Näkemyseroja

Mieheni kävi tällä viikolla lapsettomuuspolilla antamassa oman näytteensä. Kun hän kertoi kokemuksen kiusallisuudesta, tuli mieleeni yksi kysymys: ”Niin siis olithan tietoinen, että voit joutua tekemään tuon monta kertaa uudestaan, kun hoidot alkaa?”

Ei ollut. Ensimmäinen vastakysymys oli ”Ai miksi?”. Kävi ilmi, että mies kuvitteli kaksi vaihtoehtoista etenemistapaa lapsettomuushoidoissa: 1) Hän saa kuulla, että hänen tavaransa on täysin kelvotonta ja se on sitten siinä. 2) Hän saa joitain lääkkeitä, jotka parantavat spermaa.

Käskin lukea polikutsun kanssa saapuneen vihkosen nimeltään Hedelmöityshoidot. Voisin vaikka vannoa, että olemme joskus käyneet keskustelun siitä, millaisia hedelmöityshoidot käytännössä ovat.

Täytyy myöntää, että olen hiukan ärtynyt. Minä käytän aikaa ja vaivaa tiedon etsimiseen ja hän ilmeisesti taas ei. Miksi minun täytyy olla se joka on aina perillä kaikesta ja tietää kaiken?

Ihanaa kuitenkin, että jo ensi viikolla saa soitella sperma-analyysin tuloksia. Mua ei jännitä, sillä uskon, että se on aivan hyvää. Miestä taas taitaa jännittää.

Kommentit (7)
  1. Hei Amalia! Google minutkin tänne johdatti, ja sitten se oli menoa. Luin äkkiä kaikki tekstis läpi, ja välillä tuntui kuin olis omaa päiväkirjaansa lukenu.

    Sun sanojas lainaten mulla oli just eilen tällanen olo:
    ”Raskauteen en usko, koska yhtään ei ole sellainen olo. Mutta vaikka kuinka huudan ”En usko, en usko, en usko!”, silti joku pieni ääni takaraivossa kuiskailee, että josko sittenkin. Se on se toivon perkele.”

    Ja tänä aamuna testitikku kädessä ajattelin tähän tapaan:
    ”Olinpa typerä! Tietenkin se oli negatiivinen.”

    Suunnilleen viikon päässä siintää ensimmäinen lääkärikäynti. Kahden viikon päässä yrityksen aloituksen vuosipäivä.

    1. Hei, kommenttisi lämmitti mieltäni! Välillä hämmästyttää, miten moni tässä samassa tilanteessa onkaan, sillä eihän tähän oikeassa elämässään juuri törmää. 

      Toivon teille kovasti onnea ja tsemppiä tutkimuksiin ja hoitoihin, jos sinne päädytte!

  2. Löysin tänään blogisi, yhteisen ystävämme Googlen avustuksella, ja oli pakko lukea kaikki postaukset läpi. Kirjoitat sanoilla, jotka olisivat voineet tulla suoraan minun kynästäni – samassa suossa siis rämmitään eteenpäin.

    Täälläkin reilu vuosi takana onnistumisen odottelua, jatkoselvittelyihin maaliskuulla. On lohduttavaa lukea samoja asioita läpi käyvien ajatuksista, ja saada voimaa arjen pienistä oivalluksista. Toivotaan, että meille kaikille annetaan vielä mahdollisuus olla joku päivä äiti sille omalle pikkuiselle =)

    Toiveikasta kevään jatkoa, minusta sait blogillesi uuden lukijan!

    1. Kiitos kommentista, tämmöiset lämmittää kovasti mieltä ja antaa mulle vuorostaan voimia! Samassa tahdissa mennään, meilläkin ensi kuussa ensikäynti alan lääkärillä. Kovasti onnea yritykseen teille ja voimia suossa rämpimiseen – eipä se kestäisi enää kovin kauaa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *