Sydän

Voitteko uskoa; minun kohdussani on alkio, jolla on jo pieni sykkivä sydän. Minä en oikein voi, vaikka olen nähnyt sen omin silmin. Olen kuitenkin hurjan kiitollinen, että se on siellä. 

Elän kummallisessa välitilassa. En uskalla vielä iloita tästä onnesta, koska nyt mennään vasta seitsemännellä viikolla. En kuitenkaan ole enää samalla tavalla lapseton kuin aikaisemmin. Raskaus- ja vauvajutut eivät enää satuta minua, vaan nyt minä jopa haluan lukea niitä. Parille ihmiselle olen jo sanonut ääneen tämän uutisen, ja se se vasta kummalliselta tuntui. Kummallista oli myös soittaa neuvolaan. Onneksi hoitaja oli oikein mukava ja lisäksi hyvin perillä hoitoalkuisista raskauksista.

Ajatus oikeasta vauvasta tuntuu vielä kovin kaukaiselta, mutta ehkäpä minä keskityn nyt ajattelemaan sitä pientä alkiota, jonka sydän todistettavasti sykkii minun napani alla.

Kommentit (12)
  1. Hei! Miten sulla (teillä) menee? Olisi mukavaa kuulla tuntojasi ja alkuraskauden kokemuksiasi. Kirjoitathan taas pian!

    1. Hyvin menee, kiva, kun kyselit. Raskaus taisi aiheuttaa kirjoittajan blokin 🙂

  2. Kuulostaa niin tutulta. Ihana lepattava pieni sydän! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *