Mutkia matkassa

Ovulaatiotestin viivat eivät sitten koskaan tummuneetkaan. Se ainoa juttu, mikä tässä hommassa on aikaisemmin toiminut (ja vielä päiväntarkuudella), alkoikin sitten reistailemaan. Hienoa! Itse taidan tosin olla siihen syypää, sillä söin alkukierrosta minidisperiiniä kohdun limakalvoa paksuntamaan. Valtameren takaisten keskustelupalstojen mukaan se saattaa viivästyttää ovulaatiota, ja toivottavasti tämä on syynä tälle poikkeuskierrolle. Tutut ovisoireet onneksi kuitenkin bongasin, mutta vasta pari päivää oletettua myöhemmin, ja tietenkin tikut loppuivat niin, etten kerennyt saada dokumenttia asiasta. Olin jo kerennyt aloittaa lähes hysteerisen itkun kadonneen ovulaation perään, kun oireet onnekkaasti ilmestyivät samalla sekunnilla ja sain kuivata kyyneleet.

Edessä on tuskaiset kaksi viikkoa. Tämä on se vaihe, jota eniten inhoan tässä oravanpyörässä. Piinaviikot todella kuluttaa ainakin minun psyykettäni. Jopa uuden kierron alkamisesta johtuva pettymys on helpompi kestää kuin tämä tulosten odottaminen. Viheliäinen mieli on taas alkanut toivomaan, että josko nyt meillä kävisi tuuri. Se tekee mielikuvaharjoituksia positiivisen raskaustestin tekemisestä, vaikka kuinka yritän kieltää sitä ja tuputtaa mielikuvia menkkojen saapumisesta. Toivon ja pettymyksen välinen taistelu on taas käynnissä. Nähtäväksi jää, kumpi voittaa.

Kommentit (3)
  1. Kiitos tsempistä, kyllähän tästäkin selviää. Enää viikko ois odotettava 🙂

    Itsekin oon huijannut itseäni tuolla ”se tulee silloin kun sitä vähiten odottaa”-jutulla 🙂 Ei ole toiminut yllättäen. Nytkin ostin jo hirveen kasan ovistestejä tuleviin kiertoihin, osittain sillä ajatuksella, että niitä ei sitten tarvitsisikaan. Pöljä mikä pöljä 🙂

  2. Omaa kommenttiasi lainatakseni, tämä kuullostaa niin tutulle 🙂

    Vaikka ne toiveet elävätkin jossain positiivisessa sopukassa, niin pessimistinen pettymyksen odotus piinaa. Vaikka pettymys on pettymys, niin silti se katkaisee sen piinan hetkeksi, ja optimistisempi odotus saa vallan tässä mainitsemassasi oravanpyörässä… Ainakin hetkeksi.

    Ja se, että minulla on tällä hetkellä edes pieniä toivonkipinöitä, on jo suorastaan itsensä kiduttamista. Todennäköisyys on kuitenkin hyvin pieni. Jostain syystä kuitenkin googletin sormet syyhyten raskautumisen todennäköisyyttä keskeytetyn yhdynnän seuraksena (tätä hyvinkin ”varmaa” keinoa ollaan siis käytetty meidän ”tauon” ajan). Jotta tästä piinasta pääsisi eroon, niin ehkä olisi syytä harkita varmempaa ehkäisyä. MUTTA kai tässäkin on joku tietoinen itsensä huijaus meneillään jättämällä mahdollisuus sille, että ehkä se tulee silloin kun sitä vähiten odottaa… In my dreams!

    Tsemppiä sinulle piinaavaan toivon ja pettymyksen taisteluun! Tulee vielä päivä jolloin pettymys väistyy tieltä häntä koipien välissä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *