Aktiivisesti äärirajoilla

Reipas ja ahkera nuori mies ei halua hautautua kotiinsa vaan kaipaa tekemistä päiviinsä. Hän haluaa rakentaa itsellensä säännöllisen päivärytmin ja pitää vuorokausirytminsä oikeana; päivät valvotaan ja yöt nukutaan. Hän haluaa varman ja turvatun toimeentulon, sellaisen, jolla pärjää kohtuullisesti.

Mutta kun neurologia on tehnyt ihmiselle tepposet, yhdistellyt piuhoja standardista poiketen, yllä mainittu ei ole yksinkertaista toteuttaa. Työhaluja olisi, ote työhön erinomainen ja nuori mies tunnollinen. Kyllä luulisi töitä löytyvän, ammattilaisen paperit takataskussa. Erityisoppilaitoksesta.

20180925_181152.jpg

Mutta mistä löytyisi palkanmaksaja, jolla riittää resursseja ja halua palkata tekijä rutiinitöihin. Työnantaja, jolla olisi halua ja resursseja jatkuvaan ohjaukseen. Työpaikka, jossa olisi aikaa ja rauha suorittaa tehtävänsä, ymmärtää ne. Palkkavaatimukset eivät olisi huimaavia. Osa-aikatyökin riittäisi.

Kun työnantajien vaatimukset oma-aloitteisesta, ripeästä ja innovatiivisesta sekä uutta luovasta työntekijästä eivät osu osaamisalueelle, on työnsaanti mahdotonta. Työnhakeminen tuloksetonta. Avustaviin töihinkin vaaditaan itsenäistä otetta ja ripeyttä, ohjausta ei tarjota.

Erityistarpeiset aikuiset on heitetty tilanteeseen, jossa pitää entistä enemmän tuntea lakeja, asetuksia, toimittaa lausuntoja tai raportteja. Heidän tuentarpeensa ovat moninaiset; voi olla neurobiologista oireilua, sosiaalisia rajoitteita, mielenterveysongelmia tai fyysisiä rajoitteita. Moni saa toimeentulonsa työmarkkinatuesta, sillä on pärjättävä ja yhdessä asumistuen kanssa maksaa vuokransa sekä eläminen.

Ylimääräiseen ei luonnollisestikaan ole varaa. Kaikilla ei välttämättä ole omaisia, jotka tukevat heitä arjessa ja auttavat kahlaamaan paperiviidakossa. Kaikki eivät saa rajoitteidensa vuoksi Kelalta vammaan tai sairauteen perustuvaa etuutta, joka jättäisi heidät aktiivimallin ulkopuolelle.

Niinpä heitä raipataan vaatimuksilla, joihin he eivät kykene ja jo valmiiksi pienten tulojen leikkaaminen tulee eteen yhtä varmasti kuin joulu. Aktiivimallin mukaisesti.

 Nyt erityistarpeisia ihmisiä on tarkoitus ruoskia aktiivimallilla numero kaksi lisäämällä velvoitetta raportointiin ja vastuuttamalla jokainen yksilö omaan työnhakusuunnitelmaan raportteineen. On haettava neljää työpaikkaa kuukaudessa. Eikä mitä tahansa työtä vaan sellaista, joka on mahdollista omille kyvyille. 

Olen ollut huolissani erityistarpeisten aikuisten asemasta työmarkkinoiden ja aktiivimallien myllerryksessä, jossa yksilölle on asetettu uhkakuvien ja rangaistuksen pelossa velvoitteita täyttää monin eri tavoin oma osuutensa tuottavuudesta yhteiskuntamme rattaissa. Usein nämä ihmiset tarvitsevat tukea hallitakseen arkea eivätkä osaa tai pysty hoitamaan virallisia asioitaan ilman tukea ja ohjausta. Miten he laativat laajoja suunnitelmia, raportoivat ja huolehtivat kasvavista velvoitteistaan?

Erityistarpeiset ja vammaiset sekä pitkäaikaissairaat tulisi huomioida näillä muuttuvilla markkinoilla, huomioida heidän rajoitteensa ja hahmottaa heidän kykynsä. On olemassa joukko erityistarpeisia aikuisia, joiden ei rajoitteidensa vuoksi kuuluisi olla TE keskuksen listoilla työnhakijoina mutta yhteiskunnalla ei ole tarjota heille asiallista tukea. Usein nämä aikuiset ovat elämänsä aikana läpikäyneet suuria haasteita, lukemattomia tutkimuksia ja kuntoutuksia, ylittäneet itsensä useaan kertaan ja pyrkineet parhaansa mukaan elämään osana tätä yhteiskuntaa.  

Suomi on saanut huomautuksia siitä, että sen sosiaaliturvan mukaiset tuet ovat liian alhaiset. Hallituksemme kuitenkin ohittaa moitteet ja asettaa Kiky sopimuksen vastaisesti,kiertotietä käyttäen uusia leikkauksia nimenomaan näihin alhaisimpiin tukiin. Se koskettaa monia erityistarpeisia, joiden mahdollisuudet työelämään ovat kaventuneet lähes olemattomiksi ja jotka tahdostaan huolimatta eivät kelpaa työnantajille.

Alussa mainittu nuori mies sai eläkkeen. Toimeentulo on turvattu ja se on tuonut levollisuutta ja varmuutta elämään. Elämänasenne on pysynyt positiivisena, kaikilla ei välttämättä tuossa pyörityksessä pysy, ja katse tähyää tulevaisuuteen. Kovalla tohinalla hän tutkailee mahdollisuuksiaan ja aktiivisesti hakee päiviinsä sisältöä.

Hän on aivan varmasti ansainnut mahdollisuuden, paikkansa, onnensa ja turvallisen tulevaisuutensa tässä yhteiskunnassa. 

 

Lisää aiheesta: 

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002800022.html

https://www.iltalehti.fi/politiikka/25f42a54-120e-43f7-a3e0-4a918eed3775_pi.shtml

https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/vahemmistot/vammaisuus/tyollistyminen

https://yle.fi/uutiset/3-9368776

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *