Blogillani on 1-vuotissynttärit. Nyt ei kuitenkaan päräytetä käyntiin synttäriarvontoja eikä muitakaan blogijuhlallisuuksia, vaan mietitään, miten sitä yhä edelleen ollaan tässä. En olisi uskonut vuosi sitten, en oikeasti olisi. Vaikka pelkäsinkin sitä, aika paljonkin. Silti vuosi tuntui silloin niin pitkältä ajalta ja sen suomat mahdollisuudet niin runsailta, että pakkohan meillä olisi siinä ajassa käydä tuuri. Vaan eipä käynyt. Lapsettomuusblogini täyttää vuoden, lapsettomuuteni kohta kaksi. Milloinkahan tulee aika jolloin synttärit ovat meidän talossa iloisempia?

En halua ajatella vuoden päähän. Uskoni onnistumiseen alkaa olla loppu. Raskaus on alkanut tuntua mahdottomuudelta, sellaiselta asialta, joka nyt ei vaan sovi tähän todellisuuteen. Järjen mukaanhan toki meillä on mahdollisuudet tulla raskaaksi. Rationaalinen minäni laski tässä jokin aika sitten seuraamani lapsettomuusblogit, joissa on kerrottu raskausuutisia. Niitä oli parisenkymmentä, ja sen jälkeenkin määrä on kasvanut ainakin puolellakymmenellä. Joten ehkä tämä blogi juhlii seuraavat syntymäpäivänsä toisella statuksella. (Tai ehkä saan heittää miettimästä tämän blogin synttäreitä ja miettiä sen sijaan sellaisia, joihin saa leipoa kakun.)

(Miksei muuten lapsettomuusblogeissa ole sponsoreita? Jollakin on mainio markkinointitilaisuus hyödyntämättä. Jos joku yritys nyt haluaa lahjoittaa minulle vaikka foolihappoa, ovulaatiotestejä tai masennuslääkkeitä, voin mielelläni laittaa niistä juhla-arvonnan pystyyn. Samoin ilahtuisin, jos joku alan toimija haluaisin tarjota lukijoilleni esimerkiksi 10 %:n alennuksen palveluistaan. Väestöliitto, vinkvink!)