Takaisin lähtöruutuun

Niin siinä taas kävi. Niin kuin aina ennenkin.

Koko tämän viikon odotin kuukautisia saapuvaksi. Koska ovulaation ajasta ei ollut tarkkaa tietoa, ajattelin että ne voivat alkaa minä päivänä vain mutta ihan viimeistään sunnuntaina. Uskotte varmaan, että lauantai-iltana olin jo aika toiveikas, kun mitään ei vielä ollut kuulunut.

Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tänään läsähdettiinkin taas todellisuuteen.

Tämä on pirullista peliä. Sitä etenee pelilaudalla askel askeleelta kohti maalia, pelaa kaikki kohdat oikein ja tekee kuten peli vaatii. Kun maali on jo tosi lähellä, kun tuntuu, että sinne on mahdollista päästä ja ehkä jo seuraava nopan heitto vie maaliin, silloin juuri joutuu nostamaan kortin, jossa lukee: ”Palaa takaisin lähtöruutuun”. Sitten joutuu pelaamaan sen saman radan, vaikka tietää, että taas voi joutua nostamaan sen saman kortin juuri ennen maalia.

Inhottava peli! Palkinnon täytyy olla tosi hyvä, kun tätä suostuu pelaamaan kierros kierroksen jälkeen.

Tai ehkä tämä on niin kuin pasianssi. Uusi peli täytyy aloittaa, koska pelaamiseen tulee himo eikä tappioon voi lopettaa. Uuden pelin aloittaa aina vahvassa uskossa, että kyllä se nyt menee läpi.

Yhdellä tavalla tämä kuitenkin eroaa peleistä: en ole koskaan itkenyt sitä, etten pelissä pääse maaliin.