2013 – vuosi, jonka olisin voinut jättää elämättä

Kun mietin kulunutta vuotta, keksin siitä vain yhden hyvän asian: se loppuu ihan kohta. Koko vuosi on kulunut lapsettomuuden sumun alla. Se alkoi toki toiveikkaasti, olihan silloin edessä niin monta mahdollisuutta onnistua, mutta mitä edemmäs mentiin, sitä kauemmas toivo karkasi. Yrittäminen muuttui lapsettomuudeksi. Se on jättänyt jälkensä jokaiseen muistoon vuoden varrelta. Se on se ahdistava pohjavire, joka kumisee kaiken yllä. Jokaisen hymyn, jokaisen naurun, jokaisen iloisen illan.

Eihän vuoden vaihtuminen tietenkään takaa, että lapsettomuus loppuu. Kuitenkin se antaa minulle toiveikkuutta. Ehkä nyt alkaa uusi aika, ehkä onnemme kääntyy. Ensi vuoden alkuun on jo kuulunut lupaus eräästä hyvästä asiasta, joten ehkä tästä alkaa hyvien asioiden putki.

Olen keksinyt parikin syytä sille, miksi tämä vuosi on ollut näin erityisen paska. Ensinnäkin tietysti siksi, että se on vuosi 2013, epäonnen vuosi. (Ei tietenkään kaikille, eräs sai tänä vuonna esikoisensa ja eräs toinen vietti elämänsä vuoden ulkomailla. Mutta ei takerruta sivuseikkoihin.) Toinen syy on tottakai se, että olin tänä vuonna 27-vuotias. Sehän on tunnetusti huono ikä, sillä ainakin kaikki rock-tähdet tuppaavat kuolemaan 27-vuotiaina. Vuoden 2014 täytyy olla parempi: se on nätti, parillinen vuosi. Lisäksi se on vanhempien hääpäivän juhlavuosi, ja sekä minun että miehen vanhemmat (sekä lapsuuden parhaan ystäväni koira) ovat syntyneet 14. päivänä jotain kuuta. Selvästi parempi vuosi tulossa, eikö?

Suhteet Oma elämä Mieli

Aivan kehityskelpoinen lääkäri hän oli eli lähete taskussa

Vaikka meidän lapsettomuuden selvittely julkisella lähtikin vähän väärällä vaihteella liikkeelle, sain onneksi olla ihan tyytyväinen marssiessani pois toisesta tapaamisestani terveyskeskuslääkärin luota. Tällä kertaa lääkäri oli valmistautunut ja hänellä oli selvästi tietoa, miten mennään eteenpäin. Käynti alkoi täsmäkysymyssarjalla, jossa selvitettiin tietoja kuukautiskierrosta ehkäisyyn ja seksitiheyteen. Hyvä! Sitten selviteltiin sperma-analyysin kohtaloa, ja parilla puhelinsoitolla lääkäri sai selville, että niitä tehdään vain lapsettomuuspolilla OYS:ssa. Tämä olisi toki ollut kiva tietää jo viime kerralla, mutta hyvä, että tiedetään se nyt.

Seuraavaksi paineltiin vatsaa ja tehtiin (kohtalaisen kivulias) sisätutkimus, jossa ei ilmeisesti näkynyt mitään poikkeavaa. Näin oletan, mutta varma en voi olla, sillä lääkäri ei kommentoinut asiaa lainkaan. Mutta väliäkö tuolla, lähete gynegologille on vain sukupuolitautitestin päässä.

Jos olisin voinut valita, olisin varmaan valinnut hieman kokeneemman lääkärin tähän alkuun. Jokaisen täytyy kuitenkin alottaa pohjalta, lääkärienkin. Hyvän lääkärin piirteitä ovat mielestäni varmuus ja hyvä kommunikointi asiakkaan kanssa, mutta sekin on jo hyvä, että haluaa oppia, selvittää asioita ja tulla paremmaksi työssään. Tuo lääkäri halusi myös auttaa meitä ja oli ystävällinen, joten no hard feelings.

Ps. Vieläkin vähän ihmettelemme, mihin sen spermapurkin saa viedä. Tai että miten saa lähetteen, jolla sen voi viedä lapsettomuuspolille. Oletan kuitenkin, että se sairaalan gynegologi osaisi lopulta antaa vastauksen.

Hyvinvointi Terveys