Ihanan kallista

Puhelimesta kajahtaa herätysmusiikki. Raahaan itseni ylös, vaikka edellisyön yövuoro painaa vielä jäseniä ja elimistö huutaa univajeen paikkausta. Yövuoron jälkeen nukuin neljä tuntia, sitten oli noustava viemään esikoinen, ensimmäinen erityslapseni, terveydenhoitajalle.Ei yhtään kolikkoa taskussa, onneksi parkkimaksut voi maksaa puhelimella.

Mies on onneksi lomalla tänään, ruokkii koiran ja vie sen ulos.

Kauhon kaapista vaatteet, kuopukselle ne käyvät hyvin. Vetää vaatteet niskaan ja siirtyy aamupalalle. Ongelmia tulee erityisen vaatteista; paita ei kelpaa, sukissa on selkeästi sauma varpaiden kohdalla eikä nämä tahdo mennä päälle. Ei sitten millään. Mutta huoneen lattialle putoavat keveästi, viiden muun paidan, sukkien ja housujen joukkoon. Sulautuvat sinne.

Päätän kerätä ne muutaman päivän päästä, kun parkettifirma tulee korjaamaan lattian, jonka erityinen tuhosi. Ei tarkoituksella, puhdas vahinko. Tuhat euroa. Tuolihan oli huono, metallijalka ja huono tulppa päässä. Onneksi on vakuutus.

Omasta lompakosta kauhotaan omavastuun lisäksi rahat uusiin monoihin, tahtovat hävitä joka kerran, kun ne pakataan reppuun koululle vetäväksi. Niin kuin tänäkin vuonna. Ei niitä kukaan löydä. Ei löydä hanskojakaan, pipo sentään kestää muutaman ulkoilukerran ennen kuin häviää. Jos on hyvä tuuri, laturin piuha kestää koko kuukauden. Puhelin jopa vuoden.

Kuva: Pixbay

Kerran alkutalvesta hävitti puhelimen, ei löytynyt enne kevättä. Löytyi lumien sulaessa kaverin trampoliinin alta. Toimikin vielä. Saatiin varapuhelin. Kylläpä onnisti.Turha minun on marmattaa, olen pessyt kolme lasten puhelinta pyykinpesukoneessa. Eivät kestä sitä. Äänekäästi kolisevat koneen luukkua vasten.

Oveen on vaihdettu älylukko, halvempi vaihtaa kulkulätkä kuin sarjoittaa lukko uudelleen. Reikiä, ratkenneita saumoja, revittyjä vetoketjuja. Ylimaalattuja seiniä. Hajonneita polkupyöriä. Reikäinen väliovi.

Kun on vauhti päällä, sattuu ja tapahtuu. Usein on raotettava lompakkoa, kuudennet toppasormikkaat tälle talvea. Meneehän näitä. Kengistä katkennut tarranauha ja reikäiset ulkohousut. Itsekseen hajonnut konsoliohjain ja alas tippunut verho. Huone on sekamelskainen kuin Pitkätossujen huvikumpu.

Halaan lasta ovella, hän kerää reppunsa ja lähtee taksiin. Lahkeensuusta vanua purkavat ulkohousut repussa, pipo päässä ja eripari hanskat taskussa. On hänellä jotkut sukatkin, toivottavasti ehjät.

Iloinen mieli, hyvä ote. Kiva opettaja ja mahtava luokka. Lapsella positiivinen, luottavainen olo. Kun isot asiat ovat kohdillaan, ei pikkuasiat harmita.

Mies käy tottuneesti vaihtamassa laturin piuhan ehjään, pitää kytätä käytetyt monot facen kirpparilta. Hanskoja ostin useammat varastoon, täytyy kaivaa esille. Pieni, isokaan, reikä lahkeen suussa ei käyttöä haittaa ja lattioita saa uusia niin paljon kuin haluaa. Polkupyöriä on kaupat täynnä. Väliovi on ihan standardimalli.

Kuitenkin, Elämä on hyvää…. ja ihanan kallista.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *