Teeskentelijä

Lapsettomuusaikana en ollut kovin avoin meidän ongelmasta. Tuntui niin paljon helpommalta käydä se kaikki läpi ilman julkisia paineita ja selittelyitä. Silloin ajattelin kuitenkin, että jos tulen raskaaksi, kerron varmasti kaikille, ettei meidän vauva ole mikään tavallinen kerrasta laaki. Mutta ei se niin mennyt: edelleenkin vain harva tietää, millaisen polun olemme käyneet läpi. En ole halunnut kertoa laajemmin, koska on tullut tunne, ettei se kuulu muille. Ei sen tarvitse olla julkista tietoa, miten itse kunkin lapset ovat alkunsa saaneet. 

Silti tunnen itseni ajoittain huijariksi. Siinä minä patsastelen mahani kanssa ja otan vastaan onnitteluita ihan kuin olisin joku tavallinen, hedelmällinen nainen. Onnittelijoilla ei ole aavistustakaan, mitä kaikkea tämän vatsan takana on. Joku saattaa minua katsoessaan ajatella, että tuo se on saanut kaiken, tuolle on kaikki helppoa. Eivät minun jo haalenneet arpeni näy muille.

Ja sitten voi käydä niinkin, että kun sopivassa keskustelussa ja sopivassa seurassa mainitsee, että tätäkin vauvaa yritettiin lähes kolme vuotta, muut kuittaavat avautumisen pelkällä joolla ja keskustelu jatkuu. Ei sitä voi ymmärtää, kuinka syvälle jotkin kokemukset vievät, jollei ole itse käynyt samassa paikassa. Enkä minä itsekään koe sitä kaikkea enää. Pystyin jopa nauramaan, kun kun eräs vitsaili meidän lapsen olevan seurausta humalaisesta telttayöstä. Kuinka kaukana se onkaan totuudesta, mutta kuinka vähän sillä onkaan merkitystä. 

Kommentit (8)
  1. Hei! Hieno kuulla, että haluat olla ystävällesi tukena. Niin kuin sanoit, ei se välttämättä ole helppoa. Noin monen vuoden jälkeen on varmasti vaikea ottaa asia puheeksi, jos siitä ei ole keskusteltu juuri aiemmin. Voihan olla ystäväsi on jo käsitellyt asian, eikä se ehkä ole hänelle enää akuutti. En voi tietää, miten ystäväsi asian kokee, mutta itselle lapsettomuusaihe oli hankala ottaa esille, ja siksi pidin siitä, kun ihmiset kysyivät suoraan, missä mennään. Toki tiedän, ettei se ollut heille helppoa, enkä itsekään osaa välttämättä toimia paremmin, kun on kyse muiden lapsettomuudesta. 

    Uskoisin, että ystäväsi haluaa puhua kanssasi aiheesta, kun olette kerta läheisiä. Vaikka asia ei olisi enää niin ajankohtainen, on hän varmasti käynyt läpi aikamoisen kriisin asian kanssa ja se on osa hänen tarinaansa. Kuulluksi tuleminen ja oman tarinan kertominen on tärkeää. Vaikka ystäväsi ei haluaisikaan puhua aiheesta, uskon, että hän kuitenkin arvostaisi sinun tarjoustasi ja sitä, että huomioit tämän puolen hänen elämästään. 

    Minua häiritsi usein lapsettomuudessa se ”elefantti huoneessa”-ilmiö: se kun asiasta tiedettiin, mutta ei puhuttu. Eihän lapsettomuusaihe henkilökohtaisuutensa vuoksi sovi joka kahvipöytään, mutta onhan myös hetkiä, jolloin sen voi ottaa esiin. Arvostin joka kerta sitä, kun tilanteemme huomioitiin ja kysyttiin, miten menee.

    Tsemppiä kissan pöydälle nostamiseen!

  2. Ystävä hukassa
    16.12.2015, 20:48

    Hei,
    haluaisin vertaistukea täältä ystävän vinkkelistä. Minulla on ihan mahdottoman rakas ystävä. Olemme tunteneet lapsesta asti. Lapsille annoimme luvan tulla miltei samaan aikaan ja nyt vanhin lapseni on seitsemän vuotias. Ystävälläni ei ole vieläkään lasta. Tämä asia on vaikuttanut väleihimme ja ystävyytemme oli lasteni vauvavuodet etäisempi kuin tavallisesti. Nyt olemme taas lähentyneet, mutta hänen lapsettomuudestamme emme puhu edelleenkään, emme yhtään mitään. Haluaisin olla hänen uskottunsa, olla tukena, mutta samalla koen hirvittävää neuvottomuutta, että miten sen voisin tehdä? Niiin kuin täälläkin on sanottu, nuo asiat ovat yksityisiä ja niin herkkiä, hauraita. Mutta siis miten voisin kertoa ystävälleni, että olen olemassa, voin kuunnella, vaikka en varmasti voi täysin ymmärtää, mitä hän käy kaiken aikaa läpi. Olen jotenkin niin ulkopuolinen tässä, että en tiedä miten lähestyä asiaa vai pitäisikö minun olla lähestymättä asiaa? Hän kertoo jos haluaa vai voiko olla niin, että hän ehkä haluaisikin kertoa, mutta se on liian vaikeaa?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *