Tyyntä myrskyn edellä

Herätysääni. On herättävä. En ole aamuihminen.

Koira on valppaana, kohta saa ruokaa. Ihan kohta. Juoksee minun edelläni vessaan, tietää kyllä rutiinit. Unohtaa kuitenkin, että yksi koululainen on herätettävä ensin. Muistaa tämän ja tökkii tassulla raollaan olevan oven auki, hyppää sänkyyn ja hyppii peiton alle hautautuneen lapsen päällä niin, että minua hirvittää.

Turhaan. Lapsi kikattaa ja ryömii unisena peiton alta. Tykkää siitä, että koira herättää.

Vaatteet ovat valmiina, lapsi siirtyy olohuoneeseen. Koira siirtyy ruokakupille ja höristää korviaan epäuskoisena. Vieläkin tyhjä!

Nakkaan koiralle nappulat kuppiin ja siirryn jääkaapille. Margariinia ei ole, tänään on kauppapäivä. 

Se on sitten munakas. Vitamiinit, lääkkeet. Kaikki valmiina ja lapsi istuu pöydässä ennen kuin ehdin pyytää. Hyvä, ollaan aikataulussa. Kahvia. monta kuppia. Minulle, ei lapsille.

Taksin tullessa hyvän tuulinen lapsi siirtyy puolentoista tunnin kiertoajelulle saavuttaakseen koulun ja aloittaakseen päivän opiskelut. Tunnistaa nykyään kaupunginosamme paremmin kuin minä. Keskustaan mennessämme luettelee nimiä talojen kohdalla, kertoo, kuka tulee taksiin mistäkin

Kuopus puuhastelee omikseen; syö pukee ja hyppää pyörän selkään. On koulussaan vajaassa viidessä minuutissa.

Minulla on vapaapäivä, ei kiire minnekään. Haen keskustasta lapsille välipalaksi heidän herkkuaan, pienen annoksen sushia. Muutama heräteostos tarttuu kiinni. Niin kuin sydämenmuotoiset suklaat lapsille.

Iltapäivällä takaisin tulee iloisia lapsia, puhetulva ei ota loppuakseen. Pilkkuja ja pisteitä ei paljon käytetä enkä saa kiinni joka jutusta mutta riittää, että nyökyttelen ja hymyilen. Kuopuksen hammas irtosi koulupäivän aikana, kiitos siitä. Loppuu sen kanssa värkkääminen.

On säästänyt hampaan ja pudottaa sen lasiin. Ei usko hammaskeijuun mutta osaa kyllä rahastaa hampaillaan. Yrittäjäainesta. Saa euron, siinä on miljoonan alku. Ei sitä tosin irtohampailla saa kasattua mutta jospa idea joskus jalostuu ja kassavirta kasvaa.

Tyyntä myrskyn edellä, tiedän. Mutta otan tästä kaiken irti. Nautin nauravista, tyytyväisistä lapsista, joita ei huolet paina. Olen kuin Mymmeli; en tee mitään mitä en tahdo. Tänään ollaan ihan ölövinä.

                                                          ”Voisin tehdä mitä tahansa, enkä kumminkaan

                                                             tee yhtään mitään. Voi miten hauska on tehdä

                                                             ihan mitä haluaa.     -Mymmeli

                                                          (Muumilaakson marraskuu, Tove Jansson)