Neljä kuukautta

Kaksi kuukautta on aika, jonka tuoresiirron jälkeen joutuu odottamaan pakastesiirtoa.

Neljä kuukautta on aika, jonka me jonotimme julkisen IVF:ään.

Kuusi kuukautta on aika, joka meillä kului ensimmäisestä lääkäriin hakeutumisesta lapsettomuuspolin ensikäyntiin.

Kahdeksan kuukautta on aika, jonka vietimme koeputkihoidoissa ennen tätä raskautta. 

12 kuukautta on aika, jonka yritimme ennen kuin hakeuduimme hoitoihin.

14 kuukautta on aika, jonka olimme kaiken kaikkiaan lapsettomuuspolin asiakkaita.

33 kuukautta on aika, jonka odotimme raskaaksituloa ja kaipasimme omaa lasta.

 

Nyt meidän täytyy odottaa neljä kuukautta siihen, että pieni poikamme syntyy. Neljä kuukautta! Se on vähän. Lapsettoman aika käyttäytyy muutenkin eri tavalla kuin odottajan aika. Lapsettomalle ajan kuluminen on ahdistavaa. Takanapäin olevaa aikaa ei halua miettiä. Ei halua muistaa, kuinka pitkä aika on vierähtänytkään ilman mitään lupauksia paremmasta. Lapseton odottaa seuraavaa etappia: hoitoa, lääkärikäyntiä, raskaustestiä. Vain voidakseen sen jälkeen alkaa odottaa seuraavaa. Minä halusin käydä kaikki etapit läpi mahdollisimman nopeasti. Inhosin sitä loputonta odottamista.

Nytkin olen malttamaton. Synnytykseen oleva matka tuntuu pitkältä, enkä jaksaisi odottaa vauvamme näkemistä. Samalla odotus on kuitenkin ihan erilaista: jännittävää ja kuplivaa, kuin odottaisi joulua. Sitä tietää, että se on tulossa ja odotusajan voi käyttää ihanalla rauhallisella suunnittelulla ja fiilistelyllä. Ihan pian tulee lumi, ja sen lumen aikana syntyy poikamme. Hän on jo olemassa, minä olen jo äiti.