Neljä kuukautta

Kaksi kuukautta on aika, jonka tuoresiirron jälkeen joutuu odottamaan pakastesiirtoa.

Neljä kuukautta on aika, jonka me jonotimme julkisen IVF:ään.

Kuusi kuukautta on aika, joka meillä kului ensimmäisestä lääkäriin hakeutumisesta lapsettomuuspolin ensikäyntiin.

Kahdeksan kuukautta on aika, jonka vietimme koeputkihoidoissa ennen tätä raskautta. 

12 kuukautta on aika, jonka yritimme ennen kuin hakeuduimme hoitoihin.

14 kuukautta on aika, jonka olimme kaiken kaikkiaan lapsettomuuspolin asiakkaita.

33 kuukautta on aika, jonka odotimme raskaaksituloa ja kaipasimme omaa lasta.

 

Nyt meidän täytyy odottaa neljä kuukautta siihen, että pieni poikamme syntyy. Neljä kuukautta! Se on vähän. Lapsettoman aika käyttäytyy muutenkin eri tavalla kuin odottajan aika. Lapsettomalle ajan kuluminen on ahdistavaa. Takanapäin olevaa aikaa ei halua miettiä. Ei halua muistaa, kuinka pitkä aika on vierähtänytkään ilman mitään lupauksia paremmasta. Lapseton odottaa seuraavaa etappia: hoitoa, lääkärikäyntiä, raskaustestiä. Vain voidakseen sen jälkeen alkaa odottaa seuraavaa. Minä halusin käydä kaikki etapit läpi mahdollisimman nopeasti. Inhosin sitä loputonta odottamista.

Nytkin olen malttamaton. Synnytykseen oleva matka tuntuu pitkältä, enkä jaksaisi odottaa vauvamme näkemistä. Samalla odotus on kuitenkin ihan erilaista: jännittävää ja kuplivaa, kuin odottaisi joulua. Sitä tietää, että se on tulossa ja odotusajan voi käyttää ihanalla rauhallisella suunnittelulla ja fiilistelyllä. Ihan pian tulee lumi, ja sen lumen aikana syntyy poikamme. Hän on jo olemassa, minä olen jo äiti.

 

 

Kommentit (5)
  1. Kiva että teit tällaisen aikataulun! Itsekin ihan hätkähdin tänään kun neuvolantäti kysyi puhelimessa, että koska me ollaan lapsettomuushoidot aloitettu. Joutui ihan miettimään, että se oli jo 2013 loppuvuodesta kun haettiin lähetettä hoitoihin. Melkein kaksi vuotta siinä ehti vierähtää että saatiin eka raskaus alulle.  Lopuksi siirryttiinkin julkiselta yksityiselle, niin se vähän nopeutti asioita. 

    Mutta neljä kuukautta on kyllä ihanan vähän enää sinulla maaliin pääsemiseen 🙂

    1. Kyllä lapsettomuuden kanssa paniessa mennyt aika oli pitkä (ja joillain vielä pitempi 🙁 ) Jos olisi sen etukäteen tiennyt, niin olisi ollut sulattelemista. Mutta nyt onneksi loppusuoralla!

  2. Ihanasti sanottu: ”Hän on jo olemassa, minä olen jo äiti.” Niin oletkin!

    1. Olen täysin samaa mieltä! Hän elää jo sinussa ja sinä olet jo äiti ❤

      Meillä on sama neljä kuukautta vielä edessä ❤ Ja se todella on pieni aika! Kun vertaa 4 vuotta taaksepäin milloin kaikki on aloitettu, mutta silti samalla tämäkin tuntuu kärsimättömälle pitkältä ajalta 😉

       

      1. Joo, lyhyt aika mutta niin pitkä 🙂 Loppujen lopuksi neljä kuukautta menee hujauksessa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *