Toivo

Sanat tuntuvat olevan hukassa. Ensimmäisestä koeputkihoidosta on toki paljon kerrottavaa, mutta miten siitä kertoisi? Kokemuksesta, joka oli fyysisesti paljon mukavampi kuin käynti hammaslääkärillä, mutta joka silti veti minut syvemmälle kuin mikään koskaan ennen. Kliseinen kielikuva vuoristoradasta kai sopisi tähän.

Jospa aloittaisin ihan alusta: Ultrissa sain kehuja. Vaste Puregoniin oli hyvä ja munasarjani kasvattivat pariakymmentä tasakokoista rakkulaa. Kasvuvauhti oli aika nopea, joten punktio määrättiin jo kiertopäivälle 11. Aika aikaisin, mutta rakkulat näyttivät valmiilta. Punktio oli helppo kokemus. Lääkkeet toimivat hyvin, pistäminen ei sattunut tai juuri edes tuntunut ja punktion jälkeen en ollut yhtään kipeä. Saaliiksi saatiin yhdeksän munasolua, mikä on vain puolet siitä mitä ultrien perusteella ennustettiin. Osa folleista saattoi kuulemma olla kystia, ja joskus vain sattuu paljon tyhjiä folleja. Osansa saattoi olla myös sillä, että punktio oli niin aikaisin. Mutta yhdeksän on hyvä, sanoi lääkäri.

Seuraavana aamuna soitti biologi. 9 munasolua, 7 kypsää, 3 hedelmöittynyt. Vain kolme! Alle puolet kypsistä munasoluista. Jaksaisivatko ne edes jakaantua oikein ja kuinka moni niistä oli epänormaalisti hedelmöittynyt? Mitä jos ne kaikki kuolisivat ennen siirtoa? Pakkaseen ei ainakaan jäisi mitään. Ja mikä vika minun munasoluissani on, kun ne eivät hedelmöity? Itkin ja surin koko viikonlopun. En ollut käynyt aikaisemmin niin syvissä vesissä kuin nyt kävin. Eihän tuommoisilla soluilla voi onnistua, aivan toivotonta. Oloa ei parantanut sekään, kun sain kuulla veljeni perheeseen syntyvästä huhtikuun hurmurista. Onneksi sain kuulla sen puhelimessa, joten pystyin esittämään onnellista tätiä.

Siirtopäivän aamuna puhelin ei kuitenkaan soinut. Lähdimme klinikalle ajatuksella, että kai siellä ainakin yksi on. Ilmoittautuessa maksoimme laskun, ja kas, laskussa oli mukana myös pakastus. Jotain oli siis pakkasessakin, mikä helpotus! Kun pääsimme lääkärin puheille, saimme kuulla, että alkioita oli edelleen kolme: yksi 8-soluinen top-alkio, joka nyt siirrettäisiin, ja kaksi hyvää pakkasihmettä, joista toinen oli 8- ja toinen 10-soluinen. Oikeastaan kaikki seitsemän kypsää munasolua olivat hedelmöittyneet, mutta nämä kolme normaalisti. Meillä oli kolme normaalia, hyvää alkiota! Sellaisia, joista raskaudet alkavat. Vaikka jossain vaiheessa olin toivonut enemmän alkioita, on tämä hyvä. Tämä on lupaus.

Nyt sisälläni on yksi, toivottavasti jo pian solunsa tuplannut tyyppi. Tarttukoon kiinni ja pysyköön kauan! Ja vaikka tämä ei olisikaan meidän ihmeemme, toivoa on.

Kommentit (10)
  1. Jei, siellä muhii ja vielä pakkaseenkin jäi – paremmin kuin mulla kolmen koeputkihoidon tuloksena! (No okei, taidan kyllä olla paljon sua vanhempikin.) Pitelen peukkuja ja isovarpaita, että piinaviikkojen jälkeen uutiset olisivat vielä paremmat.

     

    1. Kiitos peukuista ja varpaista, niitä tarvitaan <3

      Sullakin kyllä kolmen koeputkihoidon tulos aika hyvä 😉

  2. <3 Niin toivon minäkin! Toivossa mukana, vahvasti.

    Ihanaa, että sulla punktio oli helpompi kokemus. Hyvinhän te saitte saalista. Ja siirrettävää, se on *ilotuuletuksen* arvoinen asia se.

    1. Kiitos ihana AnLottanen <3

      Siirrettävä on todellakin tuuletuksen arvoinen asia! Mietittyäni viikonlopun kaikenlaisia kauhuskenaarioita osaan todellakin arvostaa sitä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *