänä aikana ystäville ja sukulaisille syntynyt yhteensä yhdeksän lasta.

    1. Voimia matkallenne! Toivottavasti siitä ei tule pitkä eikä kivinen. Vaikka tulisikin, niin siihenkin tottuu…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *