Toisella puolella

Tällä kertaa minä en usko ollenkaan. Me ollaan siirrytty kokonaan toiselle puolelle. Sille puolelle, jossa ei saada lapsia luonnollisilla menetelmillä.

Viime kierrossa uskoin vielä vähän. Että ehkä voisi käydä niin, että yhtenä päivänä saadaan kutsu lapsettomuuspolille ja seuraavana kuitenkin kaksi viivaa tikkuun. Mutta ei niin käynyt, ja minusta tuli kokonaan lapseton. Me ollaan lapsettomuuspolin asiakkaita. Katse on suunnattu hormoneihin, piikkeihin, työpoissaoloihin ja jalkojen levittämiseen muille kuin miehelleni.

Se on oikeastaan ihan helpottavaa. Ovulaatio paneskeltiin puolihuolimattomasti, enkä tunne siitä edes huonoa omatuntoa. Aivan sama! Ei me osata tätä hommaa, hoitakoon sen nyt joku muu. Joku muu ottakoon vastuulleen meidän ovulaatiot, siemennesteet ja limakalvot. Ehkä joku muu saa niistä jotain aikaan.

Kommentit (6)
  1. Kirosin kans niin perkuleesti ja murruin ja itkin, mutta siellähän onkin ihan ok. Vastapäätä istuu ymmärtäväinen täti joka haluaa auttaa ja nyt vasta muutaman kerran jalat levittäneenä tuntuu että sörkkikää vaan kunhan saatte jotain järkeä tähän touhuun.

    Ja vaikka nämä on kurjia asioita, niin minua huvittaa kun hymyillään muiden parien kesken toisillemme. Tietäen mitä ukot on hetki sitten tehnyt ja mitä naiset tekee seuraavaksi. Vertaistuki ympärillä vaikka kenenkään kanssa ei sanota sanaakaan.

    Toivotaan, että teilläkin saadaan asiat nopeasti eteenpäin ♡

    1. Mukava kommentti! Ei ne hoidot niin pahalta kuulostakaan 😉 Toiveena ois, että päästäis parin kuukauden päästä inseminaatioon.

  2. *haleja*

    Ei se, että me ollaan jonkun toisen käsissä, tee meistä YHTÄÄN sen huonompia ihmisiä. <3

    Pidetään yllä toivoa. Se on kaikki, mitä on. Ja toivoon voi kuulua myös ne ihmeet. Voi kuulua! Uskotaan!

    1. Kiitos! Toivoa on, vaikka usko loppuu 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *