Tassu Pehmenee

Vuosien, niin monen ja raskaan vuoden ajan, olen taistellut. Käynyt sotaa. Välirauhan aikana valmistautunut seuraavaan taisteluun, pakottanut itseni luottamaan heihin, jotka edes teeskentelevät taistelevansa samalla puolella.

En ole tuhonnut, mutta olen lähes tuhoutunut. Särkynyt näystä, joka avautuu taistelun jälkeisen pölyn laskeuduttua, repinyt jäätyneestä maasta irti lapseni tallattua itsetuntoa. Särjettyä mieltä ja rikottua sydäntä. Koonnut niitä palasia kokonaisuudeksi. Ehjäksi.

Olen liki luovuttanut, mutta tajunnut, ettei se ole vaihtoehto. Olen takertunut heihin, jotka ovat kannatelleet. Tukeneet. Rohkaisseet. Näyttäneet tietä ja antaneet valoa. Pitäneet pystyssä. Olen työntänyt heitä pois, epäröinyt ja epäillyt.

Olen valvonut öitä, kävellyt levottomasti ympyrää, pelännyt huomista. Itkenyt, huutanut, googlettanut. Tuntenut levottomuutta, joka on repinyt rintaa ja lamaannuttanut. Vihannut, pelännyt, pyytänyt ja vaatinut. Tuntenut kiitollisuutta, helpotusta ja iloa onnistumisista.

Kun katson taaksepäin, on vaikea uskoa, että tuon vuoristoradan jälkeen olemme näin vähin vaurioin selvinneitä. Lähes täysipäisiä, elämänhaluisia ja luottavaisia. Kiinni tässä hetkessä.

Vuoristoradan kiihtynyt vauhti on pysäytetty, pelko ajettu ulos ja tilalle on tuotu hyväksyntää, osallisuutta ja uskoa huomiseen. Tipahdin tasaiselle pinnalle ja oloni on outo. Kynteni ovat terävät, taistelutaidot tallessa mutta en tarvitse niitä. Ei ole mitään mitä vastaan taistella.

Kaikki ovat aina nähneet haasteet, mutta eri silmin. Nyt katsotaan samaan suuntaan, tavoitellaan samoja asioita ja edetään vauhdilla, joka ei salpaa hengitystä, tiputa kyydistä. On aikaa ja tilaa keskittyä, kasata itsemme ja elää elämämme ehjäksi. Luottaa ja huomata ihmiset sen arvoisiksi. Kuntoutua. Kasvaa. Etenkin Elää.

Löysimme uomamme ja meille on luvattu, että saamme jatkaa tätä uomaa koko peruskoulun ajan. Hyvässä ohjauksessa, yhteistyössä ja ilmapiirissä, joka ymmärtää, näkee, kuulee ja hyväksyy. Asettaa rajat ja varmistaa turvan.

Meillä on nyt hyvä. Olen luvannut itselleni, että uusi vuosi on vuosi, jolloin ehjään itseni, pyyhin säröt, annan aikaa itselleni ja ennen kaikkea: vedän kynteni sisään. Teen tassuistani pehmeät.

Niillä on hyvä silittää. Me ansaitsemme sen.