Törmäsin jokin aika sitten biologian oppikirjassa luonnonvalinnan käsitteeseen. Mahanpohjassa kouraisi. Sitäkö tämä on? Survival of the fittest. Siksikö me ei saada lapsia, koska me kuulutaan häntäpään porukkaan, jonka ei kuulukaan jatkaa sukua? Paha mieli jäi kiertämään rintalastan alle.

Kunnes mietin tarkemmin, mitä luonnonvalinta tarkoittaa. Ja silloin tajusin, ettei sillä voi selittää meidän ongelmia. Luonnonvalinta on sitä, että parhaiten ympäristöönsä soveltuvat yksilöt pärjäävät ja lisääntyvät, kun taas ympäristöönsä soveltumattomat yksilöt kuolevat eivätkä geenit jatku. Tällä tavoin laji kehittyy ympäristönsä mukaan. Ihmiset ovat lajina sopeutuneet elämään kaikenlaisissa oloissa ja pitämään huolen myös heikoimmista yksilöistä. Luonnonvalinta on varmasti johtanut ihmislajin ainutlaatuisuuteen, mutta se on tuskin pitkään aikaan ollut lajin jatkuvuutta määrittävä tekijä.

Luonnonvalinnan teorian mukaan parhaiten ympäristöönsä sopeutuvat yksilöt pärjäävät. Uskallan väittää, että me kuulumme tuohon ryhmään. Olemme fyysisesti ja psyykkisesti terveitä. Hyödytämme ympäröivää yhteiskuntaa tekemällä töitä. Osaamme huolehtia hyvin asioistamme emmekä ole niitä penaalin tylsimpiä kyniä. Olemme siis sopeutuneet hyvin ympäristöömme, ja jälkeläisillämme olisi varmasti hyvät lähtökohdat pärjätä elämässään, niin geneettisesti kuin muutenkin. Miksi ihmeessä luonto estäisi kahden terveen, tavallisen ihmisen lisääntymisen?

Luonnolla ei ole mitään suunnitelmaa. Se on yksi suuri sattumusten sarja. Joskus lisääntymiselimiin sattuu tulemaan joku pikku bugi, joka aiheuttaa suurta surua, mutta luonnonvalintaa se ei ole.