Karvas ei kelpaa, haluan makean!

Mennään kovaa vauhtia kohti aikarajaa, joka meille annettiin. Koulun vaihtoon.

Viimeksi kiire syntyi siitä, että opettaja joka lasta opetti, siirtyi toisenlaisiin tehtäviin. Vastaamaan uusiin haasteisiin, helpottamaan monen muunkin tukea tarvitsevan oppilaan koulutietä. Sama opettaja oli opettanut lastani jo useamman vuoden, saanut aikaan merkittäviä onnistumisia ja näyttänyt lapselle, että koulutiekin voi olla turvallinen ja hyvä. Näytti, että oppimisenkin ilo on oikeasti olemassa ja lapsessa on runsaasti vahvuuksia. Koulussa aikuiset ovatkin lapsen puolella.

Opettaja ei astunut helppoihin kenkiin. Lapsen ensimmäinen kouluvuosi näyttäytyi raskaana ja oli täynnä huonoja kokemuksia. Niistä kokemuksista oli haastavaa alkaa rakentamaan luottamusta ja hyvää koulupolkua. Opettaja vastasi haasteeseen ja lapsesta näkee, että vastasi hyvin.

Hänellä oli taito kaivautua lasten maailmaan, nähdä se ajatusmalli, josta lasten toiminta nousi. Hän opetteli tuntemaan lapseni ja tiesi, että lapselleni luopumisesta ja koulun vaihdosta tulee vaikeaa. Hän teki paljon töitä pehmentääkseen vaihtoa, niin paljon kuin lyhyessä ajassa kykeni. Terapeutit tukivat kaikella toiminnallaan.

Muutos oli kuitenkin haastavaa, lapsen piti sopeutua paljoon ja nopeasti. Yhtä äkkiä lähellä ei ollutkaan ketään joka olisi tuntenut lapsen, ymmärtänyt ja osannut jo ennakoiden auttaa. Vaatimuksia esitettiin, niihin pääsemiseksi tarjoiltiin vain vähän työkaluja. Kaikki tutut rutiinit pyyhkäistiin pois.

Muutos oli kuitenkin helpompi kuin odotettiin, mutta näkyihän se. Jokin on muuttunut, pysyvästi. Mennään hieman väärään suuntaan eikä laivaa saa käännettyä reitilleen. Tämä on kolmas koulu missä ollaan. Kuitenkin saman koulukompleksin yksikkö kuin edellinen mutta ei yhtään samanlainen. Yhteistyö rehtorin kanssa on kuitenkin pysynyt. Ja se on hyvä, hän tuntee lapsen.

Ajatus koulunvaihdosta heitettiin esiin juurikin rehtorilta, ehkä varovasti mutta meidän korviin perustelut kuulostivat hyvältä. Kaikkihan me tiedämme sen olevan taas muutos ja tällä aikataululla se tulee liian nopeasti. Koulun vaihto ei ole epäluottamuslause, ei osoitus ammattilaisen epäonnistumisesta tai ammattitaidottomuudesta.

Se kertoo, että tämän koulun mahdollisuudet, resurssit tarjota tarvittavaa tukea ja panostaa yksilöllisyyteen eivät riitä. Tarvitaan koulu, jossa resurssit on laskettu eri tavalla, tukitoimiin panostettu eri näkökulmasta ja jossa ilmeisesti ollaan totuttu vastaamaan juuri niihin haasteisiin, joita me tuomme tullessamme.

Aistin, että lähtömme jättää jäljen. Ajatuksen epäonnistumisesta ja epäluottamuksesta. Ristiriidoista huolimatta olemme onnistuneet rauhalliseen yhteistyöhön. Vastahankaisuutta olen ihmetellyt ja palavereissa puhunut suoraan.

Lapsi ansaitsee kaiken tuen mihin hän on oikeutettu.  Siitähän tässä on kyse. Ja me ansaitsemme arjen, joka sisältää onnistumisia. Arjen, jossa ei tarvitse jännittää aina kun puhelin soi.

Meillä oli se, tiedän miltä se maistuu. Makealta, maku, joka peittää alle arjen karvauden.

Haluan sen takaisin.