Pelko

Olen pelännyt elämässäni monia asioita.

Nuorempana pelkäsin sitä, etten koskaan löydä ketään. Kaikki muut seurustelivat, ja minä olin varma, etten koskaan saa poikaystävää. Turhaan pelkäsin. Kuinka helppoa lopulta olikaan rakastua! Ei tarvittu kuin yksi katse, yksi tanssi, yksi yö ja yksi aamu. Kuinka helppoa olikaan jäädä sille tielle.

Opiskellessani pelkäsin työttömyyttä, aivan aiheellisesti tällä alalla. Olin varma, että joudun olemaan työttömänä ja tekemään parin päivän pätkiä tai lähtemään satojen kilometrien päähän töihin. Turhaan pelkäsin. Onnekkaiden sattumien kautta sain heti ensimmäisen työpaikan, ja sen jälkeenkin työt ovat järjestyneet vuodeksi kerrallaan. Hyvä jos opiskeluaikana uskalsin edes nähdä päiväunia tällaisesta työtilanteesta.

Mutta tätä minä en pelännyt, en osannut pelätä. Nyt kuitenkin pelkään kaikkea, mitä on tulossa. Jokaista pettymystä ja kertaa, kun täytyy koota itsensä aloittaakseen taas alusta. Epäonnistumisia, jotka muuttuvat kerta kerralta kipeimmiksi. Liian koviksi nousevia panoksia. Liian lopullista ja suurta luopumista. Ja sitä, että meistä ei ole elämään vaan toisillemme.

Toivottavasti turhaan.

 

Kommentit (6)
  1. Niinpä niin. Näitä samoja asioita olen pyöritellyt viime aikoina mielessäni. Ihmettelen kovasti, miten elämäni asiat ovatkin järjestyneet näin hienosti.
    Lasten saaminen tuntui aina siltä, että se nyt kyllä onnistuu kunhan vain saan nämä kaikki muut asiat loksahtamaan kohdilleen. Yhtäkkiä olenkin lapsettomuuden ytimessä, miten minä tänne jouduin. En yhtään uskonut, että näin kävisi, vaikka niin montaa muuta ikävää asiaa ehdin vuosien varrella pelätä. Olisi sitten varmaan pitänyt tajuta pelätä tätäkin.

    1. Se on varmaan sitä elämän yllätyksellisyyttä, että koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee. Ja hyvä niin, minä ainakin ajattelen, että on hyvä, ettei ole tajunnut pelätä aikaisemmin. Eihän se etukäteen pelkääminen mitään auta 🙂 Ollaan onnellisia, ettei jouduttu pelkäämään ylimääräistä aikaa!

  2. Voimia! Pelko on tullut hyvin tutuksi tunteeksi täälläkin. Jotenkin yritän ylläpitää ”kaikki natsaa” -ajattelua, mutta jotenkin viime aikoina siihen on ollut yllättävän vaikea uskoa. Toivon teille onnistumisia ja, että pelot osottautuisivat lopulta turhiksi. Kiitos kirjoituksistasi, niistä saan paljon vertaistukea koska ovat hyvin samansuuntaisia tunteita, mitä itselläni on. Aurinkoa loppuviikkoon!

    1. Kiitos, ja samaa toivon sinulle! Tosiaan pitäisi uskoa siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi, mutta ei se aina ole helppoa. Itsellä ainakin tuo menee kausittain, välillä ei jaksa murehtia niin paljon kuin joskus toisena aikana 🙂 Toivottavasti sinullekin tulee pian helpompi kausi!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *