Antamisen ilo

Espoossa kiellettiin opettajia vastaanottamaan kalliita ja hyvin arvokkaita lahjoja oppilailta. Kyse on siitä, ettei virkamiestä saa lahjoa eikä virkamies saa antautua lahjonnalle. Jäin miettimään, että kuinka arvokkaita lahjoja opettajat sitten mahtavat saada? Jossain mainittiin 500 euron arvoinen lahjakortti, kyllähän se toki maistuva veroton palkanlisä olisi.

Kehotus suututti niin opettajat kuin vanhemmat. Lahjoilla on osoitettu opettajalle, että hänen työtään arvostetaan ja hän on onnistunut työssään. Toki siihen pitäisi riittää sanallinen kiitos mutta onhan se lahjan kanssa näyttävämpää. Opettajia suututti se, että heidän arviointikykyään aliarvioidaan. Etteivät he osasisi olla objektiivisia. Että herkkukorilla saisi matikasta kasin mutta matkalahjakortilla kympin. Kynttilällä ehdot.  Ei sellainen kuulu meidän nykyiseen koulumaailmaan.

Erityiseni rakastaa saada lahjoja ja hänestä on mukava niitä antaa. Hän muistaa opettajaa ja avustajiaan niin joulun alla kuin kesäloman kynnykselläkin. Pienellä muistamisella, jossa ei rahalla pröystäillä mutta jonka hän antaa vilpittömän innostuneesti ja koko sydämensä lämmöllä. Me vanhemmat suomme lapselle sen antamisen ilon ja hankimme muistamiset joka vuosi.

20181221_173439.jpg

Erityisen tärkeänä lapsi pitää lahjan antamista terapeuteilleen. Lukukauden viimeinen kerta on rento herkutteluhetki, johon kuuluu lahjan antaminen. Lapsi saa itselleen hyvän mielen, kun kokee ilahduttaneensa ihmisiä, joiden kokee olevan hänelle tärkeitä.

Me vanhemmat emme koe tarvetta osittaa kiitosta lahjojen muodossa, me kiitämme ääneen, kun siihen on aihetta. Useamman kerran lukukauden aikana. Sanomme mielipiteemme silloinkin, kun se ei herätä tyytyväisyyttä vastapuolella. Vain silloin voimme tehdä avointa ja rehellistä yhteistyötä; kun molemmat tiedämme mitkä ovat vahvuudet ja missä kohtaa ne haasteet makaa. Mihin täytyy panostaa.

Lahja on lapselta ja se tulee sydämestä, ilolla ja pienellä jännityksellä höystettynä. Vilpitön ele ilman takaa-ajatuksia lahjonnasta. Samalla se opettaa. Opettaa huomaamaan, kuinka toisen huomioimisesta tulee hyvä mieli. Kuinka toisen ilahduttaminen ilahduttaa itseäänkin. Että lahjan voi antaa saamatta itse vastalahjaa tai joulun ja syntymäpäivien ulkopuolellakin.

Nyt on lahjojen vuodenaika. Kuuset on koristeltu olohuoneisiin ja kuusenalusmatto huutaa lahjoja päällensä, kuusen alle. Meillä kotoa pois muuttaneet tulevat jouluksi kotiin, ollaan koolla kaikki. Koko äänekäs sakki, jonka keskustelu on ajoittain kiihkeää eikä erimielisyyksiltä vältytä. Kuitenkin on tärkeää, että ollaan samassa tilassa, touhutaan yhdessä, syödään saman pöydän ääressä. Eikä ole kiire. Erityinen odottaa sitä malttamattomasti.

 Erityisen jännitys tiivistyy päivä päivältä, jokainen huominen on eilistä hankalampi. Aika tuntuu hidastelevan ja joulu tekee tuloaan hitaasti. Ajoittain jännitys purkautuu. Kiukuttaa, käsi ojentuu heittämään tavaraa ja loukkaavat sanat sinkoilevat pitkin korvia. Jännitys lyö yli, näyttäytyy myrskynä hetken ja sitten tyyntyy. Sen voimin jaksaa taas odottaa. Ainakin huomiseen. Ajankuluksi hän mallailee missä yön yli vierailevat sisarukset nukkuvat.

Enää kolme yötä jouluun.

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *