Mokasin, mikä onni!

Minä järjestelin kovasti, oikein keskityin. Tänään olisi webseminaari, johon lupasin osallistua vapailtani. Työasia kuitenkin. Kiinnostava.

Lapsi jäi kotiin, kehitin ohjelmaa kahdeksi tunniksi. Linkitin itseni seminaariin

  • huomatakseni, että se on tyhjä. Siellä minä olen. Itsekseni.

Soitan miehelleni, hän ymmärtää tietotekniikan päälle. Teinkö jotain väärin. Hän näyttää ymmärtävän myös monen muun arkielämän kannalta tärkeiden asioiden, kuten päivämäärien, päälle. Hetken mietittyään ongelmaa, huomauttaa, että seminaarisi oli eilen.  

20180827_142952.jpg

Sillä lailla. Lapsi ilahtuu, kun äitillä vapautui aikaa. Ei hän minua tarvitse. Rakentelee Minecraftilla jotain hienoa, hotelliksi sitä kutsuu. Mutta nauttii läheisyydestä, tiedosta, että ollaan täällä ihan vaan ollaksemme, kahdestaan. Mikä onni meille molemmille, että mokasin!

Ystävä lähti reissuun, kadehdin. Käydään lyhyt puhelu ennen lentoa.  Muistelen omaa irtiottoani äidin kanssa Prahaan. Siellä olin minä, minuna. En joku joka järjestelee, jaksaa ja miettii miten arki sujuu. Olin joku joka vain oli. Ihmetteli. Ja oli. Pyysin paljon kuvia kohteesta, jotta kateuden määrä pysyy vakiona. Koko viikonlopun. Minä olen menossa töihin.

Soitan aamusta nöyränä työnantajalleni, haen kaupasta lapsen lempiruokaa. Kohta lähdetään. Sovitusti. Puheterapeutille.

Lapsi höpöttää koko matkan eikä eilisestä väsymyksestä näy jälkeäkään. Tietää, että puhutaan päivästä, jolloin oli hankalaa, haluaa silti lähteä. Kiintymys, luottamus ja hyvä mieli voittavat.

Aloitetaan jäätelöllä, kiva yllätys meille kaikille. Lapsi jää mielellään ja palatessani rakentelee legoilla. Esittää polleampaa kuin on, mutta autossa kertoo kuinka ymmärtää mistä puhuttiin.Kaipaa hetken toimintaterapeuttiaan, joka juuri lopetti, mutta kotipihaltaan vilistää jo kaverin luo.

Yksi lapsista soittaa, voisiko vähän auttaa rahallisesti. Viikonloppu ja kaikki. Muuttavat pois ja itsenäistyvät mutta pysyvät lapsinani aina. Lupaan toimia sponsorina, en ihan vastikkeetta kuitenkaan. Aina löytyy joku saarna saarnattavaksi.

 

Minun pippurisielut, meillä on paljon tehtävää mutta me osataan kyllä!

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *