Nyt tiedän, miksi sitä sanotaan arvauskeskukseksi

Viime aikoina olen surrut suruja, jotka eivät suremalla lopu. Vaikka kielsinkin itseäni suremasta etukäteen, niin silti. En tiedä, mistä tämä suru ja toivottomuus on taas noussut. Nyt tulevaisuus vaan tuntuu erityisen mustalta, synkältä ja pelottavalta. Nyt en jaksaisi yhtään.

Käynti terveyskeskuslääkärillä oli kaikessa surkuhupaisuudessaan naurettava. Istuin puoli tuntia lääkäriä ja hänen tietokonettaan vastapäätä ja ajattelin, että tilanne on kuin terveyskeskuksia parodioivasta sketsistä. Tuntui epätodelliselta: olenko minä oikeasti tässä tilanteessa? Suurimman osan ajasta istuin hiljaa ja katselin seiniä, kun lääkäri tutki konettaan. Muutamaan kysymykseen hän halusi minulta vastauksen, mutta esimerkiksi ovulaatiota, kierron pituutta tai käytettyä ehkäisyä keskustelumme ei käsitellyt lainkaan. Lääkäri kysyi, onko mitään ongelmia, ja koska sanoin, ettei ole, tarkempaa selvittelyä ei ilmeisesti tarvittu. Hoksasi kysyä kuitenkin, millainen on henkinen tilani. Sanoin, että aivan hyvä on.

Puolen tunnin tietokoneen näpyttelen lopputulema oli, että minut lähetettiin veri- ja virtsakokeisiin. Lisäksi varattiin aika parin viikon päähän samalle lääkärille kliinistä tutkimusta varten. Mielummin levittäisin jalkani jollekin, jolla olisi jotain käsitystä ja tietoa aiheesta. Miehelle määrättiin spermakokeet. Tosin lääkäri ei tiennyt, missä ne tehdään. Käski kysyä ajanvarauksesta. Ajanvarauksessa sanottiin, että sperma tutkitaan terveyskeskuksen laboratoriossa. Menin sinne hakemaan näytepurkkia, mutta siellä sanottiin, ettei siellä tutkita spermaa. Käskettiin kysyä ajanvarauksesta, missä tutkitaan. Siinä vaiheessa lähdin töihin.

Puhelimella mieheni sai selville, että näyte tutkitaan kuin tutkitaankin samaisessa labrassa. Kokeilin siis onneani toistamiseen samalla, kun kävin siellä verikokeissa. Tällä kertaa hoitaja kiikutti minulle purkin, johon mies saisi näytteen ruikkia. Luottamus labraa kohtaan ei kyllä noussut, sillä tuodessaan purkkia hoitaja virkkoi: ”Tämmöseen kai se otetaan, en kyllä tiiä. Tuokaa se vaan sitten tänne, niin täällä mietitään, mitä sille tehdään.” Just. Yritin kysellä jotain tarkempia ohjeita näytteenottoon ja toimittamiseen, mutta eipä niistäkään ollut tietoa.

Olemmeko ainoat ihmiset tässä isossa pohjoispohjanmaalaisessa kaupungissa, joiden täytyy turvautua julkiseen terveydenhoitoon lapsettomuuden takia? Käykö kaikki muut yksityisellä? Nyt en kyllä enää yhtään ihmettele miksi. Mutta hei, me ainakin säästettiin muutama satanen. Jos hyvin käy, lääkäri laittaa meidät eteenpäin toisen käynnin jälkeen.

 

Kommentit (8)
  1. Heipähei, täällä kanssa yksi julkisen puolen palveluiden kuluttaja :D.
    Kun me mentiin ensikäynnille, piti lääkärin käydä jostain papereista ja kansliasta käydä tarkastamassa, miten lapsettomuusasioiden kanssa edetään: mitä tutkimuksia otatetaan julkisella puolella ja milloin lähete kirjoitetaan lapsetomuuspolille :D. Ainakin oltiin kyseisen lääkärin eka tapaus.

    Ei sinällään haitannut, lääkäri oli tosi mukava, kysyi tarvitsenko keskusteluapua (varmaan koska vollotin molemmilla kerroilla). Saatiin ihan hyvät ohjeet näytteenottoihin ja tokalla kerralla käytiin tulokset läpi. Tokan kerran jälkeen kirjoitettiin jo lähete TAYS:iin lapsettomuuspolille (ainakin kun ei tosiaan syytä nyt löytynyt).

    Meneehän tuossa jonkin verran kauemmin aikaa, mutta säästöt on kyllä huimat. Itse oon kyllä pohtinut, että onko säästö sen väärtti, mutta päätökset on tehty ja lähete taskussa. Nyt odotellaan yhteydenottoa.

    Tsemppiä teidän matkaan!

    1. Tuo meidänkin lääkäri oli varmasti eka kertaa asian kanssa tekemisissä. Hän tosin oli niin vähäpuheinen, että siksikin ehkä jäi vähän huono fiilis. Mutta yritti kyllä selvittää asiaa ja halusi saada sitä eteenpäin. Toisella kerralla sain sitten lähetteen gynegologille, eli olen tyytyväinen. Pakkohan lääkäreidenkin on saada harjoitella, ei kaikkea voi osata heti 🙂 Mutta täällä ei ehkä oo nuo lääkäreiden ohjeistuspaperit ihan kunnossa, kun oli tuota häiriötä!

      Oli mukava löytää sun blogi, jään seuraamaan, kun samaa tahtia mennään hoidoissa 🙂 Onnea teidänkin matkaan!

       

  2. No voi hyvänen aika tuota menoa. 

    Spermanäytteen otosta satun tietämään sen, että täällä neuvotaan pitämään laukeamisessa n. 3 päivän tauko ennen näytteenottoa ja näyte pitäisi saada parin tunnin sisällä labraan ja pidettävä lämpimänä tuon ajan (esim. taskussa). Mutta jopa on outoa, etteivät osanneet teille edes valmiiksiprintattua ohjelappusta ojentaa! 

    1. Kiitti vinkeistä! Eipä sillä tosin ollut merkitystä, millä tavalla näyte annettiin: soittivat labrasta, etteivät osaa tutkia näytettä eikä yliopistollisessa sairaalassakaan osattu neuvoa. Nyt alkoi kyllä suututtaan tämmöinen pompotus, vaikka aikasemmin pystyin olla ottamatta stressiä tuosta touhusta. 

      1. Ei oo todellista! Nyt kyllä suututtaa teidän puolesta.

      2. No huh huh… Tekisi mieli sanoa, että Pohjois-Pohjanmaalla sitä taidetaan olla niin keskimääräistä hedelmällisempiä, ettei terveydenhuoltohenkilökuntaa ole kiinnostanut opetella edes perusasioita hedelmällisyyshoidoista! Eli kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä… Vaatikaa oikeuksianne tulla tutkituiksi!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *