Miten omasta mielestä meni?
Kelan kilpailutus pudotti usealta lapselta monen vuoden ajan terapiaa antaneen, luottamuksen saaneen ja ammattitaitoisen terapeutin pois lääkinnällisen kuntoutuksen palveluntarjoajista.
Hiljattain toteutunut kilpailutuskierros asetti laadun toisarvoiseen asemaan ja painotti enemmän hintaa kuin laatua. Tarkoituksena on ollut laskea kuntoutusten hintaa, niistä aiheutuu yhteiskunnalle suuri summa kuluja vuosittain. Ja summa on ollut kasvusuuntainen.
Säästäminen onkin hyvin yksioikoista ja helposti toteutettavissa kun sulkee silmänsä kokonaiskuvalta ja tuijottaa vain yhtä asia, kuntoutuslaskujen loppusummaa. Silloin säästäminen on helppoa ja kätevää, leikataan kuluista. Ja sitten voi siirtyä säästämään muualta, voi vaikka jäädyttää vammaisetuuksien indeksit. Ja lapsilisien, eläkkeiden, päivärahojen.
Jos aukaisee silmänsä ja tarkastelee kuntoutuskenttää kokonaisuutena, piirtyy silmiin kuva hieman monimutkaisemmasta asiakokonaisuudesta. Äkkiä giljotiinityyppinen kulujen leikkaaminen tuntuukin hölmöläisen peiton jatkamiselta; leikataan toisesta päästä kuluja ja kasvatetaan niitä toiseen päähän. Kun on hetki puuhasteltu, saatetaan huomata, ettei kokonaiskuvassa näykään säästöt. Mutta kulut kasvoivat. Enemmän kuin tavoitellut säästöt olisivat olleet.
On siinä hölmöläisillä hämmästelemistä.
Kun lapsen terapeutti vaihtuu jää moni hyvin harjoittelussa oleva asia siirtymättä arkeen. Lapsen toimintakyky voi taantua, pitääkin aloittaa sieltä, mistä jo oikeasti oli ponnisteltu pois. Tutustuminen, luottamuksen syntyminen ja toimintatapojen muokkautuminen sopivaksi ottaa aikansa, enemmän kuin pari tapaamista. Koko tämän ajan terapia on lähes tuloksetonta, laahaa tavoitteestaan.
Psykoterapia on yksi hauraimmin särkyvistä terapian lajeista. Sen tavoitteellisuus lepää täysin luottamuksen ja jatkuvuuden varassa. Fysioterapiassa terapeutin on tunnettava lapsen toimintakyky ja tunnettava lapsen sairaudet ja vamma, jota kuntoutetaan. Aiemmin aikuisia hoitanut terapeutti ei varmasti ole paras mahdollinen vaihtoehto lapselle, joka jo oletusarvoisesti käyttäytyy eri tavoin kuin aikuinen, vaatii täysin erilaisen ohjauksen ja osaa tuoda itseään ilmi aikuista heikommin.
Jos lapsen psyykkinen tai fyysinen kunto heikkenee terapiassa johtuneiden muutosten vuoksi, ei saavuteta sille asetettuja tavoitteita. Ei välttämättä pystytä pitämään kiinni edes niistä jo saavutetuista. Niistä koostuva lasku kasautuu pienistä puroista; tarvitaan enemmän hoitoa, ehkä uusiakin. Lapsen toimintakyky heikkenee, hänen hyvinvointinsa heikkenee ja arki hankaloituu. Tämän myötä koko perheen toimintakyky ja hyvinvointi saattaa laskea. Näkyvissä on esimerkiksi henkistä pahoinvointia, ehkä talouteen vaikuttavia toimintakyvyn romahduksia, pahimmillaan luovuttamista. Toiminnasta syrjään jäämistä.
Kelaa valvovat valtuutetut ovat heränneet meteliin joka kilpailutuksesta syntyi. Eilisen Helsingin sanomat kertovat, että valtuutetut ovat päättäneet tilata ulkopuolisen selvityksen lääkinnällisen kuntoutuksen hankinnoista.
Tiedotteessaan Kela selventää:
”Erinomaisen laadun varmistamiseksi Kela asetti yksilöterapioille yksityiskohtaiset ja korkeat laatuvaatimukset, jotka palveluntarjoajan piti täyttää päästäkseen mukaan hankintaan”
(Helsingin Sanomat, 21.11.2018. Päivi Repo.)
Kilpailutus on Kelan lausunnoista huolimatta räjäyttänyt monen lapsen kuntoutuksen uusiksi, tuttu ja toimintatavoiltaan lapsen terapian tavoitteisiin muokkautunut terapeutti on vaihtunut, hävittyään kilpailukierroksella muutamalla eurolla, ehkä jollekin vastavalmistuneelle tai terapeutille, jolla ei ole kokemusta lapsista. Joka tapauksessa lapselle vieraalle.
Nyt aloitettava selvitys valmistuu maaliskuussa, kilpailutuksen seuraamukset alkavat näkyä vuoden vaihteessa, kun voimassa olevat sopimukset katkeavat ja uudet astuvat voimaan. Jos korjattavaa jää, se tehdään myöhässä.
Kelassa on käynnistynyt myös sisäinen selvitystyö hankinnoista sekä kilpailutuksista.
Aiemmin aiheesta:
Kela kilpailuttaa, miten käy laadun?
Kun paperiviidakkoon voi eksyä