Eilen illalla toivoin, että tästä päivästä tulisi hyvä päivä, erikoinen ja merkityksellinen. Kuukautiset ovat aina alkaneet viimeistään tasan kahden viikon päästä ovulaatiosta, ja se päivä oli eilen. Jostain siis putkahti päähäni ajatus, että testihän voisi olla tänä aamuna positiivinen.

Olinpa typerä! Tietenkin se oli negatiivinen.

Tästä päivästä tuli siis sellainen, joita olen viettänyt liian monta. Sellainen, kun ei jaksa innostua mistään, nähdä ketään eikä edes miettiä, mitä tänään söisi. Samanlainen, jota vietin muun muassa tasan vuosi sitten, kun sain toisen keskenmenoni. Olen siis edelleen samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Kuinka typerää olikaan silloin ajatella, että tähän mennessä olisin jo varmasti onnellisesti raskaana.

Jotenkin en jaksa uskoa, että kuuluisin onnekkaasti siihen 10 %:iin, joilla raskaustestit näyttävät tässä vaiheessa negatiivista, vaikka he ovatkin raskaana. Onhan minulla käynyt jo se tuuri, että saan kuulua siihen 10 %:iin, joka ei tule vuoden yrittämisellä raskaaksi.