Miten meille käy?

Tämä oli yksi näistä viikonlopuista. Suruviikonloppu. Olen itkenyt, maannut sohvalla ja lukenut blogeja ja keskusteluita. En mennyt juhlimaan halloweenia. Elämässäni on nyt tarpeeksi horroria muutenkin, enkä jaksanut nähdä ketään tai edes pukeutua asianmukaisesti. Olisin toki voinut hyödyntää tosielämäni kauhuja ja pukeutua negatiiviseksi raskaustestiksi. Mikä voisi olla pelottavampaa? Olisin varmasti alkanut itkemään joka kerta peiliin katsoessani.

Olen lukenut paljon vanhoja lapsettomuusblogeja, sellaisia, joissa on lopulta onnistuttu. Olen itkenyt niitä tarinoita ja vielä enemmän sitä lopulta tullutta onnea. He selviytyivät, vaikka olivat siellä missä minä olen nyt. He selviytyivät, koska onnistuivat. Sitten on niitäkin tarinoita, joissa on kaivattu yli kymmenen vuotta eikä kaipaus ole täyttynyt. On niitäkin, jotka ovat jääneet ilman, kokonaan. Siksikö, etteivät ole jaksaneet käydä läpi sitä kaikkea ja ovat luovuttaneet? Vai ovatko hekin tehneet kaikkensa ja kääntäneet joka kiven, mutta silti elämällä ei ole ollut tarjota kuin pettymyksiä?

Miten meille käy?

everything will be ok in the end. if it's not ok it's not the end.

 

Kommentit (6)
  1. Lähetän teille molemmille voimia valitsemallanne tiellä! Kolme epäonnistunutta hoitoa läpikäyneenä tiedän miltä se tuntuu. Minua ja miestäni ei voida enää auttaa, mutta toivon parempaa onnea teille. Meidän elämä jatkuu kahdestaan ja kolmen hoitosumussa menneen vuoden jälkeen lopullinen lapsettomuustuomio tuntuu jopa helpottavalta. Jatkuva toivominen ja taas pettyminen on kaikkein pahinta!

    1. Kiitos!

      Surullista kuulla, että te jouduitte käymään hoidot turhaan läpi :'( Sitä en toivoisi kenellekään!

      Toivon kovasti kaikkea hyvää ja kevyttä elämäänne nyt kun hoidot ovat takana. Toivottavasti saatte jättää surun taakse ja siitä kasvaa jotain hyvää ja kaunista. En tiedä, meneekö se niin, mutta toivon silti..

       

  2. Voimia tähän hetkeen. Todella toivon, et teidän tarina päättyis niin kuin toivotte. Täälläkin mennään taas jossain pohjamudissa. Tuntuu, että kaikki sikiää ympärillä ja itse edelleen vaan elää tätä painajaista. Tsemppiä hurjasti teille! Toivottavasti pimeän talven keskellä olis niitä valonpilkahduksia!

    1. Kiitos kun toivot <3

      Nämä pohjamudat on kyllä kauheita. Luulin, että pohja olisi jo tullut vastaan, mutta näköjään aina voi vajota alemmas.

      Tsemppiä teille myös! Jaksaa, jaksaa…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *