Koulut ovat Laura Ingallseille, entä Eemelit?

 

Uupuvien opettajien äänitorveksi alkanut Elina Tuomi sanoo, että tasa-arvoinen peruskoulu on vitsi. Hän kokee, ettei opettajia kuunnella eikä heidän työtään arvosteta. Ymmärsin, ettei hän ole erityisopettaja mutta hänellä on opetettavanaan erityistarpeisia lapsia. Ja lisäksi lapsia, joiden suomen kielen taito on heikko.

Viime vuosien aikana tehdyt säästöt näkyvät rajusti. Niiden laskua maksetaan nyt. Kalliisti.

Kannatan ajatusta siitä, että jokaisella lapsella on oikeus lähikouluun, laadukkaaseen opetukseen ja turvalliseen koulupäivään. Ajatus on kannatettava ja lapsilähtöinen, toteutus ontuu pahasti.

20180627_120728.jpg

Integraatio ja inkluusio alkoivat nousta meidän perheen koulumaailmaan voimakkaasti silloin, kun esikoiseni oli saavuttamassa yläkouluiän.  Istuimme oman alueen koulun tiloissa ja kuuntelimme kun opetusviraston virkaa tekevät kertoivat meille, kuinka erityisopetuksessa olevilla lapsillamme tulee olla oikeus lähikouluun, yhteiseen koulutaipaleeseen muiden lasten kanssa. Kun erityisluokka sijoittuu lähikouluun, on mahdollista toteuttaa yleisopetuksen ryhmässä ne aineet joihin lapsella riittää kykyjä.  Voidaan entistä paremmin tukea lapsen vahvuuksia, alleviivata niitä ja rakentaa lapselle vahva itsetunto. ajatuksena on myös tehdä erilaisuus tutuksi, vähentää ennakkoluuloja ja asenteellisuutta, vahvistaa sosiaalista vuorovaikutusta ja hyväksyntää.

Osa vanhemmista epäröi lapsensa siirtämistä erityiskoulusta lähikouluun, pohdittiin riittääkö lähikoulun resurssit erityisoppilaille. Minun lapseni siirtyi. Päätös osoittautui hyväksi. Hänelle lähikoulun erityisluokka oli sopiva, hän kävi pienen osan tunneista yleisopetuksen ryhmässä. Taksimatkat voitiin jättää pois ja lapsi sai lisävarmuutta yksin liikkumiseen. Elinympäristö laajeni. Ystäväpiiri laajeni. Itsevarmuutta ja rohkeutta tuli lisää.

Nuorempaa erityistä en suostuisi siirtämää, olemme pakon sanelemana kokeilleet sen tien. Selvisimme pinnalle emmekä aio upota uudelleen.

Kaikille yhteisen koulun ja koulupolun rakentaminen taisi jäädä puolitiehen. Lapset siirrettiin, tukitoimia ei. Samalle luokalle on saatettu sijoittaa useampi erityistarpeinen, hyvällä tuurilla opettajalla on koko päivän avustaja käytössään. Jokainen erityislapsi tuo omat haasteensa opetukselle sekä luokkayhteisölle, sitä enemmän mitä enemmän lapsella on haasteita. Mikäli haasteet ulottuvat käytökseen, voi koko luokan oppimisrauha häiriintyä. Kaikkien lasten oppimistulokset heikkenevät. Kaikkien lasten tukitoimien tarvetta ei ole edes kartoitettu, opettajat kertovat niiden saamisen olevan hankalaa, vaikka tarvetta kuinka toisi esiin.

Erityistarpeisen lapsen sijoittaminen perusopetuksen luokalle ei pienennä ryhmän kokoa. Opettajalla ei välttämättä ole erityispedagogista osaamista. Avustajaresursseja ja aikaa yksilölliselle opetukselle tai tukitoimien toteuttamiselle ei välttämättä ole.

Yksi inkluusion pilaaja on varmasti jo monesti esille nostamani aiheet: asenteet, ennakkoluulot ja se, että huomataan vain seuraukset mutta ei ymmärretä syitä. Asenteita on haastava muuttua, se vaatii voimakkaan tahtotilan. Ymmärrys vaatii tietoa ja halua tutustua lapseen. Muutoin tipahdetaan kierteeseen, jossa on vain ongelmia, ei onnistumisia.

Inkluusionkin tulee lähteä lapsen tarpeesta. Ei ylevästä ajatuksesta tai säästötoimenpiteiden jatkumona toteutettuna toimena. Kaikki erityistarpeiset eivät sovellu perusopetuksen luokkiin.

Opettajat ovat useassa artikkelissa tuoneet esille uupumustaan ja opetustyön mahdottomuutta. OAJ on huolissaan opettajien jaksamisesta. Jos suuri joukko opettajia uupuu ja ovat tyytymättömiä, se ei voi olla heijastumatta arkeen. Lapsiin. Meidän kaikkien lapsiin. Miten jaksaa panostaa siihen lapseen, jolla on haasteita, kun väsyttää jo ajatuskin töihin menemistä? Resursseja on liian vähän. Vanhemmat tuntuvat rasitteilta, jotka eivät huolehdi lapsistaan. Ja työpaikalleen päästyään pahimmillaan opettaja huomaa naapuri luokkaa opettavan kollegan sairastuneen ja saa tälle päivää kaksi ryhmää opetettavakseen. Kun sijaista ei saatu. Ehkä sille toiselle luokalle irrotetaan kouluavustaja jostain ryhmästä?

Nykyresursseilla ja asenteillakin, koulu tuntuu olevan suunnattu kauniisti paikoillaan istuville reippaille ja omatoimisille tyttölapsille, jotka innokkaasti osallistuvat opetukseen, sisäistävät ohjeet heti ja oppivat hetkessä. Niille preerian Laura Ingallseille, jotka hillitsevät tunteensa ja jättävät kyseenalaistamisen muille.

Koska siellä Laurojen seassa käy koulua myös Vaahteramäen Eemelit ja Pitkätossun Pepit, on asialle tehtävä jotain. Jotain muuta kuin säästötoimia.

Koska kalleimman hinnan maksavat lapset.

 

Onko Koulu omistettu vain kilteille tytöille? https://yle.fi/uutiset/3-7057000

”Ehkä muutaman vuoden päästä päätetään, että tämä on liian työlästä”; https://yle.fi/uutiset/3-9350332

 

Aiemmin aiheeseen kirjoittamaani:

https://www.lily.fi/blogit/karvasta-ja-makeaa/haastava-lapsi-vai-lapsi-jolla-haasteita

Petetyt lupaukset, leikatut unelmat

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *